törkeintä on haukkua toisen vanhemmuutta! ov

poikaani. Poika on todella villli ja itse otan kovat paineet kasvatuksesta, että lapsistani tulisi suht normaaleja jne jne. Loukkaannuin itse todella paljon, enkä halua ikinä kuulla keneltäkään tuollaista enää. Varsinkaan ihmiseltä joka ei omiaan ole päivääkään kasvattanut!

Jokaisella on tietyt lähtökohdat, geenit, kasvatus jne. joiden perusteella toimitaan ja elämää rakennetaan. Osalla on melkoisia traumoja huonojen valintojen taustalla. Ja jotkut valinnoista voi ulospäin näyttää huonoilta, vaikkei sitä oikeasti olekaan. Mitä pikkusieluisempi, tyhmempi katsoja, sitä huonommalta toisten valinnat näyttää. Ei osata yhtään eläytyi muihin rooleihin kuin omaan napaan. Minä, minä, minä, minä, minä. Varmuuden vuoksi haukutaan kaikki, jotka tekee erilailla kuin minä. Jotta varmasti muutkin tietää, että minä teen oikein. Ja jotta itse uskoisin tekeväni oikein.



Jos on oikeasti sinut itsensä kanssa, uskaltaa myös katsoa elämää ja muita ihmisiä avoimin mielin ja avarakatseisemmin, jolloin ei ole tarvetta haukkua. Haukkumisen sijaan voi antaa tukeaan ja jos keskustela haluaa niin sitä voi kehitellä vaikka syy-seuraussuhteista, ei syyllistämällä.

Lapselle paras äiti ja isä on se joka on sen oma. oli sillä sitten millaiset tulot tai millainen moraali niin näin on!

Eihän tämä kestä minkäänlaista lähempää tarkastelua. Mieti, kirjoittaja, millaisia kaikkia ihmisiä sitä onkaan. On paljon tilanteita, joissa joku muu olisi parempi vanhempi kuin oma, ääriesimerkkinä vaikka Josef Fritzl, mutta muutenkin vaikka kaikki ongelmaksi asti väkivaltaiset tyypit. Insesti-isät. Narkkarit jotka eivät muista pariin päivään ruokkia vauvaansa. Jne.

Siitä olen kyllä samaa mieltä että (yleensä) toisten vanhemmuuden arvostelu on törkeää. Itse olen saanut arvostelua henkilöltä, joka ei tiedä vanhemmuudestani yhtikäs mitään. Motiivina hänellä pahansuopuus, katkeruus, kateus, ja (turha) yritys viedä huomio pois omista todellisista pahoista teoista; itse omalle perheelleen aiheuttamastaan todellisesta kärsimyksestä.

oma äiti tai isä ei TODELLAkAAN ole aina se paras vaihtoehto! AP:n mielestä varmaan lasten on parasta asua myös narkkari- ja juoppovanhempien kanssa vain siksi, kun ne on omat vanhemmat.



Mihinkään Martinoihin en ota kantaa kun en ohjelmaakaan katsonut.

Lapselle paras äiti ja isä on se joka on sen oma. oli sillä sitten millaiset tulot tai millainen moraali niin näin on!

Eihän tämä kestä minkäänlaista lähempää tarkastelua. Mieti, kirjoittaja, millaisia kaikkia ihmisiä sitä onkaan. On paljon tilanteita, joissa joku muu olisi parempi vanhempi kuin oma, ääriesimerkkinä vaikka Josef Fritzl, mutta muutenkin vaikka kaikki ongelmaksi asti väkivaltaiset tyypit. Insesti-isät. Narkkarit jotka eivät muista pariin päivään ruokkia vauvaansa. Jne. Siitä olen kyllä samaa mieltä että (yleensä) toisten vanhemmuuden arvostelu on törkeää. Itse olen saanut arvostelua henkilöltä, joka ei tiedä vanhemmuudestani yhtikäs mitään. Motiivina hänellä pahansuopuus, katkeruus, kateus, ja (turha) yritys viedä huomio pois omista todellisista pahoista teoista; itse omalle perheelleen aiheuttamastaan todellisesta kärsimyksestä.

Olin kirjoittamassa samaa, että eiköhän nyt kuitenkin ole olemassa paljonkin ihmisiä joita todellakin voi sanoa huonoksi vanhemmiksi ja lapselle joku muu olisi ollut paljon parempi.

Mutta itse Martinaan, minusta hän taas on itse tyrkännyt itsensä arvosteltavaksi. Hän on änkenyt julkisuuteen ja haluaa, että hänestä keskustellaan. Ei kaikki keskustelut vain voi olla positiivisia, varsinkin jos itse käyttäytyy jatkuvasti huonosti. Kyllä tällaisia tyrkky-julkkiksia saa ja pitääkin arvostella...sillä he elävät. Ei tule töitä jos ketään ei kiinnosta.

Mutta äitiyden arvostelu on sitten asia erikseen...sitä ei voi tehdä, ennen kun on asiasta jotain tietoa tai on jotain kongreettista oikeasti nähnyt.

No ei todellakaan ole biologinen äiti tai isä aina paras hoitaja lapselleen. Meillä on tuhansittain lapsia otettu huostaan, koska vanhemmat eivät halua pitää lapsistaan hyvää huolta - siis yhtä paljon kuin haluavat tehdä jotain muuta juttua elämässään.