Muita hyväksikäytettyjä äitejä?

Hyväksikäyttö mahdollistui niin, että tämä poika oli paljon perheemme kanssa. Hänen äitisä ja isänsä olivat eronneet, ja hän matkusti ym paljon perheemme mukana.

Nukuimme samassa huoneessa, usein samassa sängyssä. Olen varma että kukaan aikuisista ei tiennyt, ehdottomasti hyväksikäytölle olisi tullut stoppi jos näin olisi ollut.



Minulle sanottiin, että en saa kertoa kenellekään. Ja jos kerron, kukaan ei mua usko.

Myös annettiin ymmärtää jossain vaiheessa, että olen itse yhtä syyllinen kuin hänkin. Se päättyi kun minulla alkoi kuukautiset, ja muutenkin aloin olemaan vahvempi.

ja ne alkavat kulua vasta silloin kun uhri on 18 v. Ottakaa oikeasti yhteyttä sinne Tukinaiseen, sieltä saa lainopillistakin neuvoa! Voimia, nuo ovat ihan kauhean vaikeita ja raskaita asioita!!!

tämä taitaa olla yllättävän yleistä. tekijä isäni, enkä muista miten aikaisin alkanut, mutta loppui joskus minun ollessani toisella tai kolmannella luokalla. alkoi hipelöinneillä yms kosketteluilla, ja viimeisenä vuonna oli muutama epäonnistunut raiskausyritys, kärsi vissiin tilapäisestä impotenssista, pitikö kenties senkin takia kokeilla vai mitä. nykyisin pystyn jo ilman tuskaa aihetta käsittelemään, joskin kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. mutta asiasta ei tiedä kukaan muu kuin mieheni, ja hänelle kertomisesta on vasta todella alkanut eheytymiseni. siihen saakka elämä oli helvettiä. omien lasten vuoksi haluan päivä päivältä toipua enemmän, käsitellä, että mieli kuntoutuisi niin että jaksaisin paremmin(olen todella vähävoimainen), pystyisin olemaan läsnä(vierauden ja epätodellisuuden tunne tyypillisiä seurauksia, kun mieli "jakautunut" traumatisoitumisessa mukanormaaliin minään ja traumamuistoja kantavan kätkettyyn puoleen) jne. kertokaa muutkin kokemuksianne siitä miten insestitrauma vaikeuttaa äitiyttä ja miten olette selvinneet.

Sinä ap tiedät, millainen suhde teillä on. Jos se on lämmin ja hellä, niin ihan varmasti miehesi haluaa tietää asiasta. Ja niinkuin lainaamani kirjoittaja sanoi, suhteessanne on todennäköisesti asioita, jotka miehesi ymmärtäisi paremmin, jos tietäisi asiasta. Anna hänen auttaa sinua ja tehdä sinusta ehjempi!



i]Ei kannata ajatella että "säästänpä häntä tuskalla jos en kerro". Päinvastoin keskinäinen rakkautenne varmasti vain kasvaa jos miehesi jakaa tämän raskaan asian kanssasi ja saa mahdollisuuden tukea sinua. Jos et kerro, et anna hänelle edes mahdollisuutta auttaa sinua osaltaan. Sitäpaitsi kertomasi voi myös "selittää" hänelle, ehkä, joitakin asioita parisuhteessanne. Esim. jos seksiin liittyy teillä jotain vaikeaa, miehesi on mahdollisesti vuosikausia syytellyt salaa itseään tms. Autat parisuhdettanne kun puhut hänelle.

[/quote]

miksi ihminen ei jaksa elämänsä selvinpäin.

Joskus taas niitä psyykkisiä ongelmia tulee alkoholinkäytön seurauksena, mutta tosiaan hvyin yleistä on, että ihmiselle on tapahtunut jotakin, josta ei ole päässyt yli. Vaikka kuvittelee, ettei asia vaikuta häneen millään tavalla, niin tiedostamatta se yleensä vaikuttaa.

