Lue keskustelun säännöt.
Nuoret rouvat! Pidättekö itseänne parempana kuin naimattomat?
16.12.2009 |
Ärsyttää kun monet kaverit ovat menneet viime aikoina naimisiin. He puhuvat aina "leikkisästi" rouvakerhosta ja muutenkin korostavat aina naimisissa oloaan. Esimerkiksi jos vahingossa sanoo jollekin, et mitäs neiti, niin heti pitää korjata, että anteeksi olen nykyään rouvasssäädyssä.
Kyseessä siis 25-28-vuotiaita yliopistokoulutuksen saaneita kunnon kansalaisia
Kommentit (53)
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terveisin, pikkurouva
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
ja tunnistan tuon herjan heiton. Eipä tullut mieleen, että joku siitä suuttuisi! Kysehän on siitä, että nuorilla akateemisilla se "rouvuus" on nimenomaan hassua, koska useimmat meistä olemme kuitenkin nykyaikaisia naisia, joille naimisissa olo ei ole mikään ikuisen onnen ainoa tae. Ja kuitenkin on kivaa, että on löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä. Siispä voi leikillään röyhistellä rintaansa ja vaatia kaikkia kutsumaan rouvaksi.
Ei, en ole, miksi olisin? Mua vaan ärsyttää se, kun jotkut pitävät itseään parempina mitä naurettavampien asioiden takia. Kerropa, mistä voisin olla kateellinen? Ylenkatseeen tunteestako? Käsittääkseni en kritisoinut avioliittoa, vaan nimenomaan tätä ylenkatsetta.
Mulla on parisuhde, joka ei tule muuttumaan muuksi, vaikka naimisiin mennään. Kuten jo viestissäni sanoin, mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus yhteiskunnan silmissä. Parisuhde taas on meidän kahden välinen asia, joka ei muutu miksikään siviilisäädyn vaihtumisen myötä. Me aiotaan mennä naimisiin, koska meillä on yhteistä omaisuutta, mm. talo, ja mielestäni myös tulevien lasten kanssa on helpompaa, ei tarvitse tunnustaa isyyttä ja saadaan perheelle yhteinen nimi.
Oikeastaan kadun, että kirjoitin tuon viestin, koska nyt joku pikkurouva pikku timantti pikku nimettömässä tuntee ruudun takana suunnatonto tyytyväisyyttä siitä, että on omasta mielestään bongannut jonkun hänen pikku elmästään kateellisen surkean avoliitossa kärvistelevän. No, toisaalta, jos onnistuin tuomaan tällaiselle henkilölle valheellista nautintoa, niin mikäs siinä.
oletkos kenties kateellinen kun noin pitää tuomita?;Dterveisin, pikkurouva
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
että siviilisäädyllä ei ollut mitään väliä kun olin avoliitossa. Oli lapsia ja pitkä suhde, eikä edes aikomusta naimisiin menoon. Mentiin sitten kuitenkin, jos voi sanoa niin läpällä, tosissamme toki mutta emme vakavasti ;) Siis olimme sitoutuneita jo aiemmin, naimisiinmeno ei muuttaut sitä. MUTTA sitten yhtäkkiä rouvuudesta ja siviilisäädystä tulikin minulle merkityksellistä kun olin mennyt naimisiin :O Ehkä juuri siksi, että kaverit jotenkin korostavat, että kuka on naimisissa ja kuka ei. Aiemmin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Enkä edelleenkään kyllä väheksy avoliittoa tai pidä sitä vähemmän sitoutumisen merkkinä. En ole myöskään kiinnostunut siitä, ovatko muut naimisissa vai eivät. Ja olen vähän alle 30-v. akateeminen minäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se koko kateus-kortti oli huumorilla heitetty=) Mutta toki jos susta tuntuu pahalta, niin kerro vaan:D
Ei, en ole, miksi olisin? Mua vaan ärsyttää se, kun jotkut pitävät itseään parempina mitä naurettavampien asioiden takia. Kerropa, mistä voisin olla kateellinen? Ylenkatseeen tunteestako? Käsittääkseni en kritisoinut avioliittoa, vaan nimenomaan tätä ylenkatsetta.
