Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut mielestäsi haasteellisin lasten ikä?
08.01.2010 |
Oliko se vauva-aika, taaperoaika, leikki-ikä, uhmaikä, murrosikä jne.?
Kommentit (15)
pienet murheet. Itse uskon siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienet murheet. Itse uskon siihen.
Toinen lapsi on ollut ensimäiset 11 vuotta helppo.
Esikoinen on nyt 16 vuotias, ja todella helppoa on.
Meillä ei ole pätenyt tuo pienenä pienet murheet jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi isommalla myös 4-5 v (jolloin pienempi syntyi) sekä 7 v, jolloin joutui jo kunnolla ottamaa yhteen :) Nyt 8 v näyttäisi vähän helpottavan... Meillä on kyllä hyvin voimakastahoisia lapsia, että kai tämä haastellisuus jatkuu jossain muodossa jatkuvasti. Ainakin kun katselee muita lapsia, niin ei me ainakaan helpolla päästä :) Ja ihania meidän lapset tietty ovat sellaisenaan kuin ovat! Mutta siis pointti oli se, että kyllä tämä "vaikea ikä" kysymys on osin luonnekysymyskin. Olemmehan me aikuisetkin toiset koko ajan mukautuvaisia ja ns. helppoja ja toiset taas jotain ihan muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla 2-4 vuotta. Tokalla 4-6 vuotta (tosin välillä siinä helpompaa).
Lyhyesti sanottuna, yksivuotiaalla toimii jalat, muttei pää. Eli koko ajan pitää olla vahtimassa, kun taapero touhuaa ympäriinsä. Yksivuotias ei myöskään vielä leiki kovin hyvin toisten lasten kanssa, eikä pitkiä aikoja yksinäänkään. Hän myös heräilee öisin, käyttää vaippaa, tarvitsee apua syömisessä. Meillä molempien lapsien kanssa on kovasti helpottanut 2-vuotissynttäreiden jälkeen, kun leikit ja omatoimisuus, puheesta nyt puhumattakaan, ovat menneet jättiharppauksella eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti 3-vuotiaana oli hankalinta.
Jokainen vuosi siitä eteenpäin on ollut helpompi kuin edellinen. Ja syykin on selkeä: vähäuninen lapsi vauvana nukkuu vain pätkissä, ja niin tekee äitikin. Vähäuninen isompana nukkuu ne vähät tunnit yöllä, jolloin äiti saa myös nukkua yöllä, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin sitä pahensi se, että mies oli käytännössä aina töissä silloin.
Elämä helpottaa HETI kun lapset osaavat tarvittaessa itse kertoa, mikä on hätänä ja sen lisäksi syödä ja juoda itse. Plus eivät tarvitse enää vaippoja.
Perheessä vanhimmat lapset tällä hetkellä murrosikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan vaipanvaihtoa ja rasittaa kun toinen ei paljoakaan ymmärrä ja kertoo tarpeistaan ja haluistaan vielä huonommin.
Joo, vauva-aika siis meikäläiselle vaan se pakollinen paha, siedettävä jos haluaa muun kuin isompana adoptoidun lapsen.
Molemmat kitisivät yötä päivää lähinnä koko ensimmäisen vuoden. Oma olo oli kauhea, kun kitisevän lapsen oloa ei voinut helpottaa mitenkään. Ainut vaihtoehto oli kantaa sylissä, mut tokan kohdalla sekin oli jo vaikeampaa, kun oli pieni esikoinen hoidettavana. Univaje oli tolkuton. Villejä ovat lapset nytkin, mutta on niin ihanaa, kun saa nukkua yöt ja lapsilta voi oikeasti kysyä, että mikä harmittaa tai mihin sattuu.