Olet lapsillesi ja miehellesi rakas ja he eivät voi ymmärtää sinun käytöstäsi, koska eivät tiedä tuskaasi. Lasten ei nyt tarvitsekaan tietää, mutta anna miehesi olla tukenasi.

Ota vaikka yhteyttä kuntasi kriisikeskukseen ja kysy sitä kautta apua. Minusta se olisi vain turha erävoitto tälle hyväksikäyttäjälle, jos sinun elämäsäi meni täysin pilalle.

Näetkö itse usein tätä hyväksikäyttäjää? Puhu hänelle asiasta ja pyydä häntä osallistumaan sinun terapiakustannuksiin. Luulen, ettei asian esilletulon pelossa uskalla olla maksamatta. Voisi olla hyvä keskustella tekijän kanssa ja sanoa, että et pelkää häntä, vaan sinä meinaat saada itsesi kuntoon. Sinä olet jo nyt paljon vahvempi kuin tämä mies. Hän on oikeasti henksiesti asiras, vaikka kuinka menestyvältä ja sosiaaliselta vaikuttaisikin.

Jokatapauksessa, hae apua. Mitä pahemmaksi ongelmat menevät, sitä vaikeampi niitä on korjata.

Ihan vain kiinnosti: Miten usein tätä hyväksikäyttöä tapahtui? Asuitteko lähellä toisianne? Eikö vanhemmat mitenkään ihmetelleet, kun noin paljon vanhempi sukulaispoika halusi viettää aikaa sinun kanssasi? Toisaalta on hyvinkin pelottavaa, miten helposti tuollaista voisi käydä, eikä kukaan tajua. Mitenhän sitä osaa omiakaan lapsia suojata tuollaiselta uhalta?

Pakko myöntää että jonkun asteinen alkoholiongelma kyllä on.

Liittyykö sitten siihen asiaan vai mihin, mutta pää tekee mieli pistää sumeaksi harva se päivä. ap

En nyt muista tarkkoja aikoja, muistaakseni 10 v vanhenee..



Lähipiirissä erittäin vakava pedo/insestitapaus, lain mukaan rikokset vanhentuneet. :(



Tuohon kysymykseesi minäkin haluaisin vastauksen.. Hyväksikäyttäjä oli teini pahuuksien alkaessa.. Nyt jo vanhus.

Hyväksikäyttäjänä oma veli ollessani 7-12 v. Minunkin on vaikea kirjoittaa tästä. Olen nyt nelikymppinen ja vuosia asia on ollut taka-alalla. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän asia on noussut pintaan. En koskaan, milloinkaan kertonut asiasta kenellekään. Häpeä on niin suuri. Kuitenkin hyväksikäyttö on aiheuttanut elämässäni paljon vaikeuksia ja olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen käyttäytynyt. Miksi seksi/rakastelu tuntuu välillä niin likaiselta. Miksi olen ollut seksuaalisesti niin vapaamielinen, pettänyt, pettänyt ja pettänyt miesystäviäni, omaa miestäni. Halunnut hyljätä ennen kuin minut hyljätään. Halunnut loukata miestäni sen vuoksi, mitä minulle tehtiin. Syömishäiriöitä, ahdistuneisuutta. Kaikki tämä on tullut oivalluksina pikkuhiljaa osallistuttuani erään seksuaaliterapeutin luentoon, jossa hän puhui hyväksikäytöstä ja terapiasta. Otin terapeutin numeronkin ylös ja jonain päivänä varaan ajan hänen vastaanotolleen. Uskolliseksi olen oppinut vasta kun sain ymmärrystä omalle toimintamallilleni miksi olen toiminut, niinkuin olen toiminut. Olen myös saanut kerrottua miehelleni asiasta vasta noin kuukausi sitten. Hän oli järkyttynyt, mutta sai ymmärrystä, miksi olen häntä loukannut. Toisaalta koin, että mieheni ei pystynyt asiaa käsittelemään eikä myöskään minua tukemaan millään lailla. Tuli hylätty olo ja sellainen olo, että nyt kun hän tietää, olen hänelle vastenmielinen.



