Lue keskustelun säännöt.
Saanko ihan vähän purnata tänne...
02.01.2010 |
Olen niin väsynyt. Rakastan lapsiani, mutta tuntuu etten kykene olemaan heille kunnollinen äiti. En jaksa touhuta heidän kanssaan. Hermot on pinnassa koko ajan. Pidän ne kyllä kurissa, mutta kyllähän lapset sellaisen vaistoaa. Olen niin väsynyt hakemaan jatkuvasti töitä ja jännittämään mistä seuraava työpaikka järjestyy. Olen akateeminen pätkätyöläinen jo kymmenettä vuotta. Töitä ei meidän kotialueelta löydy, enkä haluaisi muuttaa pois kotikaupungista, tukiverkon ja ystävien luota. Ja nyt vielä parisuhde tuntuu rakoilevan. En oikeastaan PIDÄ miehestäni enää. Kamala tunne tajuta, että kotona on onnellisempi kun mies ei ole paikalla. Tuntuu kuin olisin umpikujassa. Umpiväsynyt ja umpikujassa.
Kommentit (5)
perheneuvola hyvä paikka käydä purkamassa asiantuntijalle liian raskaaksi käyneestä elämästä. Soittele neuvolaan ja kysele tarkemmin perheneuvolasta. Hyvä paikka! Tsemppiä ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan soittaa? Vai tarvitseeko jonkinlaista lähetettä jostakin?
Olen yrittänyt miehelleni puhua tilanteestamme jotenkin nyt ehkä kahden kuukauden ajan, mutta emme ole saaneet aikaiseksi mitään kunnon keskustelua aiheesta. Mies ei vaan ymmärrä. Tarjoaa minulle ulkomaanmatkaa jne. avuksi. Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, joten hän ei varmaan tajua, että tunteeni häntä kohtaan voivat olla näin laimeat.
Happinaamari ensin omalle naamalle... Tosiaan niinhän sitä ohjeistetaan...
Meidän alueella niillä on kerran päivässä tunnin verran puhelinaika, jolloin voi soittaa, jutella ja varata käyntiajan.
ei tuo nyt niin hullu ajatus ole noin alkajaisiksi
Sitten voi auttaa lastakin.
Olin itse samantapaisessa tilanteessa jokunen vuosi sitten, huonossa parisuhteessa ja väsynyt huolehtimaan yksin koko perheen elättämisestä. En edes tajunnut, miten huono äiti olin lapsilleni - olin aina väsynyt ja kireä, hermot menivät pienimmästäkin. Nyt vanhempi lapsistani käy psykologin kanssa läpi noiden vuosien kokemuksia.
Meillä tilanne vei eroon ja uuteen, parempaan elämään. On ollut ihana kuulla läheisiltäkin, miten paljon tasapainoisempia ja onnellisempia lapseni heidän mielestään nyt ovat. Itsekin olen kuin herännyt pahasta unesta.
Mikä sinun oloasi parantaisi? Auttaako se, jos saat omaa aikaa ja ystävät/perhetyöntekijä/palkattu hoitaja ottavat huolehtiakseen lapsistasi hetkeksi? Pitäisikö sinun puhua puolisollesi, ja mitä teidän parisuhteellenne olisi tehtävissä? Voitko itse mitenkään vaikuttaa tuohon raskaaseen työtilanteeseesi?
Neuvoisin sinua ainakin ottamaan yhteyttä oman asuinalueesi perheneuvolaan. Heillä on tietoa ja välineitä auttaa sinua ja perhettäsi eteenpäin.