Lue keskustelun säännöt.
Hirveä ikävä työkaveria koko joululoman!
30.12.2009 |
Siis miespuolista työkaveria. Meillä on platoninen rakkaussuhde, kumpikin on tahoillaan naimisissa ja kummallakin lapsia. Ei siis voida tai halutakaan aloittaa mitään oikeaa suhdetta. Töissä aina vitsaillaan ja kutsutaan toisiamme "salarakkaiksi".
Ennen joulua halattiin ensimmäisen kerran (tehty yhdessä töitä jo 2 vuotta) ja hirveä ikävä jäi. Ei malta odottaa hetkeä, kun taas näemme!
Tiedän, teinihöpinää, mutta kai sitä melkein nelikymppinenkin saa joskus haaveilla...
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämässä pitää piristystä olla. Ongelma on vaan, että tuossa on iso vaara, että suhteesta tulee oikea ja sitten olettekin kaikki liemessä. Parhaimmillaan tuossa suhde -vaihtoehdossa vahinkoa ei tapahdu ja kaikki loppuu aikanaan salassa, mutta en kehoita kokeilemaan. Tai tiedosta ainakin riskit perheellesi, työyhteisölle ja ennen kaikkea sen, että sivusuhde vie aluksi huumeena ja tuntuu korvissa soivan musiikki. Sitten alkaa psyyke pala palalta hajota ja jossain vaiheessa on ihan lääkityskunnossa. Olettaen, ettet ole ihan psykopaatti vaan normaali tunteva ihminen. Ei sellainen pysty ikuisesti elämään kaksoiselämää.
Sepä se, kun en tiedä olenko koskaan omaa miestäni varsinaisesti edes rakastanut. Jalat alta tunnetta ei ole koskaan ollut.
Sen takia en uskalla mitään oikeaa suhdetta edes aloittaa. Voi olla, että tunne vie mennessään ja kun arki koittaa niin tulee hirveä morkkis ja kaikki on pilalla.
Parempi vaan haaveilla, kuin polttaa sillat perässään.
jonkin ajan päästä päädytte vällyjen alle ;)