Koskaan en voisi kuvitellakaan ottavani asiaa puheeksi veljeni kanssa. Hän tietää kyllä, että muistan, mutta varmasti kieltäisi tapahtuneen. Vanhemmilleni en ikinä voisi avautua asiasta. Tyttärieni suhteen olen myös varpaillani. Esim. tyttöni pitää veljestäni paljon ja kerran hän nukkui olosuhteiden pakosta samassa huoneessa veljeni kanssa. En saanut sanotuksi, etten missään nimessä halua tätä. Sen sijaan valvoin koko yön ja kävin kurkkimassa oven raosta monta kertaa sydän kurkussa, ettei mitään pahaa tapahdu.



Hyväksikäytöllä on elämän mittaiset seuraukset, mutta eheytyminen on mahdollista. Näin uskon. Itse olen eheytymisen tiellä vasta nyt.

Olemalla hiljaa ette tee kuin hallaa itsellenne, läheisillenne ja asialle ylipäänsä. Sitä tullaan siis jatkossakin hyssyttelemään ja pitämään salassa, uhrit uskaltavat helpommin kertoa kun tuntevat/tietävät jonkun, joka on omista kokemuksistaan kertonut.



Itse olin isäpuoleni uhri 4-7 -vuotiaana. Tuolloin en asiasta kellekään kertonut, mutta asia tuli julki muuta kautta - tilanne kun oli se, että mulle jouduttiin tuolloin lapsena tekemään korjausleikkauksia alapäähän isäpuoleni tekojen vuoksi. Tuolloin selvisi myös, että tuo mies oli aiemminkin ollut vastaavasta epäiltynä, mutta todisteiden puutteen vuoksi ei ollut tuomittu. Asia oli kylällä hyvin tiedetty, mutta kukaan ei koskaan kertonut siitä äidilleni hänen muuttaessaan paikkakunnalle ja alkaessaan seurustella isäpuoleni kanssa. Vaikka äidilläni oli tuolloin kolme lasta, ja vaikka hän sai tämän miehen kanssa kaksi lisää.



Minä olen puhunut kokemuksistani hyvin avoimesti, käynyt terapiassa, tukiryhmissä ja kaikkialla, mistä vain olen apua/tukea uskonut saavani. Minua on monesti kiitetty avoimuudestani, koska se on (kuulemma) rohkaissut paljastamaan hyväksikäyttäjän, kertomaan puolisolle, hakemaan apua.



Toisaalta minun hyväksikäyttäjäni oli ensin monen monta vuotta vankilassa eri rikoksista (mm. siitä, mitä minulle teki, mutta myös muista), ja kuoli sitten. Minun on ehkä helppo puhua, sillä tiedän, ettei hän voi löytää minua eikä kostaa tai satuttaa minua enää. Mutta kuitenkin, kehotan puhumaan - itsenne vuoksi, ja vaikka sitten lastenne vuoksi, miksei myös parisuhteidenne ja puolisoidenne vuoksi. Minullakin on ongelmia esim. seksielämän alueella, mutta koska mieheni tietää taustani, hän ymmärtää, mistä ongelmani johtuvat, ja pystyy hyväksymään monta "puutettani" juuri siksi.

mutta olen käynyt läpi ystäväni kanssa hänen tuskaansa. Häntä käytettiin lapsena hyväksi vuosien ajan. Tänä päivänä hän on onnellinen ja tasapainoinen, oikein pursuaa iloa! Identiteetin kanssa joutuu kyllä silti myös taistelemaan, itsetunto ei hetkessä korjaannu. Vertaisryhmässä hän käsittelee asiaansa.



