Lue keskustelun säännöt.
Hirvittävä ja erikoinen tilanne lapsen ja eksän kanssa.
30.12.2009 |
Meillä on aika erikoinen tarina. Erosimme miehen kanssa n.7 vuotta sitten, mies muutti samantien ulkomaille, katosi lähes täysin, eikä tavannut lastakaan lainkaan. Lapsi oli kuusi erotessamme, ja miehen toiminta herätti melkoista ihmetystä, josta kuitenkin selvisimme. Lapsen kanssa isän katoaminen selvitettiin, eli kukaan ei osaa sanoa, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi, vika ei ole lapsessa missään nimessä, vaan isän ongelmissa. Lapsi hyväksyi tämän ja on ollut asian kanssa ok.
No, sain isään jonkunlaisen yhteyden pari vuotta sitten, ja vuosi sitten hän muutti takaisin Suomeen. Puhuimme menneistä, lapsen elämästä jne ja aloimme tapailla. Isä katuu eron jälkeistä liikettään, on ollut silloin todella sekaisin henkisesti, halunnut vain paeta ulkomaille jne.
Tapailua on nyt jatkunut, ja meistä tuntuu siltä, että voisimme aloittaa alusta. Menneet olemme ratkoneet keskenämme raadollisestikin, eli isä ei ole päässyt helpolla katoamistempustaan. Tunteet pitävät meidät nyt yhdessä, ja haluaisimme uuden mahdollisuuden. Elää yhdessä. Tytär on nyt teini, mutta tuntuu todella vaikealta kertoa lapselle, että kadonnut vanhempi on "muuttunut", saati että meillä on suhde...että iskä tulee takaisin kotiin. Ei sellaista voi tehdä, vaikka sydän sanoisi muuta, vai voiko? Mikä on oikein, mikä väärin, onko tästä haittaa lapselle, onko liian mielenvikaista palautua 7 vuoden jälkeen taas perheeksi, miten tytär sen ottaa? Mitä tekisit, millä aikataululla, ja miten? Vai tekisitkö? Meidän tunteistamme olen varma, tuntuu vain niin hullulta ja lapsen pettämiseltä ottaa se kadonnut isä takaisin...Vai?
Kommentit (9)
tekemisissä isän kanssa? ja sitten siitä pikku hiljaa hivuttaa mies takaisin elämään. tapailkaa ja treffatkaa, mutta ei sen heti tarvi teille muuttaa. miten kauan olet nyt ollut tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on kamalalla tavalla hylännyt lapsensa ja nyt lapsi sinut asian kanssa.
En itse ainakaan ottaisi takaisin ja ihme olet itsekkin, kun perään piti vain mennä.
Ihminen voi toki muuttua tai sitten ei. Siitä sulla ei ole takuita. Nyt hänen on vain maksettava oppirahansa siitä mitä on tehnyt.
muuten vaan, tutustua, jos haluaa. Sitten ajan kanssa, jos kaikista tuntuu luontevalta, voitte palata yhteen. Mutta ensin se vois kyllä asua jossain ihan muualla. Ei mitään kertarysäystä sentäs. Muutama vuosi katselette tilannetta. Kyllähän voitte tapailla perheenä muutenkin kuin asumalla yhdessä heti.
MInut on isä samalla lailla jättänyt. Olin kahdeksan vuotias. Kun isä palasi takaisin minun elämääni ei aluksi ollut mitään ongelmia olin vain onnellinen siitä että näin taas isää.
Mutta mitä siitä on seurannut? En luota kehenkään. En halua ketään lähelleni. Minulla ei ole ystäviä, tuttuja toki. Kun sain oman lapseni en osaa päästää isääni lähellemme. Varjelen lastani vaistomaisesti. Minun isäni on vielä mitä ihanin mies.
Mutta joku on peruuttamattomasti rikki sisälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jokaikisen eroperheen (poikkeuksia tietysti on) lapsen hartain toive ole se, että vanhemmat palaavat takaisin yhteen, sanoivat muut mitä tahansa...
ex tekisi samaa temppua uudelleen - ehkä hieman lievemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin. On osoittanut, että pystyy jättämään lapsensa taakseen, joten miksi ei tekisi sitä toistamiseen? Ottiko hän itse yhteyttä sinuun ja yhteiseen lapseenne? Kirjoituksesta saa sen kuvan, että ap sinä otit mieheen yhteyttä, mikä kuvaa melkoisen hyvin miehen mielenkiintoa omaa lastaan kohtaan.
Minä en tekisi omalle lapselleni tuollaista temppua. Vaikka miehellä olisi ollut minkälainen mielenhäiriö tahansa, olisi hänen luullut järkiinsä tultuaan olevan pikapikaa yhteydessä lapseen. Normaali ihminen ei vaan katoa, ja parane siitä tuosta noin vaan.
Hylkääminen on yksi pahimmista tempuista joita vanhempi voi lapselleen tehdä. Siitä jää syvät arvet, ja vaikka asian miten tahansa lapselle selittäisi, voi vastaamattomia kysymyksiä jäädä mieleen kaihertamaan. Otatko riskin, että aiheutat lapselle entistä syvemmän haavan? Otatko riskin, että lapsi elää seuraavat vuodet alituisen pelon vallassa "milloin se isä taas lähtee"...
Epäluotettava mies, joka saisi käydä vuosikaudet terapiassa jotta minä häneen pätkän vertaa luottaisin.
terveisin lapsensa hylänneen miehen aiheuttamia vahinkoja vuosikausia paikkaillut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aika hurjahan tilanne tosiaan on. Jos lapsi olisikin ollut niin pieni, ettei muistasi isäänsä kunnolla, mutta teidän lapsi ollut niin iso, että on kärsinyt isän menetyksestä.
Sä kyllä vaikutat aika vastuuntuntoiselta, jolle lapsen etu on tärkeintä, varmaan sä löydä oikean tavan toimia. Mitäpä jos kysyisit lapsen mielipidettä? Päätöshän ei tietenkään ole hänen, mutta jos varovasti kysyisi mitä mieltä on, jos isä olisi taas elämässä mukana....
Ja etenkin siksi, koska isä ei ole vain lapsen elämässä mukana, eikä palaa hänen takiaan, vaan sinun....kuitenkin, kun teillä on suhde. Hylkääminen on vaikea asia, eikä sitä noin vain selvitetä, jos koskaan. Lapsi todennäköisesti EI halua mitään perhettä teistä enää, mutta mitäs sitten, jos te kaksi tosiaan ette voi olla ilman toisianne..siksi ymmärrän hyvin että on lapsen pettämistä, että isä palaa takaisin kun äiskä haluaa. Ei sen lapsen yli voi kävellä, mutta pitääkö kaikkien kärsiä yksinään loppuelämä ettei lasta loukattaisi tai lapselle tulisi ongelmia? Tosi kinkkinen tilanne.