Lapsella allergia-isä avovaimoineen ei luovu kissoistaan, mitä tehdä...

Ei autakaan..



Aika paljonkin tiedän allergioista ja voin senkin sanoa ettei ne kissan allergeenit sieltä poistu vielä 6kk:n jälkeenkään, että kauemmin kestää kyllä..



Ja se ei auta, että on huone jossa kissat eivät käy ollenkaan, ehkä helpottaa mutta sitten pitäisi olla kulku muualta, hoitaa pyykit muualla jne.. pitäisi ajatella niin pitkälle asiat että se on täysin mahdotonta, että Sinä et ajattele tässä taas sitä miltä se tästä lapsesta tuntuu, et toki osaa ajatellakaan kun olet lapseton. Mutta älä silloin tuo noin esille tässä näkökantoja eläimen puolesta kun nyt puhutaan lapsesta ja isästä. Eläin on toisarvoinen kuitenkin siinä suhteessa. Ei voida verratakaan isän ja pojan välistä suhdetta isän ja kissojen suhteeseen olivatpa ne kuinka äitipuolen kissoja tai eivät.



Mikäli olisit hyvää ajatteleva, haluaisit tässäkin miehen ja lapsen isä-lapsi suhteen keinolla millä tahansa mahdollisimman pysyväksi ja tiiviiksi, olisit valmis osaltasi tekemään kompromisseja ja luopumista..jos siis esim. teillä Ikiteini, olisi tämä tilanne.. Tämä juuri osoittaa miksi tilanteet uusperheissä onkin hankalia näiden äitipuolien kanssa..ovat niin itsekkäitä! On kissoja ja kaiken maailman omia juttuja joista ei sitten millään jousteta.. lapsi voi kyllä tavata isäänsä muualla.. Varmasti tähän oikein pyritäänkin! Sitten täällä puhutaan kuin on niiiiiin vaikeeta sen lapsen äidin kanssa! -HUH!

ei edes yhtä yötä. Altistus pahentaa allergiaa ja pahimmassa tapauksessa edessä on sairaalareissu jopa ambulanssilla keskellä yötä. Tärkeintä on lapsen terveys.



Muuten en ota järjestelyihin kantaa....

tyhmä on ihminen, joka ei sitä tajua.

kissoista eroon vaan.

kissapirkko varmaan abortoisi vauvansakin, jos olis mahdollista tietää että se on allerginen kisuille. miks muuten pirkko käyt vauvapalstalla? etkai yritä raskautua?kyllä sun paikka olis jossain lemmikkipalstalla

...mutta en mä voi pakottaa itselleni tuntemattomia isiä tapaamaan lapsiaan tai luopumaan kissoistaan.

Mikäli olisit hyvää ajatteleva, haluaisit tässäkin miehen ja lapsen isä-lapsi suhteen keinolla millä tahansa mahdollisimman pysyväksi ja tiiviiksi, olisit valmis osaltasi tekemään kompromisseja ja luopumista..jos siis esim. teillä Ikiteini, olisi tämä tilanne.. Tämä juuri osoittaa miksi tilanteet uusperheissä onkin hankalia näiden äitipuolien kanssa..ovat niin itsekkäitä! On kissoja ja kaiken maailman omia juttuja joista ei sitten millään jousteta.. lapsi voi kyllä tavata isäänsä muualla.. Varmasti tähän oikein pyritäänkin! Sitten täällä puhutaan kuin on niiiiiin vaikeeta sen lapsen äidin kanssa! -HUH!

Lapsen isä totesi ettei kissoista luovuta, mItä te mua haukutte, haukkukaa sitä, en mä sille mitään voi jos ei se isä halua luopua kissoista!!? Jännää että jotkut ei vaan voi sitä hyväksyä. Suomeksi ja vielä kerran: *lapsen isä sanoi ettei kissoista luovuta*.

Ja kerta vielä, meillä mies (eli mun lapsipuolen isä) totesi että meidän kissoista ei vastaavassa tilanteessa myöskään luovuttaisi. Syytön mä siihenkin olen, onhan sillä nyt hyvänen aika aikuisena ihmisenä oma tahto ja omat motiivit toimia ninkuin toimii. Onneksi meillä ei tuollaista tiannetta ole, koska sattumoisin olen hyvää tahtova ihminen ja haluan- kuten ilmaisit - isä-lapsi -suhteen toimivan (ja siksi käyn tällä palstallakin). Voisi elämä mennä melko hankalaksi jos moinen tilanne meillä ilmenisi (tapaamisten järjestäminen, huushollin siivous, tiettyjen alueiden pitäminen allergeenivapaina jne).