Mulla on parisuhde, joka ei tule muuttumaan muuksi, vaikka naimisiin mennään. Kuten jo viestissäni sanoin, mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus yhteiskunnan silmissä. Parisuhde taas on meidän kahden välinen asia, joka ei muutu miksikään siviilisäädyn vaihtumisen myötä. Me aiotaan mennä naimisiin, koska meillä on yhteistä omaisuutta, mm. talo, ja mielestäni myös tulevien lasten kanssa on helpompaa, ei tarvitse tunnustaa isyyttä ja saadaan perheelle yhteinen nimi.
Oikeastaan kadun, että kirjoitin tuon viestin, koska nyt joku pikkurouva pikku timantti pikku nimettömässä tuntee ruudun takana suunnatonto tyytyväisyyttä siitä, että on omasta mielestään bongannut jonkun hänen pikku elmästään kateellisen surkean avoliitossa kärvistelevän. No, toisaalta, jos onnistuin tuomaan tällaiselle henkilölle valheellista nautintoa, niin mikäs siinä.
oletkos kenties kateellinen kun noin pitää tuomita?;Dterveisin, pikkurouva
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
27 oletko lesbo? ei siis mitään taka-ajatusta eikä haittaa, eikä haittaa vaikka et olisi. tuli vaan sellenen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä sitä, että jos on kerran "sitoutunut ja rakastunut ja uskollinen" miksei voi mennä naimisiin? En itsekään ole kirkossa vihitty, joten en edes tarkoita kirkkohäitä. Ja puhut itsekin aika halveksuvasti kirkkopelleilyistä ja pikkurouvista. Jos se että olen onnellinen vaimo ja rouva, tekee musta leuhkan pikkurouvan, niin olen sitä sitten=)
Ei, en ole, miksi olisin? Mua vaan ärsyttää se, kun jotkut pitävät itseään parempina mitä naurettavampien asioiden takia. Kerropa, mistä voisin olla kateellinen? Ylenkatseeen tunteestako? Käsittääkseni en kritisoinut avioliittoa, vaan nimenomaan tätä ylenkatsetta.
Mulla on parisuhde, joka ei tule muuttumaan muuksi, vaikka naimisiin mennään. Kuten jo viestissäni sanoin, mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus yhteiskunnan silmissä. Parisuhde taas on meidän kahden välinen asia, joka ei muutu miksikään siviilisäädyn vaihtumisen myötä. Me aiotaan mennä naimisiin, koska meillä on yhteistä omaisuutta, mm. talo, ja mielestäni myös tulevien lasten kanssa on helpompaa, ei tarvitse tunnustaa isyyttä ja saadaan perheelle yhteinen nimi.
Oikeastaan kadun, että kirjoitin tuon viestin, koska nyt joku pikkurouva pikku timantti pikku nimettömässä tuntee ruudun takana suunnatonto tyytyväisyyttä siitä, että on omasta mielestään bongannut jonkun hänen pikku elmästään kateellisen surkean avoliitossa kärvistelevän. No, toisaalta, jos onnistuin tuomaan tällaiselle henkilölle valheellista nautintoa, niin mikäs siinä.
oletkos kenties kateellinen kun noin pitää tuomita?;Dterveisin, pikkurouva
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
Osa on pitkässä parisuhteessa ja itse asiassa kaikki jo naimisissakin (meillä häät ensi kesänä ja olemme viimeinen avopari tällä haavaa), kun taas loput ovat sinkkuja ja suoraan sanottuna epätoivoisia sellaisia. Tällä tarkoitan sitä, että miestä haetaan ja haetaan jatkuvasti. Panikoidaan ja yritetään olla miehille mieliksi (mm. annetaan pillua ensitreffeillä) ja sitten soitellaan meille muille itkien, kun miestä ei seuraavana aamuna kiinnostakaan.
