Haluan kolmannen, mies ei

sillä lapsella on oikeus syntyä haluttuna. jos sun on ihan pakko saada lisää lapsia, niin sitten katselet sellaisen miehen joka niitä kanssasi haluaa. Yksinkertainen juttu!

sä yrittää sanoa miehelle, että lapsen hoidat kokonaan sinä, miehen ei tarvitse osallistua rahallisesti eikä henkisesti mitenkään, hoidat kaikki yösyöttämiset ja lääkäriinviemiset ynnä muut. Koska muuten olisi epäreilua tehdä se lapsi vastoin toisen tahtoa. Vähän sama jos mies välttämättä haluaisi teille kolme rottweileria.

että minä haluaisin ehkä kolmannen, miehelle se on ihan sama. Minä saan päättää. Mutta en uskalla enkä halua ottaa noin isoa vastuuta, päätöstä lapsesta, siis ihan yksin. Kaksi meillä on jo. Jaksaisinko kolmatta... Ja mitä jos mies alkaisi valittaa että tuo kolmas jonka sinä halusit jne... kun lapsi uhmailee tai kiukuttelee.

t. onelma

sä yrittää sanoa miehelle, että lapsen hoidat kokonaan sinä, miehen ei tarvitse osallistua rahallisesti eikä henkisesti mitenkään, hoidat kaikki yösyöttämiset ja lääkäriinviemiset ynnä muut. Koska muuten olisi epäreilua tehdä se lapsi vastoin toisen tahtoa. Vähän sama jos mies välttämättä haluaisi teille kolme rottweileria.

Lapsi ei todellakaan saa olla mikään "äidin projekti" johon isä ei osallistu ollenkaan. On siinä kuopuksella miettimistä kun kahdella isosisaruksella on suhde isään, mutta hänellä ei, kun isä ei häntä halunnut.

Ymmärrän, että kysymys on vaikea, kun puhutaan ensimmäisestä laspesta, mutta teillä on jo kaksi. Ruoki positiivisia ajatuksia siitä, että teille ei kolmatta lasta tule :)

että oikeus haluttuna joo, mutta mies ei vaan lämpene eikä halua. Voisi olla valmis vain mun takia. Ei oo kiva lähtötilanne tulevalle, ei. En kuitenkaan tuon pakkomielteen takia halua lapsia ja miestä jättää -siksi varmaan mieskin valmis hankkimaan, mutta vain mun takia. Tiedän perheitä, joissa kolmanteen suostuttu sillä ehdolla että nainen lupaa hoitaa kaiken. Sekin mun mielestä aika raukkamaista mieheltä. Mutta millä ihmeellä saisi aidosti haluamaan? Ei millään..



Jotenkin tuntuu, että perheissä joissa on 2 tyttöä, niin miehet kummasti lämpenee kolmanteen, mutta jos poika on olemassa niin ei ole mitään hinkua hankkia lisää lapsia. Ootteko huomanneet saman?



ap

minä kirjoitin tuon, että mieheni antaa minun tehdä päätöksen kolmannesta. Meillä on kaksi tyttöä ;)

Mun pitäisi yrittää miettiä itselleni positiivisia asioita siitä ettei kolmatta ikinä tulisi? Vai mitä tarkoitit? Kyllä niitä positiivisia asioita toki löytyy, paljonkin, mutta sydän sanoo, että perheemme ei ole vielä tässä. Pääsenkö siitä koskaan yli vaikka miten järjellä perustelisin että kaksi riittäisi? Toki jos yrittäisi eikä voisi saada, niin asian voisi ehkä kestää. Mutta jos ei anneta lupaa edes yrittää. Nyyh..



ap

En itse lähtisi haluamaan vauvaa väkisin (helppo sanoa, kun en haluaisi lisää lapsia). Avioliiton tulisi olla tasapainossa ja jos siihen tulee yksi lapsi joka ei ole täysivaltainen ja oikeutettu yksilö, on kyllä aika kovat ristiriidat tiedossa. Haluatko uutta lasta että voi venyttää kotonaoloa tms ? Mistä jäät paitsi jos et saa lisää lapsia ? Minkäikäisiä vanhemmat lapset ovat ?