Ja mitä ihmettä se alkuperäisen jutun äitipuoli nyt edelleenkään tähän kuuluu? Ei me tiedetä sen kantaa asiaan edelleenkään.

Ja toistetaan nyt vielä kerran että olen itse "äitipuoli" joten siinä syy miksi käyn yksin- ja yhteishuoltajuuspalstalla. Onko se nyt joku ihmetyksen aihe?

Että sinun lapsellinen kantasi oli se, että isä ja lapsi voisivat tavata jossain muualla! Siis se antaa ymmärtää ettei lapsi ole ennemmin tervetullut kotiinsa kuin kissat.. Jos kyse on esim. nyt alakoululaisesta, joka käy säännöllisesti (vaikka koetkin sen satunnaiseksi) isänsä luona =toinen kotinsa, vielä 10 vuotta, tapaavatko he tämän aja jossain muualla vain kissojen takia?



Näin kehittymätön ajattelutapa on tässä sinulla koska et voi ajatella millainen on vanhemman suhde lapseen ja lapsen halu olla ja tarve kuulua siihen isänkin perheeseen.. Ymmärrätkö?



Äitipuolen rooli on tärkeä uusperheissä, tukea myös sitä miestä ja näyttää se hyväksyntä niitä lapsia kohtaan. Et voi elä siinä miehen rinnalla jos et ehdoitta hyväksy niitä lapsia. Mikä tarkoittaa sitä että jos joku lapsista on allerginen niin olet valmis luopumaan kissoista, lasten takia.



Tässähän ei tiedä mikä tilanne on siellä taustalla mutta jos siellä on saman kaltainen äitipuoli kuin sinä Ikiteini, hän asettaa silloin miehen siihen tilanteeseen että mies joutuu valitsemaan joko kissat-vaimoke tai lapset.. näin sinä tuot aiemmassa kirjoituksessa voimakkaasti esille, että teillä tulisi olemaan. ET ole valmis luopumaan kissoista. Tuskin miehesi uskaltaisi edes vastata sinulle muuta kun nyt jo oletkin kysynyt leikkisästi häneltä asiaa :) Olet varmasti sen tuonut monesti jo selväksi että kissat ovat sinulle kaikki kaikessa..



Ja varmasti joskus joutuvat tapailemaan isovanhempienkin luona lapset isiään jos ero on tullut ja asiat ovat kesken ja esim. isä jo uudessa suhteessa.. Nämä on ymmärrettäviä ja hetkellisiä tilanteita..

No joopa joo :) Meillä on muuten myös kaksi yhteistä ja yksi miehen oma kissa. En minä tiedä miksi hän ei niistä luopuisi lapsen takia, mutta tuskinpa se minusta on kiinni. Tietenkin ymmärrän lapsen tarpeen ja halun olla osa perhettä, mutta mun ymmärtämykseni tai ymmärtämättömyyteni ei edelleenkään poista sitä tosiasiaa mistä tässä tapauksessa nyt on lähdettävä: *ap:n lapsen isä sanoi ettei kissoista luovuta.*(monesko kerta toi mahtoi olla, joko menis perille...?

Pitkästä aikaa kävin lukemassa, mitä olette turisseet asiassa. Tuota, tuo sangen Pirkkomainen heitto niistä rukkasista ei sitten varmaankaan ollut ihan tosikkomielessä heitetty, vaikka se oli semmoiseksi tulkittu. :) Tarkoitin vaan, että jos olisi minun päätännässä, olisin luopunut kissoista lasten takia. Kenenkään henkilökohtaisuuksiin en tällä tarkoittanut mennä ja noista Metallimamman heitoista sen enempää provosoitumatta annan asian olla. Ikiteini on puollustanut uuden äitipuolen asiaa henkeen ja vereen ja minusta hän on tolkuttanut ihan oikein asiassa sitä, ettei kissoista ole tiettävästi uusi emäntä ole kieltäytynyt luopumasta, vaan lasten isä on noin sanonut. Mutta äitinä olen kyllä sitä mieltä että tukisin lasten ja isän keskinäisiä suhteita hieman erilailla. Voisi miettiä sitä, että uusi äitipuoli voisi viheltää pelin poikki, eikä vaan tyytyä siihen, että miespä sanoi ettei kissoista luovuta. Kun ap:n kirjoituksesta sai sen kuvan, että isä oli sanonut että no eipä lapset sitten käy hänen luonaan jos ei kuvio miellytä. Enempi tuntuu tuo piikki olevan tarkoitettu exvaimolle kuin lapsille. Voisihan myös uusi emäntä laittaa kissat mäkeen lasten allergian vuoksi, vai mitä? Niin jos sitä henkistä suuruutta löytyisi sen verran että KOKO perheen ottaisi huomioon. Että tämmöistä. :D- Pirkko

