Lue keskustelun säännöt.
Eroaako "kaikki" nykyään?
29.10.2009 |
Kaverit on eroamassa ja lapsille tottakai vaikea pala. Olivat sitten pyytäneet lapsia miettimään, kuinka moni näiden luokkakavereiden vanhemmista EI ole eronnut. Lapset ei tienneet ketään...
Itsellä nyt ainakin toistaiseksi hyvä parisuhde ja kaukaiselta tuntuu ajatus, että ero olisi joskus edessä. Mutta jos ala-asteen loppuun mennessä suurin osa lapsista elää jo uusioperheissä, niin voiko sitä itsekään edes kuvitella olevansa yhdessä "kunnes kuolema erottaa". Eroaako kaikki joskus?
Kommentit (27)
sitä ei siis mietitäkään. tottakai voi tulla joskus eteen tilanne, mutta kummallekin moisen asian toteuttaminen kuulostaa tosi vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen ollut aviossa 19 vuotta ja kun katson veljeäni (aviossa 22 v), vanhempiani (aviossa 45 v), appivanhempiani (48 v), miehen siskoa (20 v), lähimpiä viittä ystävääni ... niin YKSI on eronnut jo viiden vuoden avioliittovuoden jälkeen. Muut ovat olleet yhdessä jo 20 v, 16 v, 10 v...
ei oo eronnu kun hänen ystävänsä vanhemmat avoliitosta. Aika "yllättävää"...
Aina on hypätty seuraavan miehen asuntoon exän luota. Se itsenäinen elämä houkuttaa. Olenkin aina suositellut nuorille naisille vähintään 6 vuoden sinkkuelämää jossa itsenäistyy.
oli kaveriporukassa melkein kaikkien muiden vanhemmat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa ero ei ole vaihtoehto. Mutta vaikeiden aikojen ym. myötä mieheni tunteet muuttuivat. Hän halusi erota. En voi toista väkisinkään pitää.
eikä edellistä liitosta lapsia. Joten jospa ei enää tarvitsis erota. Ajatus uusioperheestä tuntuu mahdottomalta tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mun vanhemmat, ei mun veli, ei sisko...
mutta serkku on, molemmat enot on monta kertaa, kavereista osa on osa ei...
Monille naisille mies on kuin satama. Aina tulee uusi laiva joka kuljettaa paremmalle satamalle.
Sellaista kypsyyttä luulisi löytyvän ettei aina asuta jonkun muun nurkissa.
T. Doctor
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni kuulumme suomenruotsalaisiin ja jopa tutkimusten mukaankin me eroamme muita suomalaisia harvemmin:). Kun mietin lasteni luokkakavereiden vanhempia niin esim. poikani luokalla vain kahden oppilaan vanhemmat ovat eronneet... Tyttäreni luokan 15 oppilaan vanhemmista kukaan ei ole eronnut!
Tämä taitaakin olla täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos täälläpäin joku eroaa niin se tehdään yleensä vasta vähän myöhemmällä iällä, siinä 45-50 -ikävuoden tienoilla.
Mun lähipiirissä on itseni lisäksi eronnut parin kaverin vanhemmat, sekä oma enoni ja setäni. Siskoni on ollut jo yli 10v naimisissa ja mun vanhemmat noin 30v. Niin ja nykyinen miesystäväni on myös eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muuten, niin kuolema erottaa.
kun lapset aloitti koulun. Päiväkodissa lapset on ilmeisesti niin pieniä, ettei ne pahemmin juttele keskenään kenen vanhemmat on eronneet tms. Mutta nyt koulussa siitä kuulee enemmän ja suunnilleen puolet luokan lasten vanhemmista on eronneita. Ja toinen tosi yleinen juttu on avoliitto. Ihan perinteiset naimisissa olevat parit on vähemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden vanhemmat on vielä perinteisesti naimisissa ja lapsi saa kasvaa ydinperheessä.
Näin yleisluonteisesti voi sanoa, että sellaisilla lapsilla näkyy (yläasteiässä siis) olevan parempi lähtökohta.
Olemme olleet naimisissa yli viisi mutta alle kymmenen vuotta. Kaverimme kaikki lähes samoja aikoja, pari pariskuntaa taitaa olla ollut yli kymmenen vuoden avioliitoissa. Toisaalta taas tänä päivänä myös avoliittoaika pitäisi mielestäni laskea mukaan ;) Kun eihän se elotapa eroa yhtään naimisissa olosta.
Minä ainakin aion yrittää olla ton saman körilään kanssa, knnes kuolema erottaa -periaatteella. Saapi nähä.
Meidän suvussa ja tuttava piirissä on vähänlaisesti eronneita tai karanneita. Muutama on, ja niissä liitoissa onkin sitten ollut oikeasti vikaa. Hankalia liittoja. Suurimmaksi osaksi. Yksi on ehkä sellainen, että olen vieläkin ihmeissäni, missä siinä meni sukset ristiin.
Suurin osa on kuitenkin naimisissa, ainakin vielä. Omat vanhempanikin, 45 vuotta, vaikka välissä tappelevatkin kuin mitkäkin ;)
kaikki ei silloinkaan!
Itsekin luulin, että olisin naimissa saman miehen kanssa loppuikäni, mutta nyt tilanne onkin yhtäkkiä yli 20 vuoden avioliiton jälkeen se, että mies on eroamassa...hän kun löysikin töistä uuden "kullan":( No onhna tuo minua melekin 20 vuotta nuorempi, joten jospa se on sitten niin paljon parempikin, että kannattaa jättää suurperheensä ja erota?
Vaikea se on siis yksin pysyä liitossa! Avioliittoon kun tarvitaan kaksi, eron saa yksinkin...
Ja monta kertaa, ihan suht isoista syistäkin. Yhteen olemme jääneet, lähinnä lasten takia. Ja joka kerta sitä huomaa vähän ajan päästä että ehkä ihan hyvä näin. Elämä ei ole mennyt ns. odotusten mukaan kummallakaan ja arki on täynnä kompromisseja, mutta en koe "täydellistä" elämää tärkeämpänä kuin perheen pitämistä yhdessä. Ja onhan sekin aika outoa että nykyään yksilön onni menee yhteisön edelle...siis ihan kaikessa.
joista 15 vuotta avoliitossa. Kertaakaan ei ole ollut ero lähelläkään. Jotenkin niin hyvin sovitaan yhteen, vaikka tuo äijä mua välillä ärsyttääkin! Sitten kun ajattelen että tuota miestä ei enää olisi niin olisihan se kamalaa! Kenelle sitten kertosin kaikki asiani? Ei mulla ketään muuta ole:(.
Minäkään en tajua, että mieheni voi yhtäkkiä jättää perheensä/lapsensa...varsinkaan kun meillä ei edes ole ollut mitään suuria ongelmia koskaan!:O
No, toista ihmistä ei kuitenkaan voi omistaa, ei edes 20 vuoden avioliiton jälkeen, joten väkisinhän en häntä voi pakottaa jäämään...
t. #18
itse en tunne kun appivanhempani jotka ovat eronneet ja siihen se jää...