Miehelle tulossa työmatka kaukoitään

Jos sinulla on vaikka vain tämä vauva? Eihän miehesi olisimuutenkaan kotona 24/7? On vaativampaa olla yksi esim. kahden isomman ja vauvan kanssa... Minä olin yksin Kiinassa, kun mies oli työ reissulla Suomessa pari viikkoa...Se jo joku kysy hermoja... eikä meillä ollut edes omaa outoa käytössä...Menet päivän kerrallaan lapsen tahtisesti ;)

nythän se olisi helppoa kun vauva kulkee mukana ja itse olet äitiyslomalla.

Enkä kyllä haluaisikaan, vauva on vielä niin pieni. Pelottaa, miten mä saan tän arjen rullaan, kun ei oo vielä oikein edes mitään käytäntöjä muotoutunut. Imetys ei oikein hyvin suju sekään, apua, kuinka tästä selviän. Eilen tuli taas itku kun ajattelin asiaa. Tukiverkkoja ei ole muutamaa ystävää lukuunottamatta lainkaan. Minulla ei myöskään ole ajokorttia, vaikeaksi menee..



ap

Keksi joka päivälle joku meno, jossa tapaat muita aikuisia. Käy kahvilla, perhekerhossa, uimassa... Muutoin lapsen ehdoilla.



Nauti elämästä! Tuo on lopulta aivan ihanaa aikaa, jota luultavasti haikailet muutaman vuoden päästä.

viisi viikkoa yksin kun mies lähti työmatkalle vauvan ollessa 5-viikkoinen. Hyvinhän se loppujen lopuksi meni vaikka minuakin vähän jännitti.



Ja hei, jotkut selviävät kokonaan yksin vauvan tai jopa useamman lapsen kanssa. Mikset siis sinä kolmesta viikosta? Ne muutamat ystävät auttavat kyllä tiukan paikan tullen!

Meilla mies on puolet ajasta matkoilla, kaksi lasta, koulu 15 kilsan paassa, kuopuksella krooninen sairaus. Ja mina teen myos omaa tyotani.

Keksi joka päivälle joku meno, jossa tapaat muita aikuisia. Käy kahvilla, perhekerhossa, uimassa... Muutoin lapsen ehdoilla.

Nauti elämästä! Tuo on lopulta aivan ihanaa aikaa, jota luultavasti haikailet muutaman vuoden päästä.

Meillä tosin kolme lasta. eikä apua isovanhemmista tm. Enpä sanoisi tuota yksinoloa lasten kanssa myöhemmin kaipaavani. Tottakai jotut joutuvat aina pärjäämään lasten kanssa yksin, mutta kun ei ole siihen tottunut, on se raskasta.

Onhan olemassa palhjon äitejä jotka on selvinneet lapsensa kanssa yksin ihan koko vauva-ajan. Ajatus saattaa olla pelottava, mutta miksi et selviäis. Älä tee asioista liian vaikeita ajatuksissa. Kolme viikkoa on yllättävän lyhyt aika. Ota tilaisuus haasteena.

Pidät yhteyttä ystäviin. Mies soittelee sieltä usein jne.



Ensin vähän kohottelin kulmakarvojani, kun minä olen selvinnyt kolmen pienen kanssa miehen matkahommista huolimatta. Niitä parin viikon matkoja Aasiaan oli jatkuvasti, kun mies hoiti firman Aasian suhteita työkseen.

Mutta sitten tajusin, että sulla on ensimmäinen laspi ja ilmeisesti vielä tosi pieni, jos imetyksen kanssa taistelet. Enemmän varmaan kaipaa sitä henkistä tukea, kun apua arkeen. Muista, että neuvolaan voi aina soitella ja ystäviä pyydellä käymään jne.

