Harmittaa, surettaa ja itkettää niin vietävästi, ettei lapsilla ole ystäviä!

Siis ehkä ap:lla on kuva, että toisten lapset ovat jatkuvasti kavereiden kanssa. Meidän lapsilla on kavereita, mutta on kausia, jolloin viihtyvät enemmän leikkien keskenään. Ja sitten kausia (lähinnä kevät/kesä/alkusyksy), jolloin ollaan enemmän kavereiden kanssa, kun on valoisaa ulkona.



Tällä hetkellä lapset ovat kavereiden kanssa noin kerran viikossa. Enemmänkin olisi mahdollista, mutta koska eivät itse aktiivisesti pyydä, en ala järjestämään. Muu aika kuluu sitten lasten touhutessa keskenään ja harrastusten parissa.

Minkä ikäisiä lapsia? Missä asutte?



Kyllähän se on surullista, jos ei ketään kavereita ole.

vai ovatko lapsesi muuten vain epäsosiaalisia?

Koulussa he eivät sentään ole yksin, siellä on kavereita, mutta vapaa-ajalla ei ole ikinä kenellään kolmesta lapsesta kavereita, kuin joskus jos erikseen pyydämme. Lähistöllä vaan ei asu lapsia. Kaikki lasten kaverit joihin ovat tutustuneet meidän vanhempien kautta asuvat eri kylällä= eri koulupiiri tai ihan eri paikkakunnalla.

Kovin usein emme viitsi pyytää eri kylälläkään asuvia lapsia meidän lapsille kavereiksi, koska lasten kavereilla on kavereita siellä omallakin kylällä. Aina he eivät välttämättä edes halua lähteä meille jos heillä on omat juttunsa omien kavereiden kanssa.

En tiedä mitä teen, mutta juuri nyt tuntuu mielettömän pahalta lasteni puolesta!! :(

harmittaako asia lapsia? Se on varmaan paljon tärkeämpää.



Jos teillä on useampi ala-aste ikäsitä, niin heille todennäköisesti riittää seura omasta porukasta?



Minä olen myös monesti harmitellut vanhimman tytön puolesta ja loppujen lopuksi suurin osa on ollut ihan turhaa. Toki jos voit/jaksat/pystyt niin kannattaa kysyä kavereita teille leikkimään. Sitten siitä saattaa tulla "tapa" ja allavat itsekseen sopia. Olisko mahdollista osallistua johonkin harrastukseen, jossa luokkalaiset käy. Sitä kautta myös voi syntyä niitä keverisuhteita.



Meillä taas ekaluokkalinen haluaisi usein kaverin kylään, mutta se on hankalaa, kun itse olen kotona vasta klo 17.00 jälkeen. Tosin nyt ajattelin, että soitan kaverin äidille ja kysyn lupaa, jos lapsi saisi kävellä poiakni kanssa iltiksestä meille ja me sitten veisimme lapsen kotiin myöhemmin.

Liian moni asia estää muuttamisen. Asumme pääkaupunkiseudulla, paikkakunnalla, jossa on kyllä lapsia ja todella paljon, mutta, me olemme sattuneet vain valitsemaan oman talomme niin väärältä paikalta, ettei tässä ole lapsia ympärillä. Tällä paikkakunnalla on kyllä alueita, joissa lapsia on pilvin pimein ja näillä alueillahan lapsia on tietysti kavereita.

Asuimme kaupungissa ja siellä oli kaikki paljon kauempana ja kavereita oli paljon vähemmän ja vaikeampi saada kylään.

Kun muutimme 4000 asukkaan pikkukuntaan, niin täällä on paljon harrastusmahdollisuuksi, joihin vielä kaikki halukkaan aina mahtuu mukaan. Kavereita on lähempänä ja täällä lapset pystyvät helpommin liikkumaan itsekseen kun taas kaupungissa ei oikein voinut, ainakaan vielä eka -ja tokaluokkalaiset. Täällä myös helpommin tutustuu lasten vanhempiin ja muihin ihmisiin ja senkin kautta kommunikointi ja kylään pyytelyt ovat helpompia.

Meille ainakin maale muutto oli parempi ratkaisu kavereiden suhteen.

Jos tosi paljon harmittaa, niin muuttakaa kaupunkiin.

teille joskus? Vai onko hankalaa? Meillä joku kaveri tulee joskus suoraan koulusta meille mun lapsen kanssa, mutta tulevatkin taksilla. Ei meilläkään ole lähistöllä lapsille kavereita:(. Tuntuu että lähes jokaisella on jo kaveripiirinsä. Mutta muutama kaveri on koulun kautta mutta asuvat sen verran kauempana että heille pitää viedä autolla.

Viitsiä ja viitsiä.



Me asutaan lapsiköyhällä alueella, lapset muualla koulussa.



Pitää jaksaa pitää yllä harvoihin täkäläisiin lapsiin ja ottaa niitä koulukavereita kylään.



Aktiivisesti.

Meillä ihan sama juttu! Tosin lapset eivät ole ihan vielä koulussa. Päiväkotimme on kaukana - kiitos Helsingin Kaupungille - ja siksi esim. PKlapset asuvat meistä liian kaukana, että heistä saisi sellasia kavereita, joita voisi nähdä viikollakin. Viikonloppuisin kaikilla on niin paljon ohjelmaa, että leikkitreffien soiminenkin tuntuu menesti olevan enemmän stressi, kuin kiva juttu.



