Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä olen niin yksinäinen avioliitossani

Vierailija
01.01.2010 |

kaiken luulisi olevan ok. On mies, pari lasta, koira, talo ja autot. Sopivasti työtä ja harrastuksia. Ei intohimoa, ei juurikaan läheisyyttä. Ei syvällisiä keskusteluja, ei silmiin tuijottelua, ei käsi kädessä kävelyä. Seksiä on, ihan riittävästi, ihan hyvääkin. Mutta jotain puuttuu. Jokin hehku, se jokin. En vain tiedä mikä.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
01.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sama tilanne... en tiedä johtuuko vaan siitä että kaikki hyvä loppuu aikanaan...?



en tiedä onkohan kellään romantiikkaa enää esim 3 seurustelu vuoden jälkeen?

esim. ekat 2 vuottahan on ihanaa kaikki on uutta ja romantiikkaa on... ja nyt ei mitään, taitaa miehet pitää itsestään selvyytenä meitä naisia.. miten todistaa että niin ei ole?

en halua pettää, mutta en kestä kun toinen vaan on, ihan ku olisi kämppis himassa ja mun lapset.. =(

Vierailija
2/5 |
01.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehelle riittää yhteisen kodin ja perheen "pyörittäminen", ei tarvitse _parisuhdetta_. Ja vierasta sillä ei ole, kun ei vaan kiinnosta mikään muu kuin työssä käynti ja telkkarin kattominen. Yksin olen, sitä ei kiinnosta puhua asioista, olen kuulemma vaan outo ja aina lääppimässä...



No, tuntushan mulla noita ottajia olevan kun herkku olen.... aviossa pysyn lasten vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
01.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä jo olin eilen eroa pyytämässä-- likäksi tuntuu että oletuksena on, että minä äitinä huolehdin kaikki suunniltmat pyhiks, palkkaan laseten kamppeet ja huolehdin kaikesta - palkaksi tulee vaan naijalilua. Viimeiseen 5 vuoteen ei ole kiitosta tai muuutakaan kivaa / postiivista kuullut.

Vierailija
4/5 |
01.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin ulospäin kaikki on ihan hyvin, työtä, lapset, talo yms...

Seksiä on, no okei miehen mielestä liian vähän kun se haluais ihan koko ajan 24/7 mutta,

mell'ä ei ole muuta yhteistä kuin lapset, ei ole mistä jutella, ei harrasteta mitään yhdessä. Yritetty on, tai minä aina pyydän että mennään ja tehdään mutta mies ei jaksa, ehdi tms...

Minä myös hoidan lapst ja kodin yksin Ahdistaa kun katsoo naapurin pariskuntaa jotka kasvattavat lapset yhdessä, käyvät lomalla yhdessä jossain, iltaisin kävelyllä, hiihtämässä, uimassa yms... aina yhdessä, haaveilevat ja toteuttavat unelmiaan yhdessä...

Minä kateellisena haaveielen että kumpa saisin elää samanlaista elämää. =(

Vierailija
5/5 |
01.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vain sitten voit tuntea olosi täydeksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi kuusi