Itselläni lasten saaminen on ollut niin vaikea projekti, että en osaa asennoitua asiaan vain niin että lapsi hankitaan. Miehesikin on ehkä saanut lapset helpolla ja ei ole joutunut miettimään asiaa enempää. Keskustelu on ainoa avain ongelmaanne ja sitä kautta muodostuva yhteinen ymmärrys.

Meidän kaksi vanhempaa on jo koulussa. Oon ollut aika vähän kotiäitinä, joten sellaisesta pitkittämisestä ei ole kyse - päinvastoin oon melko uraorientoitunut äiti.



Meilläkään kaksi ensimmäistä ei ole tulleet ihan nopeasti, mutta luomusti kuitenkin. Tiedän kuitenkin että voi olla ettei kolmatta välttämättä edes tulisi ikinä tai edes helposti ja mieskin sen tietää. Pitää kuitenkin venäläisenä rulettina ehdotustani, sillä epäilee että kuitenkin raskautuisin ihan normaalisti. Jo tuo että sanoi yritystä venäläiseksi ruletiksi sai mun vauvakuumeisen pääni todella masentuneeksi.



Sen sijaan meillä on ollut muuten raskasta työn ja perheen yhteen sovittaminen, lapset sairasteleet paljon ja työkuviot olleet vaativia. Mies tietää ettei kolmas meidän elämää mitenkään helpottaisi ja ihan järkisyillä perustelee ettei kannattaisi hankkia.



Tunnesyyt tässä ovat mulla voimakkaimmat. Löydän järkisyitä joilla unohtaa asia, mutten pysty. Kaipaan lasta, isompaa perhettä, vauvaa ja jostain syystä vielä tyttövauvaa niin kovasti. Itsekästä - sitäkin.



ap

Jos sulla on kierukka niin vaihda pillereihin ja jätät ne ottamatta. Valehtelet miehelle, että syöt niitä, otat joskus ihan nähtensä.

Sitten odottelet tuleeko lasta vai ei.

Riskinä on se, että liittonne päätyy eroon. Mutta sitten sinulla olisi se kaipaamasi kolmas lapsi.



Tai sitten tyydyt tilanteeseen ja elättelet vielä vaihdevuosiin asti toivoa, että jos mies kuitenkin suostuisi.

tyttö noin kuukauden päästä. Kyselin mieheltäni että vaivaako tyttövalta eli tehdäänkö vielä neljäskin, jos poikaa yrittäisi. Mieheni sanoi ihanasti: Kolme lasta riittää.



Olemme puhuneet alusta asti meidän lapsiluvun olevan kolme ja nyt se on toteutumassa.

että täällä sellaista tehdään, mutta luulin (toivoin), että se on vaan legendaa.

Jos sulla on kierukka niin vaihda pillereihin ja jätät ne ottamatta. Valehtelet miehelle, että syöt niitä, otat joskus ihan nähtensä.

Sitten odottelet tuleeko lasta vai ei.

Riskinä on se, että liittonne päätyy eroon. Mutta sitten sinulla olisi se kaipaamasi kolmas lapsi.

Iloitsen kahdesta lapsesta ja toivon, että miehen mieli vielä muuttuisi. Jokaisen lapsen oikeus on syntyä molempien vanhempien haluamana. On väärin painostaa miestä, on väärin hankkia lapsi huijaamalla (esim. ehkäisystä valehtelemalla). Huonoimmillaan vain parisuhde kärsii ja mahdollisesti syntyvä lapsi.



En itke enkä kiristele hampaita. Suhtaudu aikuismaisesti. Teillä on kaksi lasta. Kaikilla ei ole sitäkään. Jos sinulla vielä riittää aikaa ja voimia lapselle, anna aikaasi esim. kummilapsille tai hakeudu vapaaehtoistyöhön lasten pariin.

.. aikamoinen provo. Toki voisin jättää kierukan pois, eihän mies sitä tietäisi ja kolmas olisikin "kierukkavauva". Ja kyllä naiset kaikenlaista pistävät varmasti vahingon piikkiin. Mutta joo..

olisiko oikeasti mitään rakentavaa millä miehen voisi saada haluamaan kolmannen lapsen vai voiko millään? Haluaisin että mies haluaisi ehdoitta sen kolmannen ja ihan omasta tahdostaan. Sitä ei ole kuitenkaan kauaa aikaa odottaa.



ap

Mäkin odotin pari vuotta, että mies alkaisi haluamaan lasta, mutta ei. Nyt se on sitten sitä itkua ja hammasten kiristystä, en oikein muusta pysty puhumaan tai ajattelemaankaan. Tämä on jopa pois meidän kahdelta muulta lapselta.