Kadullamme/lähiympäristössä asuu paljon vauvoja ja ala-asteikäisiä poikia; heistä ei ole leikkiseuraksi 4-ja 5 vuotiaille tytöileni.

Muutto ei ole mahdollinen.



Minäkin olen asiasta todella murheissani:(

ihan sama! Poika kuudennella ja tyttö neljännellä eikä hyviä kamuja oikein ole. Satunnaisesti pyytävät joitakin koulukavereita kylään mutta vastavuoroisia,molemminpuolisia tiiviitä kaverisuhteita ei ole kummallakaan. Lapsia asuu kyllä lähistöllä mutta jostakin syystä iltaisin pihat ammottaa tyhjyyttään eli kaikki muut ovat joko kotona tai harrastuksissa. Asia ei erityisemmin vaivaa lapsiani ja koulussa käyvät mielellään ja kavereita on, mutta vapaa-ajat nyhjäävät kotona enimmäkseen. Minua tämä asia enemmän vaivaa, lapset itse näyttävät tyytyväisiltä.

Viekää lapset johonkin sosiaaliseen harrastukseen lähistöllä. Esim. lähimpään partiolippukuntaan. Ohjaajille voi vielä sanoa, että tukisivat lasten kaverisuhteiden muodostusta.



Siis muita ei ole pihalla leikkimässä... Jospa nekin nysvää yksin kotona pleikkaa pelaamassa, kun ei ketään ole ulkona. Mitä tapahtui sille, että mennään vaan soittamaan naapurustossa ovikelloa ja kysytään, onko teillä lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä? Sillä tavalla me ainakin saatiin jo 4-5-vuotiaina kavereita. Lähiössä asuttiin okt-alueella, mutta myös alueen laitamien kerrostaloissa käytiin kysymässä.



Oikeasti, ihan pelottaa hankkia lapsia, jos nykyään on niin, että vanhempien pitää lapsille sitten ne kaveritkin jostain kiven alta kaivaa. Tosin nyt muistuu mieleen, miten joskus alakoululaisille kerhoa pitäessäni yksi tyttö tuli itkemään, kun hänellä ei ola kavereita. Kaikki muut luokkalaiset asuivat samalla pientaloalueella kuin minäkin. Hän asui n. 0,5km päässä ison tien toisella puolella (tosin alikulkukäytävä oli olemassa). Mutta se oli selkeästi jotenkin liian "kaukana" muiden lasten mielestä, jotta olisivat tulleet heille leikkimään. Että pienestä voi olla kiinni.



Ottakaa yhteyttä Nuori Suomeen, seurakuntaan, tmv. ja pyytäkää, että järjestäisivät asuinpaikallanne ulkoleikkikurssin, sellasen muutaman kerran mittaisen. Tai tarjoutukaa vaikka itse vetäjäksi, jos järjestö hoitaa tiedottamisen. Jos sillä tavalla saataisiin lapset liikkeelle.



Ai perheetkin on jo niin kiireisiä, että kaikki illat varattu harrastuksille ja viikonloput menoa myös, ettei edes leikkimiselle ole aikaa. Huhhuh. No, kai se maailma on muuttunut sitten niin paljon. Onneksi olin lapsi 70- ja 80-luvuilla, silloin oli vielä aikaa leikkiä vaikka oli harrastuksiakin.

Tuo on muuten ihan totta että harvoin uskaltaa edes lähettää lastaan koputtamaan naapurin ovea arki-iltaisin. Saa pelätä että siellä on just lapsi lähdössä harrastamaan, äiti lähdössä pois harrastamaan, läksyjä tehdään tai jopa syödään jo iltapalaa. Joissain perheissä illat ovat niin todella todella lyhyitä että kaverin kanssa leikkimiset EIVÄT vain ole mahdollisia!! Näin on esim. naapuriperheessä jossa 8-v tyttö ei saa kutsua kavereita arki-iltaisin kotiinsa. Tulevat kotiin siinä 17 maissa, sitten ruoka, sitten läksyt, tunti yhdessäoloa ja sitten iltapala ja nukkumaan 20 aikoihin että jaksavat nousta klo 6.



Kyllä meidän suunnalla tää ainakin on mennyt just siihen että vanhemmat sumplivat tapaamiset. Toki lapsetkin voivat jotain sumplia mutta aina se ei sovi jos esim. kyyditsijää ei ole tms.



Monilla lapsilla lukuisat harrastukset vievät suurimman osan vapaa-ajasta.



Meidän lapsilla on vain 1 harrastus/viikko just sen takia että ehtisivät olla ja leikkiäkin. On aloitettu useita harrastuksia mutta niistä tuntuu vain tulevan stressiä lapselle, ei iloa kuten pitäisi.

Mutta kannattais tutkia mahdollisusksia muutolle. Me muuteettiin kun lapsi oli 2v, ja asuntoa haettiin lapselle sopivista paikoista. Turvallinen alue, koulu, päiväkoti ja harrastumahdollisuuksia lähellä ja ennenkaikkea paljon lapsia naapurustoon ( meillä vain 1 lapsi).

Tosin se tarkoitti että muutimme rakenteilla olevalle alueelle, ja jouduimme sietämään sen ongelmia aikamme.

Mutta en ole katunut, viihdymme hyvin, vaikka aiemmin ajatus muutosta Helsingistä Vantaalle oli kauhistus:-). Nyt on vaikea kuvitella , että muuttais täältä pois...

Hyviä kavereita saa myös harrastusten kautta; partio, urheilukerhot,...