Taisi sanoa, ettei hän mene niitä tappamaan. Saattoi myös tarkoittaa, ettei hän voi toisen kissoja tappaa, jos uusi vaimo ei halua... Ei välttämättä sitä, ettei isä HALUAISI niistä luopua...

Mutta niinkuin moni on sanonut, tärkeintä tässä olisi tukea lapsen ja isän suhdetta, vaikkakin se sitten tarkoittaisi kissoista luopumista, tämä pitäisi uuden vaimonkin tajuta, varsinkin jos kerran on itsekkin jo äiti.

: *ap:n lapsen isä sanoi ettei kissoista luovuta.*(monesko kerta toi mahtoi olla, joko menis perille...?

On ainakin MansikkaPirkko ymmärtänyt tämän asian mitä tässä olen juurikin ajanut takaa..



Että jos se lähtökohta siellä perheessä on se, että isä tietää sen äitipuolen kannan jo olevan "näistä en luovu, henkeen ja vereen" "mieskin lähtee ennen kuin nämä kissat" -niin mitä luulette että se mies ex-vaimolle sanoo tilanteessa kun he puhuvat hieman riitaisina puhelimessa? ..tuskin kovin sovittelevasti sille ex-vaimolle, että "joo, minäpä otan nuo vaimokkeeni kissat ja nakkaan pihalle" eli tässä se äitipuoli voisi sen oman itsekkyytensä heittää nurkkaan ja tulla asiassa vastaan eikä heittää vaan lisää kapuloita rattaisiin..



Sitä paitsi tuo aloitus on että: Lapsella allergia- isä avovaimoineen.. eli ei vain isä..



No, olisi kivaa tietää mitä tähän ap:n tilanteeseen kuuluu..?

Ex miehellä on uusi perhe, avovaimo, vauva ja kissoja. Yhteisellä vanhemmalla lapsellamme on todettu kissa-allergia (allergiapisteet 6 /10)!, oireilua on ollut vähän, tähän asti. Nyt kun lapset olivat sielä, ex-mieskin soitti ja sanoi että vanhempi taitaa tulla kipeeksi kun ääni on mennyt, silmät vuotaa. Kotona oireet katosivat heti, ja tajusin että kissoistahan tämä. (olen otsekkin kissa-allergikko ja tunnistan oireet). Lapsikin sanoi että silmät kutisi sielä koko ajan ja olivatkin turvoksissa ja hengitysoireet pahat.



No, sanoin sitten ex-miehelle että kyllä nyt on niin että jotain ratkaisua pitää keksiä, ei lasta voi altistaa allergialle ja huonovointisuudelle .Ex-mies siihen " en minä lähde niitä tappamaan" . Siihen vastasin että no ei lapset enää sitten voi sinne tulla koska tuohan voi kehittyä astmaksi asti ja ei lasta voi pakolla ehdollistaa oireille. Mies sanoi siihen että " selvä, eivät tule sitten" .



Onko nyt niin että etävanhemmalla on oikeus altistaa lapsi terveydellisille haitoille tai vaihtoehtona on että minä joudun tekemään päätöksen etteivät lapset enää mene joka toinen viikonloppu isälle? Kissat ovat avovaimon, ja niistä ei luovuta. Vai onko tämä nyt uudelle perheelle vain hyvä tsägä-onneksi on allergia lapsella, eipä tarvitse enää niitä ottaa tänne...



Ihmettelen kyllä kovasti reaktiota. Kissat on tärkeämpiä kun edellisen liiton lapset ja ollaan valmiita olemaan tapaamatta lapsia, pääasia että kissat pysyy ja avovaimo ei joudu luopumaan niistä. Kumma kyllä, yhdessä ollessamme ex-mies inhosi kissoja, nyt niistä ei luovuta, ennemmin unohdetaan lapset tai altistetaan pahoille oireille.



