Lue keskustelun säännöt.
Naapurin pojan hämmentävä tarina...
11.01.2010 |
Juttu meni siis kutakuinkin näin: Poikani kertoi minulle että jollain naisella oli ainakin 20 kissaa eikä se yhtään huolehtinut niistä. (en tiedä mistä oli kuullut)
Minä vastasin siihen että "oho, kamalaa..voi niitä kissaparkoja"
Naapurin poika sanoi yllättäen että "mun äiti ei ois sanonu tosta jutusta mitään"
Minä kysyin että "miten niin?"
Poika sanoi "ei mun äiti välitä ja huolehdi edes musta"
Menin ihan hämilleni kun poika niin surullisesti puhui äidistään enkä oikein osannut sanoa mitään ja sitten pojat jo lähtivätkin ulos.
Jäi mietityttämään että pitäiskö huolestua ja ehkä ottaa tarkemmin selvää onko siellä perheessä kaikki ok? Mitä itse ajattelit vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (35)
Herättäähän se monenlaisia ajatuksia, mutta toisaalta lapsi nyt voi sanoa tuollaista, jos ei saa täytekakkua iltapalaksi. Älä nyt mitään lastensuojeluilmoitusta tuon perustella tee. =) Voihan sitä tietysti pitää silmät auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli sanoi, että äiti ei anna ruokaa. Totuus oli, että äiti ei antanut joka päivä syödä lempiruokaa, makaronia.
En usko, että lapsi sanoisi noin ihan turhaan.
Surullista. Minkä ikäinen poika kyseessä? Tällaisissa tapauksissa on tietysti aina parempi pelata varman päälle kuin katua sitten myöhemmin...
on kamalaa, jos lapsi ilmaisee jäävänsä ilman huolenpitoa eikä kukaan tee mitään. Tee ilmoitus lastensuojelulle, kerro ihan vaan mitä lapsi sanoi ja pyydä etteivät kerro mistä ilmoitus tuli. Tai jos et tee ls-ilmoitusta, soita koulun terveydenhoitajalle tai pojan luokanvalvojalle. Voit myös yrittää haastatella poikaa. Kyse voi olla todellisista laiminlyönneistä tai esim. masentuneesta vanhemmasta joka ei jaksa antaa lapselle mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa onko poika sellainen joka kehittelee tarinoita shokeeratakseen. Jos vaikuttaa todella surulliselta muutenkin, puhu äidin kanssa, ja katso miten reagoi.
Muuten, viime viikolla tuli telkusta dokkari "kissanaisista" jossa seurattiin kissoja haalivien naisten elämää. Eli siitä on voinut poikasi kuulla/nähdä.
millaista kaverin kotona mahtaa olla?
-Se, joka alussa toppuutteli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä vaivihkaa tehdä tuttavuutta tämän perheen kanssa, ja mikset tekisi niin muutenkin? Itse ainakin haluan tuntea tai vähintään tietää lapseni kaveripiirin perheineen.
Muutoin suhtautuisin kyllä ehkä hieman varauksella.. Muistan esim lapsena toitottaneni kaikkialla, kuinka meidän äiti ei "ikinä tee mitään eikä laita ruokaa" jne. Koska lähipiirini lasten äidit olivat enemmän kotona ja muutenkin "koti-ihmisiä", en voinut ymmärtää, miksei yksityisyrittäjä-äitini (joka vielä opiskeli uutta tutkintoa samanaikaisesti), joka muuten pyöritti perheen arkea yksin isäni maatessa sohvalla ei jaksanutkaan useimmiten enää leipoa, askarrella tai puuhailla muuta pullantuoksuiseen arkeen kuuluvaa iltaisin. Minusta piti (hyvän) huolen päivisin mummo, ja iltaisin siis omat vanhemmat. Jos joku olisi lähtenyt sanatarkkaan raportoimaan kertomiani vaikka jonnekin sosiaalitoimeen, niin ei olisi varmaan äitiä naurattanut..! Tämä siis tuli ensinnä mieleen, eli usein lapsen kertoma tai itseasiassa kokemakaan ei välttämättä ihan vastaa niitä realiteetteja, mutta tietenkinhän pojan puheissa voi olla perääkin. Sinuna siis tutustuisin pikkuhiljaa perheeseen, ei nuuskimisasenteella, vaan ihan ystävällisissä merkeissä.
En tietenkään tekisi heti lastensuojeluilmoitusta.
Naapurin poika on siis 7v ja omani 9v.
Nyt kun tarkemmin mietin niin kesällä sama poika oli meillä aamupäivän kunnes lähdimme asioille. Oltiin 4 tuntia ja kun tultiin takaisin poika oli meidän pihassa odottamassa.
Kysyin että tulitko juuri äsken takaisin ulos?
Poika sanoi että oli ollut koko ajan ulkona koska ei saa mennä sisälle koska vauva nukkuu. Ja että on kamala jano.
