Ravistin uhmaikäistäni. Apua.
Poika käyttäytyi tahallaan niin raivostuttavasti että pinna paloi. Varoitin, että kohta äiti suuttuu niin, ettet oo ennen nähnyt ja nyt lopetat.
Otin kiinni hartioista, ravistin (en lujaa, mutta ravistin) ja karjuin kurkku suorana.
Olen ennenkin saanut kamalia raivokohtauksia. Aion mennä neuvolan psykologille.
Kerroin pojalle miksi suutuin ja pyysin ravistamista anteeksi. Häpeän. Pelkään millainen olen.
Kommentit (3)
Ja viimeeks eilen neidille sanoin et oli näin lähellä....etten repiny siltä hiuksii päästä.Osaa olla tosi ärsyttävä ja vetää just siit narust et pinna palaa.(Taisin kyl huutaa niin kovaa,et naapurii kuulu)Koeta vaan jaksaa ei oo ku jokunen vuos ni muuttaa poi kotoa.Sitä odotellessa....
Mäkin kerran löin uhmaikäistäni poskelle ja huusin. Inhosin itseäni siinä tilanteessa ja pelkäsin kauan, että olin aiheuttanut hänelle jonkin päävamman tai jotain. Varasin heti seuraavana päivänä neuvola-ajan ja menin sinne lapsen kanssa. Lapsesta ei löytynyt mitään pahoinpitelyjälkiä ja neuvolan työntekijä keskusteli tytön kanssa kahdestaan hetken, sen jälkeen minun kanssani.
Oli rauhoittavaa päästä ammattilaisen puheille, eikä asiassa kuitenkaan onneksi ollut mitään pahempaa.
miten uskallat kirjoittaa tällaista tänne kun poliisit saa kyllä selville mistä ip:stä olet tämän viestin lähettänyt. Taidankin tehdä rikosilmoituksen.