Onko jollain vastaavaa kokemusta, onko tähän esim jotain laillista pykälää. Voiko ne vain päättää näin että tapaamiset sitten jää jos minä en lapsia anna sinne terveydellisistä syistä? Eikö tuo nyt ole jo pahoinpitelyyn verrattavissa että kissoista ei luovuta vaikka lapsi saa niistä pahoja oireita?

Ihmeellisiä asenteita ihmisillä -huokaus-. Jos lapsella on *todettu* kissa-allergia, niin sitten sitä ei viedä säännöllisesti asumaan huusholliin, jossa on kissoja. Sehän on aivan päivänselvä asia. Lapsen terveyttä ei saa tahallisesti ja tieten tahtoen vaarantaa tapaamisten aikana. Joko kissat lähtee tai lapsi ei tule. Ja mitä se lapsi sitten siitä ajattelee, että isälle uuden vaimon kissat oli tärkeäpi asia kuin hän. Käsittämätöntä toimintaa, haloo!



Lain mukaan isällä ei ole tapaamisvelvollisuutta lapsiinsa, eli et voi millään keinoin pakottaa häntä ottamaan lapsia luokseen, tahi luopumaan kissoista jos/kun et ainakaan vanhempaa lasta kissahuusholliin päästä. Silloin sinulle ainoa mahdollinen keino on ilmoittaa, ettet anna vanhempaa lasta sinne, ja vedota lapsen terveydentilaan. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu jos isä alkaa esim. oikeusteitse perätä tapaamisoikeuttaan, ottaako oikeus huomioon lapsen allergian. Kaiken järjen mukaan pitäisi ottaa.



Sinuna soittaisin nyt paikkakuntasi lastenvalvojalle heti maanantaina ja pyytäisit häntä ottamaan yhteyttä isään, yrittäisitte istua alas ja neuvotella. Voisiko isä nähdä lapsiaan esim. vähän harvemmin jossain muualla kuin kotonaan, esim. omien vanhempiensa luona? Tai pärjäisikö lapsi, jos kissat esim. tapaamisviikonlopuiksi suljettaisiin yhteen huoneeseen, kaikki muu imuroitaisiin ja tuuletettaisiin ja pyyhittäisiin kostealla, ja lapsi toisi omat vuodevaatteet kissattomasta kodistaan? + eihän kissoista luopuminen tarkoita niiden tappamista, voihan niille koittaa etsiä uuden kodin jostain.



Niin se vain on, että lapsiperheessä allergian ilmaantuminen tarkoittaa valitettavasti, että lemmikeistä on luovuttava, niin rakkaita kuin ne lapsille ja aikuisille ovatkin. Parhaassa tapauksessa ne saavat uuden kodin, jossa niitä voi välillä käydä morjenstamassa. Yleensä lapset ovat niitä, jotka tähän eivät halua suostua ja viimeiseen asti vastustavat, ja aikuiset niitä jotka tajuavat surusta huolimatta kantaa vastuunsa, mutta ehkä ex-miehesi ei koskaan kasvanutkaan siltä 6-vuotiaan tasolta pois? (Tai ehkä uusi vaimo on ilmoittanut että se on minä ja kissat tai ei minua eikä kissoja, sekin on mahdollisuus..)



Anteeksi tämä lievä raivo, tuo on vain jotenkin NIIIIN vastuutonta käytöstä. Tsemppiä asian selvittelyyn, mutta kyllä kaikki oikeudentaju on tällä hetkellä sinun puolellasi.



-zel,

joka luopui rakkaasta kissastaan hyvään kotiin kun tapasi nykyisen puolisonsa, joka oli allerginen

..koska minulla (isän uusi vaimo) on kissoja, jotka siis tietenkin asuvat meidän kanssamme.



Mä en kyllä mitenkään voisi ymmärtää että isän ja tämän uuden puolison pitäisi luopua kissoista kokonaan vain siksi että joka toinen viikonloppu tulee entisen liiton lapsi kylään?!! Ei tulis meillä kuuloonkaan.



Jos meille tuommoinen tilanne tulisi, niin vaihtoehdot olisivat a) anti-histamiinit lapselle, b) tapaamiset jossain muualla kuin siellä missä niitä kissoja on, esim. isovanhemmilla c) lapselle järjestetään (jos tilaa on) huone tai muuta tilaa siten etteivät kissat sinne ikinä pääse, ja pääosa ajasta vietetään sitten niissä kissattomissa tiloissa.



