Lue keskustelun säännöt.
Eronneet - miten kauan kesti toipua, koska löysitte uuden miehen?
16.12.2009 |
Kuinka kauan tämä musertava suru jatkuu, koska alkaa helpottaa?
Kommentit (89)
...täällä eräs joka pelkää muuttuneensa pysyvästi frigidiksi henkisesti raskaan avioliiton jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ollut itse se jätetty osapuoli, joten en tarvinnut mitään toipumisaikaa.
en ollut itse se jätetty osapuoli, joten en tarvinnut mitään toipumisaikaa.
en kyllä väitä että en olisi toipunut erosta jo vuosia sitten, mutta en kyllä keksi yhtään syytä miksi miehen tähän elämääni ottaisin.
Tai kyllä yhden keksin, mutta miehet haluavat muutakin, jostain käsittämättömästä syystä.
mutta olin ollut eroamassa niin pitkään, että omalta osaltani vallitsi täydellinen tunnekylmyys ja mies nyt ei minua kohtaan oikeasti ollut mitään tuntenutkaan. Olin päättänyt pysyä sinkkuna ja pitkään, mutta toisin kävi. Olin ekaa kertaa tyttöjen kanssa ulkona eron jälkeen, niin sieltähän tämä löytyi. Ja tajusin melkein heti, että tämä se on, SIELUNKUMPPANINI. Erosta oli kulunut 2 kk. Ja tämä "uusi löytö" todella osoittautui elämäni mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lopulta sain exän muuttamaan pois ja ymmärtämään että loppu mikä loppu. Tavallaan suhde oli alusta asti epäonnistunut ja viimeinen vuosi meni henkisesti ajatellessa eroa. Tapasin nykyisen mieheni 2kk sen jälkeen kun exä oli muuttanut pois ja yhdessä ollaan onnellisesti oltu pitkään ja lapsiakin 2 aikaan.
Tulkitsenko oikein että tarkoitat uuden miehen löytämisen kertovan siitä, että olet toipunut ja uskot että musertava surukin loppuu kun se uusi on kuvioissa? Kun eiväthän nuo seikat liity välttämättä toisiinsa millään tavalla. Toki uusi mies voi auttaa pääsemään surusta, ja monesti voi auttaa tosi hyvinkin, mutta ei välttämättä kerro siitä, että jostain oltaisiin oikeasti toivuttu.
Vastauksena kysymykseesi: surut surin pitkälti jo avioliiton aikana, toipunut en ole kaikilta osin vieläkään, enkä varmaan koskaan toivukaan, onhan ero iso juttu ja uusi oli kuvioissa jo ennen kun virallisesti erosin.
Voimia sinulle, aika tekee kyllä tehtävänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erosta pian 10 vuotta. Eipä tässä paljon ole surutyötä tehty ja koko avioliitto on jo unohtunut. Onneksi tajusin erota, olisi pitänyt jo aiemmin. Se vaan oli niin lopussa ja en tuntenut miestäni kohtaan yhtään mitään enää viimeisen parin vuoden aikana. Jos eroilmoituksen jälkeen olisi käynyt niin, etten olisi sitä ihmistä nähnyt enää koskaan, niin olisi sopinut mulle. En kaivannut häntä millään tasolla. Olimme seurustelleet 18-vuotiaasta ja naimisiin menimme 25-vuotiaina. Pari vuotta ehdittiin olla aviossa, kun tosiaan jätin hänet.
pahin suruaika oli puolisen vuotta, sitten tapasin uuden miehen ja kun sekin juttu meni mönkään, sit vasta pahalta tuntuikin. Mutta sen jälkeen aloin kuitenkin tavallaan katsoa eteenpäin, menin psykologin juttusille ja havahduin monesta seikasta. Siitä meni reilu puoli vuotta ja löysin nykyisin ihanan miehen. Erotyötä teen toisaalta jollain tasolla edelleen, nyt erosta siis kaksi vuotta. Uuden kanssa en ole kiirehtinyt, asumme eri paikkakunnilla yms.
Ihmettelen, miten muut toimivat niin nopeasti, itsellä tässä erossa menee varmaan vielä monta vuotta, että voi sanoa toipuneensa. Uudella sama tilanne, eronnut jo pari vuotta sitten, mutta välillä kun riidellään, niin se onkin se menneisyys läsnä enempi niissä riidoissa kuin meidän nykyisyys.
Kyllä siitä erosta yli pääsee ja uuden miehen löytää, nopeastikin, mutta jos haluaa, että seuraava suhde ONNISTUU niin sit täytyy mennä läpi kipeiden asioiden ja löytää sellainen mies, jonka kanssa haavaoittuneen puolensa voi näyttää.
Ei myös kannata jäädä yksin ja katkeroitua, sit todella jää myös yksin. Kun tottuu kaikkivoipaan ja marttyyrimäiseen yh-äitiyteen, siihen kuvioon ei meinaa miestä saada mahtumaan millään, joten parempi yrittää ajoissa ajaa miestä kuvioon, enneku tottuu liikaa olemaan yksin, jos siis kumppanin kuitenkin vielä tahtoo rinnalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut jätettiin kuin nalli kalliolle. Olin ollut aivan toisessa todellisuudessa pienten lasten kanssa kuin heidän isänsä. Aluksi siis aikaa meni shokissa ja sitten vasta pystyin eroprosessia käymään.
