Onkohan minulla synnytyksen jälkeinen masennus.
Imetys on loppumassa, tahtomattani. Lapsi kolmekuinen. Suren sitä ihan kamalasti, joka kerta kun se tulee mieleen alkaa itkettää. Ei siinä juurikaan järkeä ole, kun ei kenelläkään ole mitään hätää. Siltikään en osaa lopettaa. Tosi ikävää. Nyt en saa edes unta.
Kommentit (5)
Edes imetystukipuhelin ei keksi enää mitä voisin tehdä, tai no ainoastaan sen imetysapulaitteen. Se on minusta jo niin hankalaa, että en tahtoisi siihen lähteä. Vaikka rehellisesti harkitsen kyllä sitäkin jossain pään sopukoissa, mutta on se pakko jättää mielestä. Ei tätä voi enää pitkittää, kun lapsi ei ole koskaan ihan tarpeekseen saanut maitoa minulta. Täytyy alkaa ajatella, että seuraavan mahdollisen lapsen kohdalla ehkä on taas uusia maitotiehyitä auennut, ehkä imetys sujuu silloin paremmin. tai ainakin olen sitten jo kerran surrut asian läpi niin se on helpompi silloin.
Kamalan vaikeaa päästää irti tästä.
Minulla 3½ kk ikäinen vauva, maidon tulo loppui jo noin 1kk sitten, eikä minusta tuntunut pahalta, vaikka imettäminen mukavaa olikin :)
Ja ostin rintapumpunkin, eikä siitä ollut apua, koska puolen tunnin pumppaamisen jälkeen pullossa oli vasta 20ml.
Miksi otat noin kovan stressin imetyksestä? Anna niin paljon rintamaitoa kun tulee ja loput korviketta, pääasia on ettei vauva näe nälkää :)
rinnalla. Tuplaat tilauksen :) Vaatii kyllä vähän taiteilua, mutta toimii. Tulee nopeasti 40-60 ml vaikka sitten pakkaseen laitettavaksi. Ja hyöty on tosiaan, että mitä enemmän maitoa menee sitä enemmän sitä myös tulee jatkossa, kuten tiedät. Korvike tietysti puolestaan vähentää kokonaismäärää, mutta pakkohan se lapsi on jollain ruokkia, jolloin kierre on valmis.
tunnissa, eli ihan tuskasta ja turhaa, mutta siis tosiaan kun lapsi on toisella rinnalla niin alkaa tietysti herumaan. En vain tajunnut käyttää sitä konstia ensin. Mutta hei 3 kk on jo hyvin imetystä, että älähän nyt sure, lapsi voi oikein hyvin.
vaikkei kyse olisi ihan masennuksesta. Kun meidän poika piti pitkää tissilakkoa, olin ihan varma imetyksen loppumisesta silloin. Olin tosi surullinen ja itkin vaan, vaikka lapsi oli jo yli puolivuotias. Kannattaa puhua asiasta neuvolatätisi kanssa, he varmaan osaavat auttaa ja tunnistavat jos kyse masennuksesta. Voimia :)