Lapsen sukunimi

koska ette ole naimisissa. Tosin voin olla väärässä, itselläni ei ollut tätä ongelmaa, kun ollaan naimisissa.

avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen äiti on se joka päättää riitatilanteessa. Korjatkaa jos olen väärässä

Arpokaa... jos ette millään ilveellä pääse asiasta yheisymmärrykseen niin laittakaa molempien nimet lapuille, sekoittakaa kunnolla ja heittäkää vaikka kolikkoa että kumpi lappu valitaan.

Sopikaa ensin yhdessä että arvonnan tulos on sitten se joka lapselle annetaan ja toinen tyytyy kohtaloonsa...

äidiltä sukunimi, kyllä se on yhteishuoltajuudessa vanhempien päätettävissä. Synnytyssairaalassa tosin puhutaa ''vauva virtasesta'' jos äidin sukunimi on virtanen..

koska kumpikaan ei siihen suostuisi. Mun sukunimi on suljettu, ja muita mahdollisia 'suvunjatkajia' ei ole, jos lapsi ei saa nimeäni. Miehellä on myös oma kantansa, eikä siitä luovu. Nythän lapsi on tietenkin mun nimellä, mutta.. Kiitos kuitenkin vastauksista.

... kaikki sukunimet ovat nykyään ns. suljettuja. Eli kuka tahansa ei voi ottaa sukunimekseen vaikka Saarista, jos siihen ei löydy perustelua jostain suvusta. Esim äidin tyttönimi käy perusteluksi. Jos haluaa ihan uuden sukunimen, niin se täytyy olla sellainen, jota ei ole kellään suomessa. Luin juuri nimilakia :)

Meillä miehellä on kyse pelkästä egosta, siksi hän haluaa lapselle oman sukunimensä. Minulla on taas omat syyni haluta oma sukunimi lapselle. Aikaa on vielä, mutta asian roikkuminen on ärsyttävää. Uskomatonta, että vieläkin se isän nimi on ehdoton lapselle, vaikka olemme eläneet 2000-lukua pitkään.



Käsittääkseni lapselle tulee äidin sukunimi, jos vanhemmat eivät ole naimisissa. Eri ilmoituksella lapselle tulee isän nimi.

Omaa egoaan haluaa vahvistaa. Jotenkin jaksaisin vielä ymmärtää, jos oltaisiin joskus tulevaisuudessa menossa naimisiin, ja kaikilla olisi sama sukunimi sitten, mutta kun niin ei tule tapahtumaan.

Aikaa ei ole enää kuin viikko päättää nimestä. Turhauttavaa jankkaamista.

Tosiaan kun huoltajuus on molemmilla, asia pitäisi pystyä yhdessä päättämään.

lapselle on aina säälittävä egonpönkittäjä mutta nainen joka haluaa oman sukunimensä lapselle tekee sen aina mitä ihailtavimmista syistä?

Omaa egoaan haluaa vahvistaa. Jotenkin jaksaisin vielä ymmärtää, jos oltaisiin joskus tulevaisuudessa menossa naimisiin, ja kaikilla olisi sama sukunimi sitten, mutta kun niin ei tule tapahtumaan.

Aikaa ei ole enää kuin viikko päättää nimestä. Turhauttavaa jankkaamista.

Tosiaan kun huoltajuus on molemmilla, asia pitäisi pystyä yhdessä päättämään.

Sanot tietenkin miehelle, että jos mennään samalla ristiäisissä naimisiin, niin voidaan laittaa sun nimi, muuten tulee mun nimi. Helppoa! :)

"riitatilanteessa" sinä saat päättää, että lapsi saa sinun nimesi? Meillä lapsilla (2) on minun sukunimeni.

Perustelut ei tietenkään mun mielestäni ole yhtä hyvät, kuin minulla. Eikä omat syyni ole sen ihailtavimpia, vaan ennemminkin itsekkäitä, koska nimi on tärkeä ja arvokas minulle, ja haluaisin, että tulevaisuudessakin sukunimellämme olisi käyttäjiä. Oishan se hyvä, jos tällaisen asian vois päättää yhdessä ilman riitaa, mutta kun päätös on sellainen, missä toinen kuitenkin 'häviää'.

(meillä lapset äidin nimellä, ei olla naimisissa)

Jos miehellä ei ole mitään muuta syytä antaa sukunimeään lapselle kuin se, että "niin kuuluu tehdä" tai "mitä muutkin ajattelee" niin kyllä kyse on aika pitkälti egon pönkityksestä.

riitatilanteessa lapsi saa äidin nimen, eikä isällä ole mitään mahdollisuutta asiaan vaikuttaa.

2 luku

Lapsen sukunimi

2 §

Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.



Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on.



Lapsen sukunimeä koskeva ilmoitus on tehtävä väestörekisterin pitäjälle silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää kumman vanhemman nimen lapsi saa.



Kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, väestörekisterin pitäjän on tiedusteltava, kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.



Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestörekisteriin niin kuin 2 ja 3 momentissa on säädetty, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin.

Eli ilmoita lapsen nimi väestörekisteriin ENNEN kuin isyys on tunnustettu lastenvalvojalla. Silloin olet sinä YKSIN lapsen huoltaja. Näin ollen silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa lapselle sinun sukunimesi.



Sitten kun olette yhteishuoltajia (eli kun isyys on tunnustettu) ja JOS ETTE PÄÄSE yhteisymmärrykseen lapsen sukunimestä, väestörekisterin pitäjä (eli maistraatti) todellakin antaa ÄIDIN sukunimen lapselle.

Mun mielestä nainen joka ei laita lapselleen miehen sukumnimeä on luuseri. Vaikka kuin elätään 200-lukua niin se on perinne ja mun mielestä pitää olla perinteitä. Tämä oli sit vaan mun mielipide et turha vetää hernettä nenään. :) ja yleensäkki niin hienoa sukunimeä ei ookkaan etteikö siitä vois luopua. Luulette vaan!

http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Puolisonsukunimijalapsensuk…



ei kyllä sanota mitään tilanteista joissa isyys on tunnustettu mutta sukunimestä ei päästä yhteisymmärrykseen...

Sitä ennen nimi saattoi tulla esim. talon mukaan (Länsi-Suomi). Omassa suvussanikin parikin esi-isää otti 1800-luvulla vaimonsa nimen tämän taloon tullessaan.

Mun mielestä nainen joka ei laita lapselleen miehen sukumnimeä on luuseri. Vaikka kuin elätään 200-lukua niin se on perinne ja mun mielestä pitää olla perinteitä. Tämä oli sit vaan mun mielipide et turha vetää hernettä nenään. :) ja yleensäkki niin hienoa sukunimeä ei ookkaan etteikö siitä vois luopua. Luulette vaan!