Sinäkin voit vapautua menneisyyden taakasta. Olisi hirveän tärkeää, että käsittelisit asian. Kelan tukea saa ryhmiin, jossa seksuaalisen väkivallan uhrit saavat käsitellä kokemuksiaan. Vertaistuki on tärkeää! (Väkivalta on parempi sana kuin hyväksikäyttö. Sehän on puhtaasti seksuaalisen muodon saanutta väkivaltaa).

Ehkä omalla paikkakunnallasikin on tällaisia ryhmiä?



Tunnen toisenkin naisen, joka on käynyt näitä kursseja ja elää tänäpäivänä tasapainoista ja hyvää elämää, menneisyys ei ole enää taakkana.



On mahtavaa, että täällä kerrot asiasta. Se on jo iso askel. Olisi hirveän tärkeää, että jatkaisit asian käsittelyä. Haluan vakuuttaa, että tuosta asiasta voi selvitä, olen sen niin läheltä nähnyt, vaikka tie voikin olla pitkä.





Itse haluaisin kysyä teiltä hyväksikäytetyiltä, että miten hyväksikäyttö teidän kohdallanne mahdollistui? Mitkä tekijät siihen vaikuttivat? Tätä kysyn siksi, että olen paljon pohtinut, miten siis saisin suojeltua omia lapsiani, etteivät he joutuisi vastaavaan tilanteeseen? Ovatko hyväksikäyttäjät niin ovelia, että järjestävät itse ALOITTEELLISESTI tilanteita, joissa ovat kahdenkesken lapsen kanssa? Vai onko tuo monen sattuman summa, että noin käy.



Rukoilen teille hyväksikäytetyille voimia. Toivon sitä, että saatte katsoa itseänne peiliin nähdä itsenne kauniita ja arvokkaita. Se, mitä teille on tehty, ei kerro teistä mitään: teissä ei ole mitään vikaa! Se, mitä teille on tehty, kertoo vain tekijöistään, heidän kauheudesta ja traumaattisuudestaan. Olen niin pahoillani, että olette joutuneet tuollaista kokemaan!!

Itselläni kokemus, jossa vanhempi sukulaismies "kutittelee" ym aina kun olen pieni, en koskaan pitänyt tästä miehestä yhtään vaan inhosin enkä itse tiennyt miksi.

Kun aloin kehittyä nuoreksi naiseksi, hän liikutti halatessaan käsiään pitkään vartaloani ja kehuskeli, kuinka kaunis olen. Inhosin sitä ja kun joskus mainitsin asiasta äidilleni, äiti puolusti pappaa sanomalla, että pappa vain muistelee nuoruuttaan.

Vasta nyt papan kuoleman jälkeen äitikin myöntää, ettei tykännyt yhtään tuosta piirteestä isässään.

Lievä juttuhan tällainen häirintä on verrattuna varsinaiseen hyväksikäyttöön.

kutittelu mielestänne hyväksikäyttöä, siis tällainen seksistinen?

käsiteltäväksi. Mikään syy ei ole sellainen että olisit voinut antaa tyttäresi nukkua veljesi kanssa samassa huoneessa tuolla historialla.

Hyväksikäyttäjänä oma veli ollessani 7-12 v. Minunkin on vaikea kirjoittaa tästä. Olen nyt nelikymppinen ja vuosia asia on ollut taka-alalla. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän asia on noussut pintaan. En koskaan, milloinkaan kertonut asiasta kenellekään. Häpeä on niin suuri. Kuitenkin hyväksikäyttö on aiheuttanut elämässäni paljon vaikeuksia ja olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen käyttäytynyt. Miksi seksi/rakastelu tuntuu välillä niin likaiselta. Miksi olen ollut seksuaalisesti niin vapaamielinen, pettänyt, pettänyt ja pettänyt miesystäviäni, omaa miestäni. Halunnut hyljätä ennen kuin minut hyljätään. Halunnut loukata miestäni sen vuoksi, mitä minulle tehtiin. Syömishäiriöitä, ahdistuneisuutta. Kaikki tämä on tullut oivalluksina pikkuhiljaa osallistuttuani erään seksuaaliterapeutin luentoon, jossa hän puhui hyväksikäytöstä ja terapiasta. Otin terapeutin numeronkin ylös ja jonain päivänä varaan ajan hänen vastaanotolleen. Uskolliseksi olen oppinut vasta kun sain ymmärrystä omalle toimintamallilleni miksi olen toiminut, niinkuin olen toiminut. Olen myös saanut kerrottua miehelleni asiasta vasta noin kuukausi sitten. Hän oli järkyttynyt, mutta sai ymmärrystä, miksi olen häntä loukannut. Toisaalta koin, että mieheni ei pystynyt asiaa käsittelemään eikä myöskään minua tukemaan millään lailla. Tuli hylätty olo ja sellainen olo, että nyt kun hän tietää, olen hänelle vastenmielinen.