Kyllä, pidän itseäni menestyneempänä tällä elämänalueella kuin nämä epätoivoiset sinkut, joilla on kylmä hiki kolmenkympin lähestymisestä. Jos porukkaan kuuluisi sinkkutilanteensa valinnut ja asiaan tyytyväinen, en kokisi olevani parempi kuin hän.
Tilastollisesti nainen, joka on 30-vuotiaana naimaton, jää todennäköisemmin naimattomaksi kuin menee naimisiin. Osatekijänä tietysti vapaavalintaiset susiparit yms., mutta ei kai sitä käy kieltäminen, että ei ne vanhatpiiat syyttä yksin jää. Omassa sosiaalisessa piirissäni en tunne ainakaan toistaiseksi yhtäkään naista, joka ei parisuhdetta ja avioliittoa haluaisi.
Olen 27-vuotias, ylempi korkeakoulututkinto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin vertasin itseäni ihmisiin, jotka ovat vasten tahtoaan _sinkkuja_ ja sillähän ei ole mitään tekemistä avoliiton kanssa.
12
Ei, en ole, miksi olisin? Mua vaan ärsyttää se, kun jotkut pitävät itseään parempina mitä naurettavampien asioiden takia. Kerropa, mistä voisin olla kateellinen? Ylenkatseeen tunteestako? Käsittääkseni en kritisoinut avioliittoa, vaan nimenomaan tätä ylenkatsetta.
Mulla on parisuhde, joka ei tule muuttumaan muuksi, vaikka naimisiin mennään. Kuten jo viestissäni sanoin, mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus yhteiskunnan silmissä. Parisuhde taas on meidän kahden välinen asia, joka ei muutu miksikään siviilisäädyn vaihtumisen myötä. Me aiotaan mennä naimisiin, koska meillä on yhteistä omaisuutta, mm. talo, ja mielestäni myös tulevien lasten kanssa on helpompaa, ei tarvitse tunnustaa isyyttä ja saadaan perheelle yhteinen nimi.
Oikeastaan kadun, että kirjoitin tuon viestin, koska nyt joku pikkurouva pikku timantti pikku nimettömässä tuntee ruudun takana suunnatonto tyytyväisyyttä siitä, että on omasta mielestään bongannut jonkun hänen pikku elmästään kateellisen surkean avoliitossa kärvistelevän. No, toisaalta, jos onnistuin tuomaan tällaiselle henkilölle valheellista nautintoa, niin mikäs siinä.
oletkos kenties kateellinen kun noin pitää tuomita?;Dterveisin, pikkurouva
että joku pitää suhdettaan jotenkin parempana tai kestävämpänä, jos on naimisissa. Tuo on just sellaista pikkurouvastelua, joka on niin uskomattoman noloa etten mä oikeastaan löydä edes kunnon sanoja kuvaamaan sitä.
Ei avoliitto tarkoita sitä, ettei halua sitoutua tms paskaa. Mä en ole naimisissa, koska ei olla vain yksinkertaisesti jaksettu mennä naimisiin. Me ei todellakaan haluta mitään häitä, varsinkaan jotain kirkkopelleilyä. Maistraatissa aiotaan rekisteröityä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Mun mielestä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus (perimiset sun muut), ei osoitus rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jos se olis, ei kai sitten niin moni avioliitto päätyisi eroon.