3 kk oli fyysistä pahaa oloa, vatsakipuja, palelemista ym ja reilun puolen vuoden päästä vasta itkin silmät päästäni. Vuodessa pääsin jaloilleni ja 1,5v päästä pystyin avaamaan sydämeni miehelle, joka on kohdellut minua hyvin kohta 5 vuotta.
En tiedä miten erosta selvitään, joudun tietysti lasten isän kanssa asioita hoitamaan, sillä meillä yhteishuoltajuus ja välillä se on vieläkin todella vaikeaa, kun toisen näkemys lasten hoidosta on aivan toinen kuin itsellä ja koen, että mies käyttää lapsia pelinappuloina, kun antaa valvoa uuvuksiin ja kuljettaa lapsia talvella ilman ulkovaatteita ja tarjoaa koko päivänä vain herkkuja tai jättää ruuat kokonaan väliin, antaa pienten katsoa väkivaltaviihdettä tai jättää lapsen tuntemattomien hoitoon. Silloin nousee sellainen viha, joka saa katkeruudesta voimaa. Ihmettelen itsekin onko tuollaiset voimakkaat tunteet vain lasten suojelunhalun herättämiä vai onko jossain syvällä vielä tunteita sitä miestä kohtaan, jonka olemassaoloa en muuten enää edes muista.
että niille eronneille jotka ovat tulleet petetyiksi ja jätetyiksi pitäisi olla oma virallinen sana, ainakin minusta tuntui pahalta kertoa olevani eronnut kun tunsin olevani erotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heti ensikerran ravintolasta n. 1-2 kk eron jälkeen, menivät nopean naimisiin ja saivat lapsen. Erotyöstä en tiedä koska hän ei ole minull ehalunnut puhua eron jälkeen (minä jätin) ja siitä jo aikaa sentään 6 vuotta.
että niille eronneille jotka ovat tulleet petetyiksi ja jätetyiksi pitäisi olla oma virallinen sana, ainakin minusta tuntui pahalta kertoa olevani eronnut kun tunsin olevani erotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, erityisesti sinun kertomasi toi toivoa.
Mieheni jätti minut ja vaikka haluaisin antaa annteeksi, niin se tuntuu todella vaikealta. On niin paljon miksi-kysymyksiä. Tärkeimpänä niistä miksi ei yritetty yhdessä asioita selvittää, kuitenkin niin paljon arvokasta yhteiselämässämme oli.
Mutta kyselin tuosta uuden miehen löytämisestä sen takia, että saan siitä jotain toivoa. En todellakaan voisi kuvitellakaan toista miestä pitkään aikaan, mutta on lohdullista tietää, että voi rakastua ja olla vielä onnellinen jonkun toisen kanssa joskus myöhemmin.
vaan sain tapella itselleni eron ex ei olisi millään suostunut, halusi vaan jatkaa lasten takia ja siitähän ei mitään olisi tullut kun muuten oli kämppis avioliitto. Olisin voinut alkaa seurustelemaan tosi nopeasti eron jälkeen ja olinkin lyhyessä suhteessa n. puoli vuotta eron jälkeen. Uuden mieheni kuitenkin löysin 1,5v erosta. Varmasti erosta toipuminen on kiinni juuri siitä, oletko itse se jätetty osapuoli ja se mikä on ollut synä eroon.
En tiedä miten toivon tästä ikinä. Lapset aikuisia. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta siitä naimisissa 22.
Mieheni sanoi ettei tunne minua kohtaan mitään ja laittoi eropaperit.
Olen itkenyt silmät puhki päästä.
Olen varmaan loppuelämän yksin...luulin kaiken olevan hyvin kun seksikin kelpasi ja oli vielä hyvää...miten voi tunteet kuolla vaikkei asiaan liity kolmansia osapuolia
20 v avioliittoa, mies vaihtoi toiseen.
Päiväkirjan mukaan pahin vaihe kesti 1,5 v eli sitten olin plussan puolella ja syviä notkahduksia oli harvemmin. Uuden mieheni tapasin, kun erosta oli 3 vuotta.
Mulla meni 5 vuotta. En käynyt baareissa, en oikeastaan missään. Nautin vain lapsestani, en kaivannut miestä. Nyt onnellisesti yhdessä 9,5v.
Eropäätös oli mun joten mitään suurempaa dramatiikkaa ei eroon liittynyt. Tietty samaan aikaan osunut äidin sairastuminen ja kuolema, muutto lasten kanssa, työpaikan vaihto yms rasitti elämää sen verran että vuosi meni aika myllerryksessä. Miestä en kaivannut pätkääkään. Jälkikäteen ajateltuna miehellä taisi olla jo toinen nainen varalla kun hidas hämäläinen esitteli uuden naisen 6kk erosta. Ovat edelleen yhdessä.
Olin yh 3 vuotta, tarjokkaita oli kyllä koko ajan. Pari mukavaa laastaria kokeilin kunnes nuorempi esimies ilmoitti että vie koko potin:) Ja vei, 21 vuotta tulee kesällä täyteen ihanaa uutta elämää:D
siksi erosin. Kaverini taas piti vuoden breikin kaikesta sellaisesta ja järjesteli päätään. Sitten alkoi käydä ulkona ja tapasikin jossain vaiheessa uuden miehen. Kaveri siis oli eron alulle panija myös.