Eroaako "kaikki" nykyään?

yleensä naimisissakin vasta alle kymmenen vuotta, joten suurin osa on edelleen naimisissa. Mutta eikö tilastoissa näytä siltä että näinä aikoina solmituista avioliitoista eroon tulisi päättymään noin joka toinen (siinä missä vuosikymmeniä sitten naimisiinmenneillä ennuste on paljon parempi).

ykkösestä lukio viimeiselle. Sinä aikana yhden vanhemmat erosivat ja luokalle tuli kaksi uutta jotka asuivat uusperheessä. Olen syntynyt 78.

jos ajattelen omaa sukuani, serkuistani (15 kpl)ja enoistani (tätejä ei ole) kaksi paria on eronnut, on muuten enon perhe ja saman enon pojan perhe... Nuorimmatkin serkut ovat jo liki kolmikymppisiä, vanhimmat yli 50, eli pituutta liitoilla alkaa olla.



Miehen puolella sama juttu. Serkkuja vielä enemmän ja heistä yksi eronnut ja toinen prosessissa (mies alkoi juomaan tolkuttomasti, eikä halua edes yrittää lopettamista).



Kaverilla taas on äiti, joka on jo kolmansissa naimisissa, siskot eronneet pari kertaa ja itselläänkin sama mielessä. Ehkä he menevät helpommin naimisiin ja toisaalta kun on malli, että eroaminen on suhteellisen yleistä, sen varmaan tekeekin helpommin.

jos ajatellaan sukulaisia ja tuttavia niin ei ole yhtään onnellista avioliittoa. paitsi yksi, se on äitilläni. ja on äidin 3. avioliitto.Mutta tähän asti näyttää hyvältä vaikka ovat olleet 10v.

Kaikki muut on eronneet/pari on onnettomia.



mietin aivan samaa kun aloittaja.Samoin miehen lähipiiristä keksin yhden ainoan pariskunnan joka on ollut pitkäänja onnellisesti naimisissa.



puolethan naimisiinmenijöistä eroaa.

Yleinen kuvitelma on että se on aina nainen, joka eroaa koska haluaa vaihtaa miestä.



Mieheni haluaa eron 15 vuoden jälkeen koska "välillämme ei ole enää kipinää". Tosi hienoa syy kolmen lapsen isältä. Hänen mukaansa lapsille on parempi että saavat uuden vanhemmat, jotka rakastavat toisiaan. Uudet vanhemmat, wtf?!

Yhä luotan siihen loppuelämän kestävään parisuhteeseen, vaikkakin olen itse eronnut 16v kestäneestä suhteesta, miehelle tuli "ikäkriisi" ja menojalka alkoi vipattaa, minä ja lapset ei mahduttu vapaa-ajan viettokuvioihin, viisi vuotta katselin sitä kohellusta ja luovutin!

Sitten olin kolme ja puoli vuotta ihan keskenäni lasteni kanssa, kunnes yksi kaunis päivä kolahti ja kovaa. Aviossa olen nyt ja uskon, luotan ja toivon, että tämän on lopun ikää kestävää.

Ei tuttava ja ystäväpiirissäni ole kuin lyhyistä avoliitoista eronneita ystävättäriä, joilla ei ole lapsia ja äitini joka on eronnut jo kaksi kertaa sekä kolme tätiäni (yhdeksästä). Avioon menneet lapselliset ystäväni ovat pysyneet suhteissaan.

Mun kaveripiiriini kuuluu niin eronneita, karanneita, naimissa ja avoliitossa olevia. Monet ikäisistäni eivät kuulemma uskalla tai halua mennä naimisiin, vaan ovat mieluummin avoliitossa, koska eivät kuulemma kestäisi eroa (niin, eihän sitä avoliitossa voikaan tulla). Tämä ilmiö on tullut julki erään pitkään yhdessä olleen tuttavapariskuntamme eron myötä - seurustelivat viisi vuotta, asuivat kolme vuotta avoliitossa, menivät naimisiin, ja viisi kuukautta häiden jälkeen lähti eropaperit käräjäoikeuteen. Onneksi lapsia ei heillä ollut, välinsä ovat nykypäivänä niin riitaantuneet että sääliksi kävisi, jos lapsia olisi.



Useimmat lähipiirini erot tosin ovat joko sopueroja, tai sitten johtuneet toisen osapuolen päihde-, huume- tai peliongelmista, mutta on siellä mukana pari sellaistakin, jotka vain sattuivat löytämään uuden kullanmurun jostakin. Meillä on avioliittoa takana melkein viisi vuotta, ja kerran on ero ollut niin lähellä, että asumuserossa jo oltiin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin niin hyvä, ettei kumpikaan keksi sellaista syytä, joka voisi johtaa meidän eroomme - onhan me vaikeista paikoista ennenkin selvitty :)