Nämä pikkurouvat, jotka pitää itteään muita parempina, kärsii ehkä huonosta itsetunnosta, kun pitää siviilisäädyllä päteä. En käsitä. 100 ja 1 tapaa olla muka parempi kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, huumorillahan ne kateus-jutut aina heitetään! ymmärtäkäähän nyt, että jos haluatte heittää täällä jotain huumorilla, pitää vetää vähän enemmän överiksi, että vastaanottaja ymmärtää, että kyse on huumorista tai ironiasta. Täällä ei nimittäin näe kasvonilmeitä eikä kuule äänensävyjä, joten vastaanottajalla on aika niukasti, mistä päätellä, onko huumoria vai ei, kun tekstiä on 2 lausetta. (Jos ette usko mun perusteluja, niin lukaiskaapa Toini Rahdun väitöskirja ironiasta ja sen tulkinnasta, muistaakseni on nimeltään Sekä että.)
En ole lesbo.
Olen sitoutunut ja rakastunut, mutta kun mulle se siviilisäädyn vaihdos ei merkitse niin paljoa, että jaksais kovin aktiivisesti puuhata maistraattihommaa. On tästä nyt jo 2 vuotta puhuttu.
Minä ainakin vertasin itseäni ihmisiin, jotka ovat vasten tahtoaan _sinkkuja_ ja sillähän ei ole mitään tekemistä avoliiton kanssa.
12
t. Se joka tuntee sääliä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap tarkoittaisi avoliitossa olevia vs. naimisissa olevia. Siis niin että nimenomaan naimisissa olo olisi se the juttu, eikä parisuhde, esim. avoliitto olisi merkityksellinen vaan ylenkatsottava.
Ja meidän piireissämme ei ole (nais-)sinkkuja, mutta avoliittolaisiin (rouvat) suhtautuvat väheksyvästi. Esim. puhuvat että "haluaisihan minnakin naimisiin mutta petri ei tahdo" jne., ja yksikin suuttui minulle kun "ehdin naimisiin" ennen häntä :O Ja jo naimisiin menneet ovat kovia tosiaan rouvittelemaan ja neidittelemään, että tuntuu se olevan heille tosi tärkeää.
en ymmärrä sitä, että jos on kerran "sitoutunut ja rakastunut ja uskollinen" miksei voi mennä naimisiin?
Eiköhän kyse ole siitä, että kaikki eivät koe avioliittoa sitoutumisen merkkinä. Joillekin se on ihan puhtaasti yksi hailee koko juttu. Kuten minulle.
Ja itse vihaan tuota nimitystä. Jotenkin rouvittelu kuulostaa niin vanhalta, ihan kuin ihmiset olettaisivat minun jättäneen yhden elämänvaiheen läpi tai kuin olisin lapsi joka leikkii äitiä. Täysin neutraalilla sävyllä minua ei ole rouviteltu.
Oma ikäluokka ei naimisissa oloani huomioi, sehän vain on siviilisäätyni. Eroan avoliitossa asuvista kavereista vain yhden sormuksen verran. En koe liittoani mitenkään heidän omiaan paremmaksi tai arvokkaammaksi sillä perusteella että olemme päättäneet mennä naimisiin. Ainoastaan vanhemmat naiset rouvittelevat.
kumpuaa halusta tulla hyväksytyksi omien valintojensa kautta. Ihmisellä, vaikkakin olisi todella hyvä itsetunto, on tarve tulla hyväksytyksi laumassa. Siksi siis se, että korostetaan itseä ja omia valintoja sekä arvostellaan muiden tapaa, tuo omaa itseään voimakkaammin esille. Ikään kuin perustelisi omia valintojaan. Luontaista ihmiskäytöstä, mutta totisesti moukkamaista, siinä olette oikeassa.
merkitys tulee vähenemään radikaalisti seuraavien vuosikymmenten aikana. Johan se arvostus (lue: pakollisuus) on tullut alaspäin todella rajusti.
Mikään muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, senpä takia tämäkin muutos vaatii aikaa.
mutta silloin kun rouva vielä olin niin olin kyllä ylpeä siitä että olin naimisissa.
En pitänyt itseäni parempana ku ei naimisissa olevat mutta hieno tunne se mun mielestä oli kuin voi sanoa että olen naimisissa.