Kokevatko miehet elatusmaksut naisten keinoksi huijata rahaa?
Mieheni on johtavassa asemassa työpaikalla, jossa usean miestyöntekijän palkasta on viranomaisten taholta määrätty pidätettäväksi elatusmaksuja, kun eivät ole vapaaehtoisesti niitä maksaneet.
Monilla näistä miehistä saattaa olla lapsia entuudestaan jo kahdenkin naisen kanssa, osalla ekat lapset saatu tosi nuorina, ja nyt sitten kolmannen kanssa perustetaan taas uutta perhettä.
Mies on kertonut, että lähes poikkeuksetta näillä miehillä on tosi katkera suhtautuminen elatusmaksujen maksamiseen. Kun on jo kaksi perhettä ja kolme tai neljäkin lasta takana, niin rahaa ei niin paljon enää tilille tulekaan. Ja kun pitäisi sitten ryhtyä taas uutta perhettä perustamaan niin raha on tiukilla.
Monet näistä miehistä ovat kuulemma sitä mieltä, että naiset haluaa lapsia vain, jotta saisivat sitten eron jälkeen rahaa lasten isiltä. Ja että se on naisille oikein elinkeino (niinkuin elatusmaksuilla kukaan ruhtinaallisesti eläisi).
Onko tosiaan miehillä näin kurja asenne yleisestikin vastuun kantamiseen omista lapsistaan? :(
Kurjinta on, että työkaverit ovat nyt miehenikin aivopesseet tuohon ajatusmalliin. Hän taivastelee sitä, miten naiset lapsilla rahastaakaan. Kun sanoin, että pitäähän miehenkin vastuunsa kantaa, niin mies sanoi, että siinä vaiheessa, kun uutta perhettä perustetaan, niin ei kai ne lapset, jotka enää miehen kanssa asu, ole sitten ykkössijalla. Hänestä ihan luonnollista, että miehelle tärkeimpiä on ne lapset, joiden kanssa asuu samassa taloudessa. Että ei varmaan ole motivaatiota jotain polkupyörää tms. äitinsä luona asuvalle erolapselle hankkia.
Tuli tosi paha mieli noiden lasten kannalta. Ja paha mieli siitäkin, että nykyään on tällaista, että lapsia on ihmisillä ympäri kyliä ja heti kun yhteen naiseen ja perheeseen kyllästytään, niin sitten rakennetaan vaan uudet kuviot, uudet lapset--ja sitten taas erotaan.
Ja paha mieli tuli siitäkin, kun oma mies ajattelee noin. Ei olla eroamassa ja hän ainakin itse aina kauhistellut tuollaista usean perheen tehtailua. Mutta silti...
Kommentit (12)
ei maksanut elareita vapaaehtoisesti.
Onneksi meillä ei ole tuota ongelmaa. Vaikka kyllä minulta lähivanhempana menee kuitenkin enemmän rahaa lapsen elinkustannuksiin.
kurjaltahan se tuntuu, kun ei pysty enää elämään perhe-elämää uudessa suhteessa ja sitten on tavallaan perheetön. Ja toki, ne lapset siinä lähellä on läheisempiä, vaikkeivat välttämättä nyt rakkaampia. "poissa silmistä, poissa mielestä" Valitettavasti vain elatusvastuu on ja pysyy. Ei voi tehdä lapsia lisää, jos ei rahkeet riitä. Tämä ei tietenkään koske sosiaalipummeja, joiden ei asiaa tarvi harkita lainkaan, koska heidän tulonsa lisääntyvät jokaisen lisälapsen takia.
jos rahat menee oikeasti lapseen eikä äidin ja äidin uuden miehen kaljoihin niin sitten en asiaa ymmärrä, mutta kun on tapauksia joissa äiti tekee lapsia sen takia ettei tarvisi mennä töihin ja että saa lapsilisät ja muut tuet niin siinä tapauksessa voisi vaikka jättää kokonaan maksamatta, tai olisi hyvä jos keksittäisiin tapa jolla rahat oikesati menisi lapsen hyväksi.
Äidillä on varaa osataa joka viikonloppu kaljaa ja käydä baareissa mutta ei varaa ostaa lapselle 30€ maksavia luistimia???
Monet miehet (eikä kyllä naisetkaan) eivät tajua mitä lapset maksaa. Meillä oli erotilanteessa sellainen hyvä puoli että olin lapsen koko 4,5-vuotisen elämän aikana pitänyt sentilleen kirjanpitoa mitä lapseen oli kulunut rahaa. Siitä pystyi ihan selvästi osoittamaan, että mitkä on lapsen kulut ja ne oli meillä aivan huikeat, jossain muussa perheessä kai kulutetaan hirmuisen vähän, mutta meillä todellakin meni paljon rahaa kuussa lapseen (no yksistään 200 euron hoitomaksukin toki sitä nosti). Meillä miehen näkemys erotilanteessa oli loistava - hän oli sitä mieltä, jos lapsen vanhemmat eroavat, niin se ei ole lapsen syy ja sitä ei lapselle kosteta eli jos vaan pystytään pitämään lapselle sama elintaso, niin se järjestetään. Näin on meillä toimittukin. Eli jos keskivertoperheessä lapsen kulutus eron myötä muuttuu ehkä 500 eurosta 400 euroon, niin meillä sitä summaa ei pienennetty. Pieni osa minusta kysyykin, että jos lapsi ei erosta aio kärsiä taloudellisessa mielessä, niin eikö kulut voi jopa nousta erossa, koska sitten tarvitaan jotkut tarvikkeet kahteenkin paikkaan (ainakin nyt sänky, usein myös turvaistuin ja fillarikin).
