Mistä inspiraatiota/iloa jouluun, menetin jo toisen perheenjäsenemme tänä vuonna :(
Alkuvuodesta perhettämme kohtasi suuri suru kun mieheni ja lasten isä kuoli, olin tuolloin viimeisillläni raskaana. Kiitos hyvän tukiverkon ja suht nopean ammattiavun, tuosta olemme jonkin verran jo selvinneet. Keskimmäisellä lapsellamme todettiin jo vajaa vuosi ennen mieheni kuolema vakava sairaus ja sen kanssa tyttömme taisteli loppuun saakka, kunnes kolme viikkoa sitten hänestä tuli enkelilapseni. Nyt tuntuu siltä, ettei oikeasti jaksais mitään joulua juhlia vaan ainoastaan olla. Meidän piti mennä vanhemmilleni jouluks, mutta ei jaksa kiinnostaa.
Nuorin poika on nyt 9kk, enkelityttö ois eilen täyttänyt 3v ja esikoistyttö on 5v. Pakolliset jaksaa tehä, muttei kyllä mitään ylimääräisiä, perhetyöntekijä käy meillä enkä sinänsä ulkopuolista apua enempää tarvitse lasten hoitoon, koska lähipiiri auttaa, mutta on vaan niin iso ikävä enkelityttöäni ja miestäni. Mutta en halua esikoiselle tuottaa pettymystäkään, että oltais vaan joulu kotona, hän kuitenkin odottaa, että pääsee mummolaan.
Kommentit (21)
vuosi sitten myös me menetimme lapsien isän. Sinä olet joutunut kokemaan sellaista tuskaa, että en voi ajatellakaan.. en osaa sanoa mikä ilahduttaisi tai piristäisi, tärkeintä varmaan on että saisit surra rauhassa. Ehkä jouluksi on silti hyvä mennä läheisten luokse.. voimia
väkisin pitäisi löytää "joulumieltä" jostain?
Osanottoni! Jos teillä todellakin on läheinen paikka minne mennä, kuten mummola, menkää ihmeessä! Lapsillekin on tärkeä huomata, että sukulaisia ja huolenpitoa riittää vaikeissa tilanteissa. Lohduttakaa toisianne, halatkaa paljon, muistuttakaa että rakastatte toisianne. Sytyttäkää kynttilöitä, muistelkaa menettämiänne!
Ainutlaatuinen, suruntäytteinen joulu on edessänne - sen tulette väkisinkin muistamaan.
enkelityttösi ja miehesi viettävät yhteistä taivasjoulua. Anna lapsellesi mummolajoulu ja
itsekin varmaan nautit siitä edes vähän.
Menkää vaan mummulaan, niin esikoinen saa nauttia joulun tunnelmasta. Pääset varmaan itsekin joulun laittamisesta helpommalla sillä lailla.
Toivotan sinulle ja lapsillesi hyvää ja rauhallista joulua.
aivan kauhean kohtalon olet joutunut kokemaan.
uskoisin että jos jäät kotiin lasten kanssa olosi on vaan huonompi.
voimia.
Minulla on ollut myös menetysten vuosi. Ensin tammikuussa kuoli rakas pikkusiskoni raastavan sairauden uuvuttamana. Meidän vanhemmat kuolivat tapaturmaisesti kun minä olin 19 ja siskoni 13 ja huolehdin aina sen jälkeen siskostani, joten olimme todella läheisiä.
Lokakuussa sitten saattelin hautaan yhden viidestä lapsestamme. Hän kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen (jonka jälkeen koko perheemme tutkittiin ja huomattiin, että miehelläni ja kahdella lapsellamme on myös sama piilevä "vika", joka voi aiheuttaa sydän ongelmia tietyssä tilanteessa)
Minäkin kehoitan sinua menemään mummolaan jouluksi. Varmasti helpompaa niin kuin olla yksin.
Ihanaa että saat apua sen verran kuin jaksat sitä vastaan ottaa.
Jos suinkin voimia riittää, niin menkää mummolaan. Vanhempasi varmasti ymmärtävät, ettet sinä hihku riemusta ja tanssi kuusen ympärillä. Jospa esikoisesi jouluilo hiukan edes ilahduttaisi sinuakin?
Paljon on sinulla surua. Menkää mummolaan vaikka ymmärrän että välillä vaan haluaisi olla.
Samoin toiselle kirjoittajalle joka on joutunut kohtaamaan surua tänä vuonna.
Itseltäni kuoli rakas isä kaksi viikkoa sitten ja tiedän mitä tarkoittaa kun joulua ei jaksaisi viettää.
Se tulee sieltä kuitenkin, joten lasten takia täytyy jaksaa.
Voimia.
Suurien surujen vuosi sinulla. Jos vain jaksat, menkää mummolaan. Siellä saat varmasti myös oltua omissa oloissasikin, jos haluat.
