Onko mun lapset (1,4 ja 8) jotenkin erikoisia, kun eivät juuri

Jos et ole itse kokoajan pinna tiukalla tai muuten takakiree, ni lapsetkin on rennompia. Musta se näkyy lapsissa, jos vanhemmilla on padottua vihaa. Ihmekös se on, jos lapset tappelee, kun vanhemmat on kauheita suorittajia, eikä edes kunnolla ole läsnä lapsilleen. Sillon negatiivinenkin, tappelemalla saatu, huomia on parempi, kuin ei huomiota lainkaan.



Meillä tapeltiin jatkuvasti ennen joulua, kun stressasin siivoamisesta yms. ja nyt joulun jälkeen on ollut paljon rauhallisempaa, kun me vanhemmatkin olemme rennompia ja jaksamme taas olla lasten kanssa.

mutta hyvässä mielessä.

Toisaalta oma mielenterveysongelmainen vanhempani aina kehuu miten heillä ei riidelty koskaan. Hän ei pysty tajuamaan mitä tuhoa agression täydellinen tukahduttaminen on elämässä aiheuttanut. Tai siis kyllä hän valittaa koko ajan miten kaikki on mennyt elämässä päin seiniä, mutta syy on kaikissa muissa ja hän pitää lapsuudenkotiaan riitelemättömyyksineen ihanteenaan. Hänen lapsistaan yksi on yrittänyt itsaria ja muut ravanneet terapiassa.



Tuskin ap:llä nyt sentään on tällaista, mutta kyllä minä pikkasen miettisin onko asiat siltä mitä näyttää, jos lapset on ylettömän ihania ja kilttejä. Niin kuin Sinkkonenkin kirjoitti, terve lapsi on harvoin ihana. Jos lapsi on koko ajan ihana, häneltä puuttuu jotain.

että riitoja on vähemmän. Kun toinen on niin selkeästi isomman mielestä vielä pieni, niin isomman on paljon helpompi tehdä myönnytyksiä ja antaa periksi ja toisaalta taas viedä tilannetta haluamaansa suuntaan, joten riitoja ei niin paljon synny. Meillä lapset 15, 6 ja 2*2 ja kaksi isompaa eivät riitele oikeastaan koskaan. Teini joskus härnää pienempäänsä, mutta kun toinen sitten oikeasti tuskastuu alkaa lepytellä ja sovitella. Myös 6-vuotias on aika kiva ja sovitteleva Tirrien kanssa ja tosiaan jopa antaa omastaan. Sen sijaan Tirri vs. Tirri matseja nähdään jo nyt jatkuvasti ja luulenpa, että tullaan näkemään vielä pitkään.

voivat olla temperamentiltaan rauhallisia, kuten ehkä sinä ja/tai lasten isä

lapset (4v tyttö ja 2v poika) nahistelee välillä mutta suurimman osan ajasta ovat sulassa sovussa. Jokunen aika sitten kaverini oli miehensä kanssa meillä kylässä ja lapset katsoivat silloin lastenohjelmia sohvalla. Istuivat siinä vieretysten ja tuijottivat telkkaria. Vieraat olivat ihan ihmeissään että miten tuo on mahdollista, ei heidän lapset (ihan samanikäiset kuin meidänkin) todellakaan olisi noin nätisti paikallaan! Kinaisivat ja tönisivät kuulemma aivan varmasti kokoajan! Mä olin ihan että täh?

Ilmeisesti meilläkin on sitten harvinaisen sopuisat lapset... On kyllä suloista kun pikkuveljen itkiessä isosisko hakee pojalle tämän rakkaan unilelun. Tai illalla isosisko haluaa lukea pikkuveljelle iltasadun.

Itse sain kohdata "suruvalitteluja" kun odotin kuopustani, koska lapsillemme tulee niin iso ikäero (2v ja 6v). No enpä ole vielä huomannut mitä suremista tässä on.