Pärjäät varmasti aivan loistavasti. En hetkeäkään epäile sitä :)

mikään ei niistä onnistu. Imetys ei suju vielä, kun vauva on niin pieni, joten en voi lähteä kahvilaan. Kertaakaan en ole bussilla matkustanut, joten sekin hirvittää. Uimaan en voi mennä kun vauvaa ei vielä voi ottaa mukaan. Perhekerho, no ehkä se voisi olla ok, mutta kynnystä on siihenkin imetyksen takia.



Pelkäsinkin, että miehen työ asettaa tällaisia haasteita ja pelotti etukäteen, etten selviä.. ja nyt pelot näyttävät toteutuvan, itkettää :(

sun imettämiseen vaikuttaa?

mikään ei niistä onnistu. Imetys ei suju vielä, kun vauva on niin pieni, joten en voi lähteä kahvilaan. Kertaakaan en ole bussilla matkustanut, joten sekin hirvittää. Uimaan en voi mennä kun vauvaa ei vielä voi ottaa mukaan. Perhekerho, no ehkä se voisi olla ok, mutta kynnystä on siihenkin imetyksen takia. Pelkäsinkin, että miehen työ asettaa tällaisia haasteita ja pelotti etukäteen, etten selviä.. ja nyt pelot näyttävät toteutuvan, itkettää :(

Hommaat etukäteen pakastimen täyteen ruokaa itsellesi, kaappiin korviketta vauvalle ja riittävästi vaippoja kolmen viikon tarpeisiin. Sitten voitte vaikka olla koko kolme viikkoa sisällä keskenänne ilman paineita ja aikatauluja.

Hänelle tilanne on uusi jo yksin vauvan kanssa, ettekö enää muista millaista oli kun esikoinen oli vasta ihan pieni? Tai voihan olla, että teille kaikki oli ihan selvää ja helppoa alusta asti - ihan tiedoksi sitten vaan, niin ei todellakaan kaikilla ole! Vähän myötätuntoa kehiin!

Tuleehan siinä jo toista ihan vain ikäväkin, kolmessa viikossa ja pienen vauvan äitinä on muutenkin vähän herkempi.



Ap, kyllä sinä siitä kuitenkin varmasti selviät, älä ota paineita mistään suorittamisesta! Jos on kotona mullin mallin, mitä siitä, anna vähän repsottaa:-)

Tee kaikki itsellesi mahdollisimman helpoksi, jos sinulla on ymmärtäväisiä ystäviä tai sukulaisia, pyydä heitä kylään, uskalla olla heikko ja kertoa että sinua pelottaa ja että tarvitsisit tukea (ja että tarjottavaa voisivat tuoda mukanaan;-)).



Jos asut Tampereella/lähellä, tulen käymään ja tuon kahvia/teetä termoksessa ja pullaa/pitsaa, en säikähdä enkä arvostele vaikka olisi minkälainen sotku! Vahdin vauvaa että saat vaikka nukkua rauhassa tai mennä suihkuun tai mitä nyt keksitkään tai pidän vain seuraa!



t. myös mies matkoilla mutta lapset jo isompia

mikään ei niistä onnistu. Imetys ei suju vielä, kun vauva on niin pieni, joten en voi lähteä kahvilaan. Kertaakaan en ole bussilla matkustanut, joten sekin hirvittää. Uimaan en voi mennä kun vauvaa ei vielä voi ottaa mukaan. Perhekerho, no ehkä se voisi olla ok, mutta kynnystä on siihenkin imetyksen takia. Pelkäsinkin, että miehen työ asettaa tällaisia haasteita ja pelotti etukäteen, etten selviä.. ja nyt pelot näyttävät toteutuvan, itkettää :(

Hommaat etukäteen pakastimen täyteen ruokaa itsellesi, kaappiin korviketta vauvalle ja riittävästi vaippoja kolmen viikon tarpeisiin. Sitten voitte vaikka olla koko kolme viikkoa sisällä keskenänne ilman paineita ja aikatauluja.

Itselläni oli vähän vastaava tilanne, kun lapsi oli muutaman kk:n ikäinen. Oli vielä erittäin vaativa allergikko, joka ei koskaan rauhoittunut yöunille ennen puolta yötä, vaan huusi joka ilta tuntikaupalla. Itse olin toipumassa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.



