Nuoret rouvat! Pidättekö itseänne parempana kuin naimattomat?
Ärsyttää kun monet kaverit ovat menneet viime aikoina naimisiin. He puhuvat aina "leikkisästi" rouvakerhosta ja muutenkin korostavat aina naimisissa oloaan. Esimerkiksi jos vahingossa sanoo jollekin, et mitäs neiti, niin heti pitää korjata, että anteeksi olen nykyään rouvasssäädyssä.
Kyseessä siis 25-28-vuotiaita yliopistokoulutuksen saaneita kunnon kansalaisia
Kommentit (53)
En pidä itseäni parempana. Aluksi siinä on vain sellainen uutuudenviehätys=)
Enkä pidä siitä, että minua rouvitellaan.. Enkä tuo sitä kaveripiirissä mitenkään esiin, eikä minulla ole edes sormuksia kädessä.. Ollut pariin vuoteen.. Ja mie olen 24-vuotias "rouva" =D
olen tuota ikäluokkaa ja jo toista kertaa naimisissa ja ennemmin se ehkä nolottaa. Lasten takia kuitenkin menin tämän toisen kerran naimisiin, että ovat avioliitossa syntyneitä, vaikka onko silläkään nykyään niin paljoa merkitystä.
Olen jo ehtinyt eroamaankin. Näin siviilisäätyä vaihtaneena voin kertoa, että harva pitää itseään parempana naimisiin mentyään. Elämä vain muuttuu sekä hyvässä ja pahassa. Siitä ehkä ne rouvakerhojutut.
olen yrittänyt kouluttaa miestäni, että puhuessaan minusta muille, puhuisi rouvastaan. Hänen mielestään se on jotenkin vanhahtava, joten taitaa puhua nimellä tai vaimona...
Ainakin Robbie Williams laulaa biisissään "Supreme", että: "all the best women are married". Että kai ne sitten on parempia! Ja se muuten jatkaa veilä, että: "all the handsome men are gay", joka pitää sekin kutinsa aika hyvin!
Että totta, jos Robbie kerran niin sanoo :)!
Ainakin Robbie Williams laulaa biisissään "Supreme", että: "all the best women are married". Että kai ne sitten on parempia! Ja se muuten jatkaa veilä, että: "all the handsome men are gay", joka pitää sekin kutinsa aika hyvin!
Että totta, jos Robbie kerran niin sanoo :)!
ja onhan mulla nimettömässä timanttikin=) että kyllä se kai jotian kertoo
En juurikaan käytä sormuksia, kun työ on sellainen ettei "salli", enkä muutenkaan tuo esiin, että olen naimisissa. Minulle se on jo vanha juttu ja arkipäivää, kun melkein viisi vuotta on avioliittoa takana.
piti itseään vähän parempana, tai ainakin aikuisempana kuin muita samanikäisiä naimattomia. Olin 21-v. mennessäni naimisiin.
ihmisiä, jotka ovat halunneet muodostaa pysyvän parisuhteen ja ehkä perustaa perheen, mutta eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet siinä, kyllä minä ihan selkeästi tunnen menestyneeni elämässä tältä osin heitä paremmin. Mitään absoluuttista ihmisarvoahan se ei nosta.
Uutuudenviehätystä vain, kun juuri oli ne ihqut häätkin...
Ärsyttää kun monet kaverit ovat menneet viime aikoina naimisiin. He puhuvat aina "leikkisästi" rouvakerhosta ja muutenkin korostavat aina naimisissa oloaan. Esimerkiksi jos vahingossa sanoo jollekin, et mitäs neiti, niin heti pitää korjata, että anteeksi olen nykyään rouvasssäädyssä.
Kyseessä siis 25-28-vuotiaita yliopistokoulutuksen saaneita kunnon kansalaisia
ihmisiä, jotka ovat halunneet muodostaa pysyvän parisuhteen ja ehkä perustaa perheen, mutta eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet siinä, kyllä minä ihan selkeästi tunnen menestyneeni elämässä tältä osin heitä paremmin. Mitään absoluuttista ihmisarvoahan se ei nosta.
Siis en tarkoita tätä mitenkään pahalla, oikeasti. Mutta muistan miten yksinäinen itse olin kun olin single, ja miten ihanaa on olla naimisissa rakastamansa miehen kanssa.
ja kyllähän hän käytti neidittelyä kun halusi lyödä keskustelussa sen viimeisen niitin, ilmaista että on meitä kokeneempi ja viisaampi. Nyt kun kaikki ovat samanarvoisia rouvia, joutuu hän perustelemaan asiansa hieman paremmin kun ei ole rouvakorttia ;)
arvokkaan tuntuista olla naimisissa. Saa näyttää pihapiirin yh:lle ja avokeille, että mepä ollaan tosissaan yhdessä : )
Mutta kyllä korjaan, että rouva, jos neidiksi puhutellaan. Tosin suomenkielellä harvemmin tällaista joutuu oikaisemaan, sillä harva ihan oikeasti puhuttelee kolmeakymppiä lähestyvää (uskokaa pois, yli 25 lähestyy kolmeakymmentä) neidiksi. Lähinnä kertoo jotain puhuttelijan äo:sta, jos niin tekee...
mutta vitsinä voin joskus kanssa vastata että rouva tässä ollaan. ja joskus kertoa että olen jo nalkuttava pihtari, eikös se ole kanssa rouvien juttu. ;)
vaimosäätyyn astunut kaveri puhuu aina korostavasti *aviomiehestään* ja itsestään *aviovaimona*. Oli tilanne kuin tilanne, ei siis pelkkä "mieheni" riitä. Samoin kuittailee tyyliin "hei, me ollaan sentään naimisissa", esim. tilanteissa joissa on kyse jostain miehen tottumuksien tuntemisesta tms. Hieman särähtää korvaan, varsinkin kun itsellä takana selvästi pidempi parisuhde ilman naimisiinmenoa...
vaimosäätyyn astunut kaveri puhuu aina korostavasti *aviomiehestään* ja itsestään *aviovaimona*. Oli tilanne kuin tilanne, ei siis pelkkä "mieheni" riitä. Samoin kuittailee tyyliin "hei, me ollaan sentään naimisissa", esim. tilanteissa joissa on kyse jostain miehen tottumuksien tuntemisesta tms. Hieman särähtää korvaan, varsinkin kun itsellä takana selvästi pidempi parisuhde ilman naimisiinmenoa...
Ei vain, onhan se vähän outoa mutta ymmärrettävää.
T. Se joka tuntee sääliä sinkkuja kohtaan
En pidä. Välillä unohdan että olen naimisissa (tuore liittokin kyllä), saatan käyttää tyttönimeäni ja en varmasti edes huomaisi jos joku "neidittelisi" rouvittelun sijasta. Naimisiin mentiin ihan koruttomasti maistraatissa, lapsen takia lähinnä ja siksi, että samahan tuo kun kuitenkin vietämme loppuelämämme yhdessä. Niin, ja tahdoin miehen kivan sukunimen. ;D
Uskon, että jos naimisiinmeno on jolle kulle elämässä SE juttu, on myös sen merkitys selkeästi suurempi. Itselleni akateeminen ura ja esim. vauva ovat sen sijaan paljon tärkeämpiä, vaikka miestäni suuresti rakastankin. Olisin voinut elää susiparinakin vaikka loppuelämän.
Olen jo ehtinyt eroamaankin. Näin siviilisäätyä vaihtaneena voin kertoa, että harva pitää itseään parempana naimisiin mentyään. Elämä vain muuttuu sekä hyvässä ja pahassa. Siitä ehkä ne rouvakerhojutut.