Jos sulla on yhtään fiilis, että teille voi tulla ero, niin pistä ihmeessä lapsien kulut vaikka exeliin joka kuu. Niistä kummasti näkee, että mikä on todellinen tilanne eikä luulla, että 200 euroa riittää koko talven vaatteisiin ja senhän nyt saa lapsilisästä...
Alanpa tosiaan laittaa lapseen menevät rahat ylös...
Mies kun aina muutenkin nurisee, ettei ruokaan, lapsen vaatteisiin, jne. voi mennä niin paljon rahaa, kuin menee. Kun meillä ei kuulemma joka päivä edes saa ruokaa - mikä on ihan ihme väite. Hän väittää, että ostan tahallani turhaa ja kallista.
Taidan samalla laittaa myös ruokakulut ylös, tai ainakin säästää kuitit.
ihan oikeata vastaavaksi.
Oma eksäni kuvitteli pääsevänsä 100e maksulla, kun kaveritkin maksaa vaan sen verran. Ei ex sitten tajunnut että kappas, naisen tulos ja lasten lukumäärä vaikuttaa...
maksaa sitten 200e ja kamalan natinan kanssa.
Oli kyllä hiljaista miestä kun lastenvalvoja lasketutti siinä molempien edessä elatusta ja perusteli mihin summa menee.
Elatuksellahan turvataan se lapsen eläminen, ei aikuista varten. Korvataan puuttuvan aikuisen osuus tuloista.
Kun exä sai lapsen uuden naisen kanssa, alkoi kamala valituskierre. Ja vaati minulta selvitystä "miten paljon lapsemme kuluttaa". Tein kirjanpitoa pari päivää, ja tulos oli jotain 400-450€/kk. Olin itsekin vähän yllättynyt luvusta.
Laskin mukaan esim. lapsen huonekalut, mutta jaoin ostohinnan useille vuosille ja siitä kuukadelle. Myös osan vuokrasta, koska ilman lasta olisin asunut yksiössä. Jokatalvinen laskettelumatka/osuus per kk. ym.ym. Leirikoulumaksut jne...
kuinka olivat työkavereineen ihmetelleet (miehiä, tottakai), että miten muka naiselle kuuluisi puolet omaisuudesta eron tullessa. Ne kun on enimmäkseen vaan kotona lapsia hoitamassa....
Ja koska osa työkavereista olivat uskovia joille jokainen lapsi on jumalan lahja, on heidän vaimonsa kotona käytännössä koko ajan. Mutta ilmeisestikin eron tullen ei muuta kun rahatta pihalle, mokomakin kotona löhöävä laiskuri....
Jestas, minkä metelin nostin omalle miehelle, onneksi nykyään exälle (ei sitten erottu kuitenkaan tämän takia, joten siitä ei tarvi vauhkota.)
Eromme jälkeen mies oli satavarma, että elelen leveästi koska saan elatusmaksut (alle minimin siinä vaiheessa, sovitusti) sekä huikeat 200 euroa lapsilisiä. Asuntolaina jäi toki kokonaisuudessaan maksettavaksi minulle, mutta mies ei luopunut puolesta osuudestaan.....
tutustua Oikeusministeriön suositukseen, sillä sen perusteella lastenvalvojat laskevat elarit. Laskelmassa huomioidaan kaikki mahdollinen vesimaksuista harrastusmaksuihin asti. Siis kummaltakin vanhemmalta. Ja se laskelman mukaan äiti tosiaan maksaa osan lapsen kuluista. Määrä perustuu kummankin vanhemman tuloihin ja menoihin. Ja lasten vastaaviin. Ihme kyllä monella äidillä tuntuu olevan se käsitys, että etävanhemman pitäisi maksaa KAIKKI kulut! Näin asia ei tosiaan ole.
päästä, laskin että pitäis olla kyllä yli 20 lasta, sitten pitäisi vielä löytyä jostain rahaa lapsen kuluihin, tuo 20:n lapsen elari kattaisi vain kohtuullisen palkan mulle...
Tokihan sen ex-vaimon arvo on kadonnut, mutta että lapsen... Ainakin itse rakastan lapsiani heidän itsensä takia ja sen takia että ovat MINUN lapsiani, en sen takia että ovat mieheni lapsia. En siis usko että rakkauteni lapsiin katoaisi jos vaihtaisin miestä. Väitän että tällainen isä ei ole alunperinkään ollut kovin kiintynyt lapseensa.
Ei rakkaus esikoiseen katoa toisen lapsen syntymän myötä, eikä sen pitäisi kadota vaikka toisella lapsella olisi eri geeni-kokoelma...