Allergeeneistä ei kyllä ihan helposti pääse pelkällä pölyjenpyyhinnällä tai tuuletuksella joten isompaa vaivaa täytyy nähdä. Tilanne on kyllä hankala, mutta kai nyt kuka tahansa ymmärtää ettei tässä voida vaatia kissoista luopumista noin satunnaisesten vierailujen takia. Itselleni ainakin on kissat ihan älyttömän tärkeitä, ja ehkä ap:n mieskin on huomannut kuinka ihania ne on!



Ja mä en olis luopunut kissoistani minkään miehen takia myöskään, piste.



Tää oli siis lapsettoman kissanomistajan ja " äitipuolen" näkemys.

Ikiteini:

Tää oli siis lapsettoman kissanomistajan ja " äitipuolen" näkemys.

Kyllä veikkaan, että ääni muuttuisi kellossa, jos kyse olisi sinun lapsestasi... :-( Niin, katsos me äidit suhtaudumme jälkikasvuumme yhtälaisella fanaattisuudella kuin sinä kissoihisi...

Jätän mielipiteesi enemmän ruotimisen sikseen, mutta voin kertoa sinulle, ettei yhden huoneen erottaminen ja pyhittäminenkään lapselle välttämättä ole ratkaisu. Melko pöyristyttävä ajatus muutenkin, että lapsi eläisi siellä yhden huoneen vankina... :-o Omista lapsistani yksi on niin allerginen kissoille, että henki ei yksinkertaisesti kulje kissataloissa. Tiesitkö, että Suomessakin, laadukkaan lääketieteellisen osaamisen maassa, muutama sata ihmistä vuosittain KUOLEE astmakohtaukseen?? Olistiko valmis ottamaan sen kontollesi? Pääasiahan toki, että kisuliinit saavat elää vapaasti...? >:-(

AP:lle sanoisin, että ilmoittaisin ehdottomasti paitsi lastenvalvojalle myös riittävän monelle taholle, että isä vaarantaa lapsen terveyden. Tässä taas yhden vanhemman (isän...) päänväkevyys on tosiaan puntarissa. Ikiteini kissanainenkin tuumaa, ettei vaihtaisi kissojaan mieheen, minä taas ihmettelen ääneen syvästi sellaista isää, joka vaihtaa lapsensa naiseen ja kissoihin. Ei ole lapsiaan ansainnut!!

Ikiteini:

Jos meille tuommoinen tilanne tulisi, niin vaihtoehdot olisivat a) anti-histamiinit lapselle, b) tapaamiset jossain muualla kuin siellä missä niitä kissoja on, esim. isovanhemmilla c) lapselle järjestetään (jos tilaa on) huone tai muuta tilaa siten etteivät kissat sinne ikinä pääse, ja pääosa ajasta vietetään sitten niissä kissattomissa tiloissa.

vaikka tottakai niitä mieluummin käyttää kun niiskuttaa naama turvoksissa.

Mielestäni isän lapselle allergisen naisystävän olisi paras vuokrata joku asunto kissoileen ja itselleen. Todella omituista kieltää vanhemman ja lapsen suhde - senhän nyt tietää käytännössä, miten kuolleena syntynyt ajatus joku satunnainen tapaaminen isovanhemmilla on - jonkun kotieläimen takia.

toki ettei tää mun mielipide tuu saamaan kovin suurta suosiota :) Kunhan nyt tulin kertomaan sen kissanomistajan mielipiteen.



Sattumoisin oma mieheni tapasi lastaan joka toinen viikonloppu juurikin isovanhemmillaan hyvin pitkän ajan, ennenkuin tilanne eron jälkeen normalisoitui ja nyt lapsi käy meillä normaaliin tapaan. Onneksi ei ole allerginen...



Mitä ajoin takaa, oli se että ennenkuin tehdään miehestä joku suuren luokan rikollinen ja paskapää, joka vaarantaa lapsensa hengen kissojen takia, niin voitaisiin miettiä sitä miehen tilannetta ja sitä uutta avovaimoa ja senkin tunteita. Sillä lienee myös oikeus omaan elämäänsä kissojensa JA *oman* perheensä (mies, lapsi, kissat) kanssa. Vai? Eikö todellakaan teidän mielestänne ole?