Kyllä sä selviät. Äläkä välitä näistä täällä viisastelevista nuijista.

voi edes miettiä, että kun on yksin kotona ja vauva on pieni, niin koko elämä pysähtyy siihen. taksilla pääsee jos jonnekin on päästävä, kavereita voi pyytää kylään juttukaveriksi, pizzaa ym saa tilaamalla jos jääkaappi on tyhjä jne. Avutonta.

Sinä ja vauva opitte paljon uutta joka viikko ja hommat alkaa luistamaan pikkuhiljaa.



Yleensä pikkuvauva nukkuu vaunuissa hyvin, lähde vaan rohkeasti liikkeelle ja katso millaisia pätkiä unta riittää ja sen mukaan voit sitten suunnitella retkeiäsi. Vauvan elämä alkaa yleensä säännöllistyä siinä kuukauden kohdalla aika mukavasti.



Ei sinun tarvitse sen ihmeemipiä tavoitteita laittaa kuin että käyt ulkona ja huolehdit itsestäsi. Jos imetys takkuuaa, vastike (sellaisenaan tai imetyksen rinnalla) on keksitty ja sillä kasvaa ihan hyvin.

imetystukiryhmää? Jos on, aloita sosiaalinen elämä sieltä. Sieltä saat hyviä neuvoja, ja siellä saa imetys takuta (:) tällä tarkoitan sitä, että sieltä saa sitä tukea ja apua). Siellä tutustuu myös helposti muihin pienten lasten äiteihin alueella, ja monella on vielä esikoinen kyseessä. Ja ihan varmasti samanlaisia ongelmia heilläkin.



Bussimatkustus on helppoa vauvan kanssa. Kunnasta riippuen jopa ilmaista! Aloita bussimatkailu hiljaiseen aikaan, ja muista, että bussista voi aina nousta pois, jos alkaa liikaa ahdistaa.



Perhekerhot ovat myös hyviä paikkoja, vaikka meno saattaa niissä olla välillä aika vilkasta. :)



Hyvin teillä menee! Itse olen myös kova stressaamaan, ja itsellä on tiedossa samanmoinen pätkä myöhemmin keväällä, kun mies lähtee myös Aasiaan. Itselläni on silloin imeväisen lisäksi 4-vuotias, jolla tosin onneksi on myös hoitopaikka. Ja auto on käytössä (tosin meidän kunnassa ei pelkän bussin varassa edes pärjäisi).



Pakkanen täyteen helppoa ruokaa, tarkistat kunnan imetystukiryhmä-, perhekerho- ym. tarjonnan. Suunnittelet päivät vauvantahtisesti ja nautit kiireettömästä olosta. Kavereita pyydät kylään, pyydä tuomaan rotinat tullessaan.



Kyl sä pärjäät!! :peukku:

Jotka kirjoittelette tyyliin 'olen minäkin pärjännyt kolmen sairaan lapsen yksinhuoltajana'...



Kyllä minua ainakin jännitti ihan se, kun mies palasi isyyslomalta töihin, että kuinka se arki ensimmäisen vauvan kanssa alkaa rullata. Ja alkoihan se, mutta silti jännitti.



En halua sinua ap pelotella, pärjäät varmasti, mutta myös ymmärrän huolesi.



Hyvä vinkki olikin tuo, että varaat valmiita ja puolivalmiita ruokia pakastimeen, samoin vauvalle riittävästi vaippoja yms. niin ei ole heti kiire kauppaan. Voisit myös selvittää, onko paikkakunnallasi imetystukihenkilöä, joka voisi tulla opastamaan imetyksessä, jos siinä on ongelmia. Sovi jo etukäteen ystäviesi kanssa, että kävisivät vaikka pari kertaa ihan kahvittelemassa ja rupattelemassa. Lepää tai tee itsellesi mieluisia asioita silloin kun vauvakin nukkuu, älä ota stressiä kotitöistä.