Lapset leikkivät keskenään, kuopus suorastaan jumaloi isoa siskoaan. Toki nahistelua tulee, koska pienempi ei vielä osaa jakaa tavaroita, ja ei aina osaa antaa isomman leikkiä rauhassa (käy tönimässä yms. jotta siskonsa huomaisi hänet).



Yksi osasyy on lasten luonteet, sopivat vaan hyvin yhteen. Toisaalta ei me vanhemmatkaan riidellä usein, toki erimielisyyksiä on ja se kuuluu elämään, mutta ei niitä ole joka päivä. Ja me vietetään kyllä kotona paljon stressitöntä aikaa. Itse en stressannut edes joulusiivolla. Ja appikukko juuri jouluna kehui, että kuinka tasapainoiset lapset meillä on. Hänen mielestään se johtuu juuri tuosta meidän tasapainoisesta parisuhteesta ja että vietämme lasten kanssa paljon aikaa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla kehuja:)

kouluikäsenä tapellut pikkuveljeni kanssa ns. kynnet verillä, ikäeroa 5 vuotta.



Ei se tarkoita mitään mistään! Ihan tavallisia työssä käyviä vanhempia ollaan molemmat. :D



Omat pojat vääntää, on alle kouluikäsiä. Mutta se on leikkiä.

Tosi harvoin meillä aletaan SATUTTAMAAN toista. Lähinnä silloin 4- vuotias jukuripää olettaa että vahingossa tapahtunut tönäsy on tahallinen ja kiskasee nyrkillä takasin. :D



Mutta meni meilläkin juolu hyvin. Vaikka lapset välillä osaa vääntää, pitäähän sitä leikkiä joskus!

Lisäksi ikäerot.



Meillä harvoin 3 ja 9 vuotias tappelee mistään.

4 vuotiaskaan harvemmin tappelee 9 vuotiaan kanssa.

Iso on tosiaan heihin verraten niin iso, että pienet tietyllä tavalla kunnioittavat isoa ja iso taas ymmärtää että ovat vielä pieniä ja osaa sovitella.

5vuotiaan kanssa sitten isoin hanskaa välillä ihan uskomattomista asioista, sillä 5v ei koe enää olevansa pieni vaikka isoin niputtaa hänet usein samaan joukkoon pienempien kanssa ja siitäkös se riita tulee!



Välillä nuo pienet ottavat yhteen kaikesta kun jokainen on riitatilanteessa yhtä jääräpäinen.

Jos taas pienemmät kaksi kinaa jostain, saattaa 5 vuotias olal se sovittelija, koska näkee tilanteen ulkopuolelta-samassa tilanteessa riidan osapuolena voisi olla ihan samanlainen jänkä itsekin.



Eli tilanteet vaihtelevat suuresti.

Meillä lasten riitely liittyy juurikin siihen että on jostain syystä vanhemmilla muuta hommaa liikaa hetkellisesti. Lapset itse ovat väsähtäneitä tai nälkäisiä.

Riitely on myös kausittaista. Tuntuu että kesällä riitelivät aina ja kaikesta. Nyt taas on seesteinen vaihe ja kukaan ei kinaa oikeastaan mistään keskenään, lähinnä meitä vanhempia kohtaan kokeilevat rajojaan.



Ole tyytyväinen etteivät lapset riitele, sehän kertoo että he ovat sopuisia ja neuvottelutaitoisia ihmisenalkuja!

8-vuotias on levoton haahuilija, taivaanrannanmaalari joka kaipaa koko ajan virikettä ja äksöniä. 4-vuotias on rauhallinen, itsepäinen ja omapäinen realisti, jalat tiukasti maan pinnalla. Aivan erilaisia, mutta yhdistävä tekijä on rakkaus rakentamiseen (legot yms)



ap

Toinen on mua 4 vuotta nuorempi ja toinen 6 vuotta. Mutta muuten kyllä tapeltiin sen 4 vuotta nuoremman kanssa asiasta kuin asiasta. Siihen saakka kunnes muutin kotoa pois. Nyt on välit ihan hyvät, mutta koen edelleen että se 6 vuotta nuorempi on mulle läheisempi.