Allergisen lapsen ja kissojen yhteensovittamien vaatii kyllä paljon vaivaa ja järjestelyjä, mutta tavalla tai toisella sen pystyy järjestämään, koska lapsi ei asu vakituisesti kissataloudessa. Jos nyt ihan mahdottomaksi menee niin sitten täytyy miettiä vielä asiat uudelleen, mutta eikös nyt olisi kaikkien etujen mukaista yrittää päästä jonkinlaiseen yhdessä sovittuun kompromissiin? Jos vaikka isä asuisi talossa jossa on yläkerta, voisi kissoilta estää pääsyn sinne ja viettää sitten siellä pääosa ajasta (telkkarin katselu, leikkiminen, nukkuminen jne) silloin kun lapsi on isällään. Pahimpiin vaivoihin sitten niitä antihistamiineja, jos muu ei auta.



Nää on vaikeita ja tunteita herättäviä juttuja, mutta vois sitä hitusen ajatella myös sen uuden perheen tunteita ja tlannetta, en sijaan että sanelee omia vaan omia ehtojaan ilman että edes yrittää päästä kaikkia tyydyttävään kompromissiin.

mutta kissa on hirmuisen allergisoiva eläin. vaikea pitää erillään niin, ettei jotain kantaudu sukissa ja vaatteissa. Ja lapsi voi olla niitä hyperallergisia joillla naama turpoaa vesikelloille ja silmät tulee päästä mikäli näkevätkin kissan.



uudella vaimolla on tietty oikeudet hänelläkin ja lapsettomana on vaikea asettua äidin asemaan. Ja jos vielä on puolin-toisin se kiusantekemisen elementti, jolla ei ole mitään tekemistä sen lapsen parhaan kanssa, vaikka toisin väittävät.



Minä henk koht kannattaisin kuitenkin niitä lapsen oikeuksia tavata isäänsä ilman että terveyttä uhattaisiin. Tekisin kissoista rukkaset.



- Pirkko

uudella avovaimollahan ON vauva tämän ap:n exän kanssa.



" Ex miehellä on uusi perhe, avovaimo, vauva ja kissoja."



En sitten tiedä Pirkko viittasitko uuteen naiseen vai minuun kun puhuit lapsettomasta.

pahoitteluni :)



en jaa herneitä kenenkään nenään, kunhan höpisen.



- Pirkko

Ennen allergiseksi tuloa olin kahdenkin kissan omistaja, mutta en ole vielä kertaakaan tajunnut tätä elikkojen palvomista ihmisoikeuksien ohitse.

Mulla ja mun äidillä oli koira, joka oli lapsille vaarallinen ja vihainen. Kun esikoisemme syntyi, meni monen monta aikaa ennen kuin äitini vihdoin hyväksyi sen tosiasian, ettei koiraa ja lasta VOI pitää samassa tilassa kahdestaan ja vapaana, eikä kuljettaa auton takapenkillä yhtä aikaa ilman että aikuinen istuu välissä. Ja monta kertaa äitini ehti tästä asiasta sanottaessa loukkaantua, koska ei vain voinut myöntää tilanteen vaarallisuutta tai sitä, että rakkaan koiran ja rakkaan lapsenlapsen intressit olivat tältä osin ristiriidassa.



Ymmärrän loistavasti lemmikinomistajien tunteita, samoin kuin äitien tunteita. Mutta tilanteessa, jossa lapsella on vaara vahingoittaa lemmikkiä, tai lemmikillä vaara vahingoittaa lasta, pitäisi kyllä löytää joku sellainen ratkaisu, jossa vaaralta vältyttäisiin molempiin suuntiin. Jos vaikka viisivuotias riepottaa eläintä tai kohtelee sitä huonosti, pitää lasta estää pääsemästä eläimen luokse kunnes lapsen käytös muuttuu. Vastaavasti jos eläin aiheuttaa lapselle pahaa oloa tai vaaraa niin ne on erotettava toisistaan jollain konstilla.



Jotenkin nämä asiat pitää vain ratkaista ihan arjen tasolla, viikosta viikkoon ja päivästä päivään. Jos isä ei suostu näkemään lapselle aiheutuvaa kärsimystä eikä tekemään asialle mitään, ei lasta pidä antaa isälle. Piste. Jos hän taas suostuu sen näkemään ja on samaa mieltä siitä, että asialle on jotain tehtävä, ollaan jo aika pitkällä ja voidaan alkaa puhua siitä, *mitä* sille voisi tehdä ja *miten* asiat voisi järjestää. Ja siinä varmaan ap:n perhe voi kokeilla monenmoisia ratkaisuja ja ehkä myös kysyä neuvoa allergialääkäriltä...?



Tsemppiä joka tapauksessa kaikille osapuolille hankalaan tilanteeseen toivoo,



-zel, sekä eläin- että lapsi-ihminen