Pyydettiin poika meille, annoin mehua ja ruokaa ja sitten poika lähti kotiin.
Seuraavana päivänä kun poika tuli meille hän sanoi että "äiti oli vihainen kun söin teillä ja enää en saa syödä täällä"
Mutta mitä muutakaan olisin tehnyt koska poika ei saanut mennä (?) kotiin ja meillä oli ruoka aika?
Tämä poika on tosi kiltti ja ihana ja kyläileekin meillä usein. Hänen vanhempiaan en tunne, nähnyt olen pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. puhua pojan kanssa ja tavata äidin/vanhemmat. Serkkuni 5-vuotias tyttö oli karannut pihalta, kun isä oli tehnyt pihatöitä ja äiti sisällä vauvan ja 2-vuotiaan kanssa ja sen parin minuutin aikana mennyt naapuriin (jota perhe ei juuri muuttaneena vielä tuntenut) ja kertonut, että ei ole syönyt koko päivänä eikä äiti ja isä välitä hänestä... Onneksi naapuri oli tuonut tytön takaisin ja alkanut selvittää asioita...
ja että hänellä on TUNNE että äiti on hylännyt ja vähät välittää hänestä. Silti kannattaa mielestäni seurata tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kyllä lapset sanovat sellaisia asioita, joita ovat kuulleet muualta, huomanneet että niillä tekee vaikutuksen tms.
Ehkä pojan isä on sanonut äidille, etkö sä taaskaan huolehtinut pojan lätkävälineitä mukaan tms. Ihan kaikkea ei aina kannata ottaa kirjaimellisesti.
7-vuotias on jo kuitenkin aika vanha, eikä välttämättä laske samanlaisia palturia kun 5-vuotiaat tekee. Kannattaisiko asiasta puhua esim neuvolassa vaikka kertomatta tuon pojan nimeä ja kysyä että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä... mielestäni kuitenkin tilanteeseen kannattaisi puuttua, eikä välttämättä itse kannata alkaa salapoliisiksi, vaikka huolesi ymmärränkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan tosiaan avata silmäni tilanteelle. On vaan niin vaikeaa puuttua "toisten asioihin" mutta jos pojan kotona ei olekkaan kaikki hyvin ja minulle on siitä vihjaistu enkä silti tee asialle mitään ja tilanne pahenee...
Heillä on kotona n.2 vuotias lapsi ja pieni vauva.
Ymmärrän että kun on monta pientä niin se voi viedä voimat eikä jaksa 100% panostaa kaikkeen mutta ei yksi lapsista silti saisi jäädä ilman huomiota.
Tämä poika ei ole "tarinan kertoja" tyyppiä vaan puhuu vähän ja aina ystävällisesti. Luonteeltaan on herkkä ja itku tulee helposti jos muut kaverit on vaikka vaan kävelleet pari metriä kauempana hänestä..Kokee sellaisen kiusaamisena.
Miten lähtisin viisaimmin tätä asiaa ratkomaan? :(
pojan perheen ovikelloa? Menisit sillä varjolla, että kutsut pojan perheen tai äidin kahvittelemaan tekosyyllä: olisi kiva tutustua meidän "Pekan" kaverin perheeseenkin.
Siellähän äiti käy nyt varmaan tosi tiiviisti. Etenkin jos olet itsekin käynyt samalla neuvolantädillä, niin voisit hyvin laittaa hänelle soittopyynnön (että hän ehtii puhumaan, usein siinä istuu asiakas vieressä) ja kysyt heidän mielipidettään miten asiassa kannattaisi edetä. Heillä saattaa olla myös epäilyksiä ja osaisivat puuttua ja ilmoittaa eteenpäin jos eivät siellä pysty tilannetta parantamaan.
ole niin rohkea. Luulen että pitäisi mua jotenkin tunkeilevana. Miten voisin tältä pojalta kysellä kotioloista ilman että vaikutan epäilyttävältä ja jos poika kertoisi siitä kotonaan niin ei varmasti enää saisi poika tulla meille. Näin luulen.
t.ap
että teidän koti voi olla lapselle tärkeä paikka. Voisit hyvin pyytää pyytää äitiä kahville näyttämään vauvaa kun olet niin paljon siitä kuullut ja samalla vaihtaa numeroita jolloin on helppo soittaa ja kysyä saako lapsi syödä teillä ja kerrot että mielellään lapsi saa teilläkin olla. Äiti saattaa epäillä että hän on vaivaksi ja pian kieltää kokonaan.
lapset on kyllä kerran kysyneet että voisiko "Ville" tulla meille yökylään. Siinähän voisi olla hyvä aasinsilta jutella pojan äidin kanssa...
Pojasta ei todellakaan ole meille vaivaa vaikka olisi meillä kokonaisen viikonlopun. Jos hänen äitinsä on väsynyt niin ehkä hän olisi mielissään että hoitaisin välillä poikaa?
t.ap
ajattelisit...