Koskaan en voisi kuvitellakaan ottavani asiaa puheeksi veljeni kanssa. Hän tietää kyllä, että muistan, mutta varmasti kieltäisi tapahtuneen. Vanhemmilleni en ikinä voisi avautua asiasta. Tyttärieni suhteen olen myös varpaillani. Esim. tyttöni pitää veljestäni paljon ja kerran hän nukkui olosuhteiden pakosta samassa huoneessa veljeni kanssa. En saanut sanotuksi, etten missään nimessä halua tätä. Sen sijaan valvoin koko yön ja kävin kurkkimassa oven raosta monta kertaa sydän kurkussa, ettei mitään pahaa tapahdu.

Hyväksikäytöllä on elämän mittaiset seuraukset, mutta eheytyminen on mahdollista. Näin uskon. Itse olen eheytymisen tiellä vasta nyt.

Itse haluaisin kysyä teiltä hyväksikäytetyiltä, että miten hyväksikäyttö teidän kohdallanne mahdollistui? Mitkä tekijät siihen vaikuttivat? Tätä kysyn siksi, että olen paljon pohtinut, miten siis saisin suojeltua omia lapsiani, etteivät he joutuisi vastaavaan tilanteeseen? Ovatko hyväksikäyttäjät niin ovelia, että järjestävät itse ALOITTEELLISESTI tilanteita, joissa ovat kahdenkesken lapsen kanssa? Vai onko tuo monen sattuman summa, että noin käy.

perhepiiristä, vaikkei sukulainen. Eli asuimme saman katon alla. Tilanteet alkoivat ihan "julkisina" esim. saunassa juuri "tissien kasvamisen" kommentointina. Muut paikalla olleet aikuiset suhtautuivat tähän naureskellen. Kuului ikään kuin asiaan, vaikka jo se oli minusta äärimmäisen inhottavaa.

Tilanne oli se, että jouduin viettämään toisinaan - melko useinkin - aikaa tämän ihmisen kanssa kaksistaan, jolloin hyväksikäyttö mahdollistui.

Pahin asia oli se, etten uskaltanut asiasta kenellekään puhua. Jotain tämä mieskin asiasta minulle sanoi mutten enää muista, mitä se oli. Luultavasti väitti, että minulle oltaisiin vihaisia tai että joutuisin lähtemään pois jos asia tulisi tietoon. Olin siis tavallaan sijaisperheessä (siis korostan: tavallaan), vanhempieni hylkäämä, joka paikassa ei-toivottu otus jo ennestään.

Jos minulla olisi ollut YKSIKIN aikuinen, jolle olisin uskaltanut puhua, joka olisi kuunnellut minua ja uskonut minua missään asiassa niin olisin säästynyt paljolta.

onko kutittelu mielestänne hyväksikäyttöä, siis tällainen seksistinen?

vaan lähinnä seksuaalista häirintää.

44

Itse haluaisin kysyä teiltä hyväksikäytetyiltä, että miten hyväksikäyttö teidän kohdallanne mahdollistui? Mitkä tekijät siihen vaikuttivat? Tätä kysyn siksi, että olen paljon pohtinut, miten siis saisin suojeltua omia lapsiani, etteivät he joutuisi vastaavaan tilanteeseen? Ovatko hyväksikäyttäjät niin ovelia, että järjestävät itse ALOITTEELLISESTI tilanteita, joissa ovat kahdenkesken lapsen kanssa? Vai onko tuo monen sattuman summa, että noin käy.

