Oletteko hakeneet työharjoittelupaikkaa suoraan marssimalla kysymään yrityksestä?

..sehän ois mahdottoman typerää. Ensiksi et pääse moniin firmoihin edes sisälle kun kulunvalvonta on niin tiukkaa. Toisekseen sun täytyy tietää tarkalleen se henkilö ja hänen toimenkuvansa, jota etsit ja joka voi järjestää sulle harjoittelupaikan. Kolmanneksi sun on oltava varma, että hän on paikalla, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Neljänneksi sun on oltava varma, että tyyppiä voi häiritä ja että hän sietää häirintää. Jos kaikki onnistuu ja seisot tuntemattoman tyypin toimiston ovella, niin neljänneksi sun on pyydettävä anteeksi vuolaasti sitä, että olet pistänyt tän ihmisen yllättävään tilanteeseen, johon hänen on vaikea orientoitua kesken muiden töiden, johon hän ei ole saanut valmistautua, ja joka todennäköisesti näistä syistä johtuen ärysttää häntä suunnattomasti, tai on muuten vaan kummallista. Ihmisillä on niin kiireiset työt, ettei heillä ole aikaa rupatella rupattelun vuoksi. Joten hyvää ensivaikutelmaa ei todellakaan tehdä marssimalla suoraan ihmisten nenän eteen. Onko sulle annettu joskus tällainen neuvo, vai mistä sait sen käsityksen, että noin voi toimia?



Mä tein niin, että menin alani seminaariin, kuuntelin ihmisten esityksiä ja tein muistiinpanoja heidän työntantajistaan ja toimenkuvastaan, mitä he esittäessään kertoivat. Sit menin syömään heidän kanssaan, ja hakeuduin samaan pöytään rupattelemaan mukavia. Kyselin samalla noin yleisesti asioista ja osoitin olevani kiinnostunut. Viikon päästä otin yhteyttä sähköpostilla näihin ihmisiin. Sain paikan ekasta sähköpostista, koska olin ilmainen työntekijä. Myöhemmin sain oikeitakin töitä.



Tämä on yksi keino - paras tietenkin jos käytät hyväksesi kaveripiiriäsi, sukulaisiasi ja muita kontakteja.

ensin puhelimitse asiasta päättävän henkilön kanssa.

Monesti olen niin kiireinen etten kerkeä sovittuihin tapaamisiin. Kun on vapaata aikaa etsiä töitä käyn kysymässä suoraan. Monesti on otettu huonosti vastaan ja olen jäänyt nuolemaan näppejäni.



Työttömänä on rankkaa olla mutta onneksi saa tukia. Laiskaksi minua ei voi sanoa. En vain kerkeä sovittuihin tapaamisiin kun elämäni on niin värikästä.

Soitto ison ketjun yhteen liikkeseen. Siellä sanottiin, että heille ei silloin sopinut, mutta kerrottiin, että ketjun eräässä toisessa liikkeessä oli parempi tilanne. Soitto sinne, sovittiin tapaaminen heti (asuin ihan vieressä, jonka takia en ensin ollut halunnut siihen liian lähelle kotia), menin paikalle saman tien, aloitin parin päivän päästä, ja kahden viikon jälkeen aloin saada palkkaa, koska siellä tuli äkillinen irtisanoutuminen ja olivat pulassa.

Tästä on viisi vuotta aikaa, ja olen siellä vieläkin töissä, nyt kokoaikaisena. Eikä yhtään harmita kolmen lapsen äitinä, että työ on 3 minuutin kävelymatkan päässä:)