Mutta jos et jaksa mennä, niin tulee niitä toisiakin jouluja. Ja lapselle kuitenkin on tärkeintä varmasti yhdessäolo.
sinulla on oikeus surra, mutta joulu kannattaa ehkä kuitenkin viettää läheisten kanssa mieluummin kun yksin
kaksi viettäjää vähemmän, joten tiedän (vähän) miltä susta tuntuu. Ehkäpä sitä iloa tai joulumieltä löytyisi sieltä joulun perimmäisestä sanomasta?
olen menettänyt myös oman perheenjäseneni ja lisäksi toisella on parantumaton sairaus. Ehkä kannattaa kuitenkin mennä sinne mummolaan. Ihan jo siksikin, että he voivat tarvittaessa huolehtia lapsista, jos sinä et jaksa.
Minäkin suosittelen, että menet lasten kanssa mummolaan. Lapset saavat joulun ilman että sinun tarvitsee sitä jaksaa järjestää. Ja sinä saat levätä. Uskon, että läheisesi ymmärtävät, että haluat mahdollisesti vain olla, ja pitävät kyllä huolta lapsista.
Toivotan sinulle todella paljon jaksamista ja rutkasti voimia tulevaan vuoteen!
ymmärrän tunteesi erittäin hyvin.
Itse surin monta joulua sen jälkeen kun isäni kuoli jouluyönä. Olin silloin 12-vuotias ja kadotin joulun moneksi vuodeksi. Vasta omien lasten myötä olen saanut sen takaisin.
Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että sinulle ja lapsillesi olisi varmasti paras vaihtoehto mennä sinne mummolaan. Saisitte olla muiden ihmisten kanssa ja isovanhemmat voisivat hoitaa tarpeelliset jouluhössötykset. Eihän sinun niihin tarvitse osallistua.
Nyt sinulla on oikeasti semmoinen tilanne että ei kannata olla yksin (lasten kanssa) jouluna. Joulu nostaa kuitenkin tunteet pintaan.
Otan osaa suruusi. Älä ota paineita joulusta, anna vanhempiesi hoitaa se puolestasi. Jos vain jaksat ilmestyä paikalle, ei sinun tarvitse muuta kuin koittaa jaksaa olla olemassa. Luulen, että saatat kuitenkin tarvita sitä muiden ihmisten läsnäoloa, koska joulu muutenkin herkistää ihmistä erilaisille tunteille. Kahden lapsesikin vuoksi joulu mummolassa voisi olla hyvä ratkaisu, niin vanhempasi voisivat huolehtia heidän tarpeistaa ja sinä voisit olla omien voimiesi mukaan.
Koita jaksaa, tiukka halaus sinulle. Olet saanut järkyttävän ison taakan kannettavaksesi, toivon sinun kestävän sen ja ajan pikkuhiljaa tervehdyttävän sinua. Muistot eivät koskaan katoa, eikä surukaan varmaan. Ajan kanssa se toivottavasti muuttuu siedettäväksi. Anna itsesi ikävoidä rakkaitasi, salli ylipäätään kaikki tunteet itsellesi.
Lämmintä joulua sinulle ja perheellesi kaikesta huolimatta.
Älä nyt ihmeessä yritä pakottaa itseäsi iloitsemaan, kun olet tuollaista kokenut. Mummolaan teidän varmaan kannattaa kuitenkin mennä, joulu kotona voi olla teidän tilanteessa kuitenkin raskaampi!
Menetin itse läheisen tänä vuonna, ja olemme viisivuotiaamme kanssa käyneet tunteita paljon läpi. Tein lapselle selväksi heti alkuun, että sureminen on ok ja että se suru tulee ja menee vielä pitkään, aikuisillakin. Suru kannattaa surra silloin kuin se on eikä tsempata hampaat irvessä. Ei sinun kuulukaan olla tällaisen vuoden päätteeksi "normaali". Hirveästi tsemppiä! :'(
En nyt ihan noin menisi sanomaan, ettei kuulukaan iloita. Jokaisella on oikeus iloon, vaikka elämässä olisi hirveitä asioita meneillään. Voi iloita siitä, mitä on saanut kokea ja voi iloita niistä perheenjäsenistä, joita ympärillä on.
Pakko ei tietenkään ole, tuskin on mahdollistakaan. Mutta kaikki tunteet ovat sallittuja. Ihan kaikki.
Tuntuu niin pahalle puolestasi, enkä voi kuvitella tuskaasi.
Lämmin osanottoni myös toiselle isoja menetyksiä kokeneelle, joka kirjoitti tähän ketjuun aiemmin.
Minäkin kuitenkin ehkä suosittelisin menemään mummolaan, lasten takia. Tusin kukaan odottaa sinun jaksavan, ja ehkä pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi surra sitä, että esikoinen jää täysin ilman joulua, varmasti vanhempasi sitä jollain tapaa lapselle järjestäsisi. Kuopushan ei hirveästi vielä joulusta ymmärrä, mutta ehkä sinullekkin tekisi hyvää vain olla.
Halaus, ja voimia suruunne.
Voimia ja haleja oikein paljon!
Ehkä se olisi kuitenkin parempi, jos jaksaisit mennä sinne mummolaan lasten kanssa. Joulu herkistää muutenkin eikä sitä ole kiva viettää yksin kotona, vaikka ei varmasti joulu tuossa tilanteessa kiinnostakaan.