En muista aiemman tekstini numeroa, mutta kyse oli siis isäpuolestani. Hyväksikäyttö alkoi, kun äitini alkoi odottamaan neljättä lastaan, siis ensimmäistä yhteistä lastaan tämän miehen kanssa. Muistan isäpuolen joskus sanoneen jotakin sen suuntaista, että "näin voi tehdä silloin, jos vaihtoehtoja ei ole" ja "kun äitis nyt odottaa vauvaa niin sun täytyy vähän leikkiä mun kanssa". Luulen joutuneeni uhriksi siksi, että isosiskoni, joka on minua lähes 10 vuotta vanhempi, ei sallinut sitä. Hän nosti ison äläkän jo siitä, että isäpuoli sanoi jotakin tyyliin "jos olisit viel 10 vuotta vanhempi ni vaihtasin kyl äitis suhun ihan lennossa".

Ehkä hän tarkoituksella järjesti mahdollisia tilanteita,t osin luulen ensimmäisten kertojen olleen häneltäkin lähinnä kokeilua; jos se vaikka onnistuisi. Vasta sitten sen jälkeen luulen hänen järjestäneen tilaisuuksia itselleen. Sen verran mies huolehti, että isosiskoni oli pois kotoa - joka ei sinällään ollut lainkaan harvinaista, päinvastoin oli harvinaista, että isosisko olisi ollut kotona (hän ei tosiaan tullut toimeen isäpuolen kanssa, ja oli siksi niin paljon pois kotoa kuin mahdollista). Miehen työ esimerkiksi oli sellaista, että saattoi olla iltapäivällä kotona äidin ollessa töissä, ja silloin isäpuoli haki meidät lapset päiväkodista. Lisäksi hän mielellään järjesti äidille "vapaailtoja", eli hoiti lapsia kun äiti kävi ulkona kavereidensa kanssa. Mies myös järjesti usein retkiä, eli vei meitä lapsia omien vanhempiensa luokse (vanhemmilla oli iso maatila), jotta "äiti saa levätä".

Nykyisin olen kahden pienen lapsen äiti, tytön ja pojan. Olen hyvin tarkka siitä, kuka heitä hoitaa, enkä jätä heitä ollenkaan sellaisen ihmisen hoitoon, josta he eivät jostain syystä tykkää, osasivat he kertoa syytä tai eivät, paitsi sitten ehkä jonakin päivänä päiväkotiin - siellä aikuisia on niin monta, samoin lapsia, etten usko, että yhdelläkään aikuisella olisi mahdollista tuosta vain hetkeksi "kadota" jonkun yksittäisen lapsen kanssa. Pyrin myös puhumaan hyvin avoimesti kaikesta lasteni kanssa, tosin en ole koskaan kehottanut esim. kertomaan, jos joku koskisi sieltä, vaan kyselen aina hyvin tarkkaan, mitä hän on tehnyt ja kenen kanssa (siis leikeistä yms.), silloin kun hän on ollut poissa kotoa/mun hoidostani. Uskon (ja toivon), että tunnistaisin merkit, mikäli lapseni joutuisi uhriksi. Toistaiseksi lapset ovat edelleen kotihoidossa, ja tulevat olemaan vielä ainakin pari vuotta, joten tilaisuudetkin ovat hyvin vähässä.