En ole kiinnostunut vapaaehtoistyöstä enkä toisten lapsista. Haluan oman ison perheen.



Toki kaikkea ei saa elämässä mitä haluaa. Mutta tuntuu niin väärältä että toinen aviopuoliso voi päättää näin isosta asiasta omista lähtökohdistaan - siis ettei halua lasta.



Halusin herättää keskustelua asiasta, sillä luulen etten ole yksin tämän asian kanssa. Haluaisin vaan tietää mitä asian kanssa voi tehdä / miten asian kanssa voi elää? Tää on niin raskasta. Nyyh.



ap

minä kyllä yritän sopeutua täysillä siihen ajatukseen, ettei meille kolmatta lasta tule, vaikka se tuntuukin ihan ylitsepääsemättömältä pettymykseltä ja sitä on vaikea hyväksyä. Huijaamaan en ala, enkä aio enää ottaa asiaa edes puheeksi - en jaksa odotella ja pitää toivoa yllä, josko miehen mieli joskus muuttuisi. Tuskin muttuu nimittäin.



Eniten mua surettaa tällä hetkellä se, että kun haluaisin "vauvankorvikkeeksi" ottaa meille toisen kissan (kissanpennun), en saa siihen mieheltä lupaa*/hyväksyntää. Kissanpennustakin kun on kuulemma liikaa vaivaa. Jotain tähän kaipaisi, mutta kai se onni pitää nyt vaan yrittää löytää kahdesta lapsesta ja yhdestä kissasta... Tuntuu vaan niin pahalle kun mies ei tule yhtään vastaan eikä näe, miten kovasti mä kaipaisin tähän vauvaa, edes sitä kissavauvaa, jos ei ihmisvauvaa saa. :-/

Mäkin odotin pari vuotta, että mies alkaisi haluamaan lasta, mutta ei. Nyt se on sitten sitä itkua ja hammasten kiristystä, en oikein muusta pysty puhumaan tai ajattelemaankaan. Tämä on jopa pois meidän kahdelta muulta lapselta. En ole kiinnostunut vapaaehtoistyöstä enkä toisten lapsista. Haluan oman ison perheen. Toki kaikkea ei saa elämässä mitä haluaa. Mutta tuntuu niin väärältä että toinen aviopuoliso voi päättää näin isosta asiasta omista lähtökohdistaan - siis ettei halua lasta. Halusin herättää keskustelua asiasta, sillä luulen etten ole yksin tämän asian kanssa. Haluaisin vaan tietää mitä asian kanssa voi tehdä / miten asian kanssa voi elää? Tää on niin raskasta. Nyyh. ap

Anteeksi nyt vaan ap, mutta kuulostat jo todella törkeeltä :(. Kun SINÄ et saa haluamaasi lasta, niin muut lapsesi saavat kärsiä :(. SINUSTA tuntuu niin väärältä, että miehesi voi päättää, ettei halua lasta. Kuulostaa siltä, että sun mielestäsi SINULLA YKSIN pitäisi olla oikeus päättää, että alatte yrittämään lasta :(.

Minusta tuntuu, että nainen, joka oman päähänpinttymänsä vuoksi repii ja hajoittaa olemassaolevaa perhettään ja parisuhdettaan, ei ansaitse edes sitä nykyistä perhettä, saati sitten siihen vielä uutta lasta.

Kasva aikuiseksi!

Meidän tuttavaperheisiin on ilmestynyt paljon koira- ym. eläinvauvoja 3. tai 4. lapsen korvikkeiksi - näin ovat äidit myöntäneet. Mä en kuitenkaan pidä eläimistä ja olen myös allerginen.



En oikein edes usko että mikään korvaa omaa vauvatoivetta. Sen kanssa joutuu elämään loppuelämänsä ellei pysty unohtamaan.



Ehkä sitten joskus voin sotkeutua oikein kunnolla omien lastenlasten elämään ja vauvoihin, kuten joidenkin mummojen kohdalla näkee. Jos vaan lasten tulevat puolisot hyväksyy.. Sitäkö siis odotellessa? ;)



ap

Keskity jo olemassa oleviin lapsiin enemmän. TArpeeksi hommaa varmasti siinäkin...