Minulla oli terapia-aika varattuna pari viikkoa sitten. Jätin menemättä, koska en pysty asiaa käsittelemään.

että minua olisi hyväksikäytetty. kuitenkin pelkään sitä enemmätn kuin mitä, että lapsiani tytärtäni ja pieniä poikianinhyväksikäytettäisiin. eniten pelkään isäpuolta, vaikken muista mitään erityistä. silti joku karmii selkäpiitäni. oliko se, että nuorena näin hänen simissään jotain seksuaalisesti tulittavaksi, hän puhui joskus irtsaasti tai useinkin kännissä äidilleni ja myös muistaakseni minullekin, peppuun läpsimistä muka leikillään jne ja inhosin sitä nuorena tosi paljon. voiko taustalla olla jotain jota en muista? olen aina, kuin vain muistan inhonnut ja vihannut isäpuoltani joka tuli elämäämme ollessani 3,5v. muistan lapsuudesta että pelkäsin häntä joissain tilanteissa, kun uhkaili antaa selkäsaunoja.



näen joskus myös seksuaalisia unia jotka liittyvät isäpuoleeni. olenko jotenkin mieleltäni sairas vai mistä nämä voivat kummuta?

noita kauheuksien tekijöitä. Ties kuinka monta muutakin on lisäksesi kärsinyt tuon tyypin ja sen kaverin tekosista.



Kysyn siis vain, että miksi et ole kertonut kenellekään?

se..joku aiempi numero

Joku tuolla aiemmin kyseli, kuinka hyväksikäyttö oli mahdollista.



Tässä muutamia esimerkkejä, jotka omassa lapsuudessani mahdollistivat seksuaalisen hyväksikäytön:



- Saunomiset. Vanhemmille oli itsestään selvää, että lapset saunoo sukulaisten kanssa sekasaunassa. Asiaan ei ollut vastaansanomista. Lapset eivät koskaan päättäneet, kenen kanssa haluavat saunoa tai haluavatko saunoa ollenkaan.



- Vieraisilla ollessa vanhemmat tai sukulaisperheen aikuiset päättivät aina, kuka nukkuu missäkin.



- Vanhemmat antoivat meidät yökylään naapureille, sukulaisille ym., että pääsivät rauhassa juhlimaan.



- Mökkeily sukulaisten luona (aikuiset humalassa, saunomiset, ahtaasti nukkuminen, saunanlämmitys ym).



- Vanhemmat ottivat innokkasti vastaan jokaisen vapaaehtoisen lastenhoitajan (varsinkin jos oli kyseessä sukulainen).



Jos yritin esim. mennä pyyhe ympärillä saunaan, niin sille naurettiin railakkaasti ja olemattomista rinnoistani revittiin vitsejä.



Voisin jatkaa listaa loputtomiin...ahdistaa kirjoittaa.



Uskaltauduin edellisessä suhteessani kertomaan asiasta miehelleni, joka suhtautui ymmärtävästi. Itse en kuitenkaan enää pystynyt katsomaan miestäni silmiin, koska tunsin olevani niin täysin arvoton ja likainen. Erosimme ja koen siitä suurta syyllisyyttä, koska mies vakuutti rakastavansa minua kuten ennenkin.



Nykyisessä suhteessa en halua tehdä samaa virhettä uudestaan, joten en puhu aiheesta sanaakaan.

tapahtui meidän pihapiirissä vuosien ajan usealla lapsella.



Kyseessä oli ystäväni isä, joka aina halusi ottaa syliin, silitteli reisiä ja sisäreisiä, kävi ovi auki vessassa, näytti alaikäisille (3-8 v.) pornoleffoja, kommentoi tissejä, kosketteli yms.



Muistan, että oli tosi ahdistavaa...Nyt aikuisella iällä kun monella on omat lapset, olemme puhuneet asiasta siskoni ja muun pihan lapsien kanssa, kaikilla samansuuntaisia kokemuksia.



Jokainen omalla tahollaan on päässyt asiasta yli. Itse en viitsi pahoittaa ystäväni mieltä ja häissä (kaasona) jopa tanssin tuon iljetyksen kanssa. Muuten olen poistanut hänet elämästäni. Jos jossain näen, välttelen. Tiedän, että hän kyllä muistaa, mutta saattaa luulla, että lapset ei muista.