Perhepeti sopii perheisiin jossa kukaan ei käy töissä eikä koulussa

Meidän perheessä on kakasi työssäkäyvää vanhempaa ja koululaisia (jotka eivät kylläkään nuku perhepedissä) niiden pienten lisäksi.

Isä lähtee aamuisin töihin, pirteenä, me jäädään nukkumaan.



Koululainen ja 5 vuotias nukkuu omissa sängyissään.



N 5 vuotiaana meillä siirrytty omiin sänkyihin.



Perhepetin pitää olla niin leveä, että kaikki mahtuu sinne. Esim 160 cm ja 80 cm sängyt, petarit toistepäin, niin ei jää rakoa.

Jos äiti imettää, vauva tulee hoidetuksi ilman itkua, eikä kukaan herää.

Isä toisessa reunassa, äiti keskellä ja vauva seinän puolella. Sitten kun äiti menee töihin, on ihanaa kun saa olla lapsen kanssa vähän enemmän vuorokaudessa kun nukutaan yhdessä. Tämä on kokemukseni.



Tällä hetkellä 2-vuotiaamme on siirtynyt perhepedistä sängyn sivuvaunuun. Hänellä on oma pinnasänky, jonka yksi laita on otettu pois ja sänky työnnetty sänkyymme kiinni. Se on ollut myös toimiva systeemi.



Paljon paremmin olen nukkunut vauvojen kanssa perhepedissä kuin silloin esikoisen aikana kun en ollut vielä tajunnut ottaa vauvaa viereeni vaan yritin sinnikkäästi nukuttaa pinnasängyssä.

Niin, ja mieskin tosiaan nukkuu huomattavasti paremmin kun pystyn perhepedissä nopeasti ja parilla pienellä liikkeellä lykkäämään vauvalle rinnan suuhun kun hän herää ja haluaa imetystä. Useimmiten mies on nukkunut läpi yön heräämättä ja ilman mitään aavistustakaan, kuinka monta kertaa minä ja vauva olemme heränneet. :)

minä ja mies vierekkäin ja 3-v.seinän vierellä.Lapsi on aina nukkunut hyvin,ilman kitinöitä.2 vanhempaa lasta nukkuu omassa huoneessaan,mutta hekin aikoinaan perhepedissä.imetyskin ollu niin helppoa,kun vauva on inahtanu vieressä niin tissi vaan suuhun ja taas on jatkettu unia:)

Minua nukutettiin vauvana ja pienenä perhepedissä. En suosittele kenellekään.



Siitä perhepedistä irti pääseminen on lapselle todella hankalaa. Itse nukuinkin sitten siinä perhepedissä 7-vuotiaaksi ja halusin oman sängyn olevan vanhempien huoneessa 10-vuotiaaksi. Oli ahdistavaa itselle ja varmasti vanhemmillekin.



No, meillä on edelleen lapsuuden perheen kanssa hyvin tiivis, rakastava ja läheinen yhteys. Mutta kyllä itsenäistyminen kaikenkaikkiaan oli jotenkin hankalaa. Edelleen minusta tuntuu, että en ole niin itsenäinen kuin monet tuttavani, jotka eivät ehkä viikkokausiin ole yhteydessä vanhempiinsa.



Itse en aio lapsia nukuttaa perhepedissä, mikäli suinkin pystyn siltä välttymään. Se ei ole normaalia.

Perhepeti ehkäisee itsenäistymistä Minua nukutettiin vauvana ja pienenä perhepedissä. En suosittele kenellekään. Siitä perhepedistä irti pääseminen on lapselle todella hankalaa. Itse nukuinkin sitten siinä perhepedissä 7-vuotiaaksi ja halusin oman sängyn olevan vanhempien huoneessa 10-vuotiaaksi. Oli ahdistavaa itselle ja varmasti vanhemmillekin. No, meillä on edelleen lapsuuden perheen kanssa hyvin tiivis, rakastava ja läheinen yhteys. Mutta kyllä itsenäistyminen kaikenkaikkiaan oli jotenkin hankalaa. Edelleen minusta tuntuu, että en ole niin itsenäinen kuin monet tuttavani, jotka eivät ehkä viikkokausiin ole yhteydessä vanhempiinsa. Itse en aio lapsia nukuttaa perhepedissä, mikäli suinkin pystyn siltä välttymään. Se ei ole normaalia.

omassa sängyssään. Nyt kun hän nukkuu vieressä, hän ei havatuessaan ala itkeä vaan jatkaa uniaan huomattuaan olevansa turvallisesti isän ja äidin välissä. Kaikki olemme aamulla pirteämpiä!

Työssäkäyvillehän perhepeti just sopiikin hyvin! Ei tarvi heräillä öisin kummankaan vanhemman ja aamulla on pirteämpi. Isän kolinat keittiössä ei herätä lasta jonka äiti voi rauhoitella takaisin uneen, vaan isäkin saa aamulla oman rauhallisen hetkensä, juoda kahvit ja lukea lehden ilman häiriöitä. (tai vastaavasti äiti).

Minä nukuin 11v ikään saakka äidin vieressä. Välillä omassa parvisängyssä ja taas välillä äidin vieressä. Äiti yritti saada minut nukkumaan omassa sängyssäni mutta ei halunnut pakottaa koska koki että tärkeintä on se mikä minulle on mukavinta.



Muutin 17 iässä omaan kotiin ja opikelin ja olin töissä... Olen aina ollut kotona omatoiminen ja tehnyt myös ruokaa perheelle teininä. Nyt olen 27v ja 3 lapsen kotiäiti. Uuttera ja todellakin omatoiminen. Äitini kanssa soittelemme lähes päivittäin. Hän asuu 250km päässä ja haluamme soitella koska olemme toisillemme rakkaita ja meistä on mukavaa keskustella kaikesta. En ole jäänyt äitiini kiinni vaan olen hänen kanssaan läheinen ja rakastan häntä valtavasti. Siinä on eroa...



Nyt omat 3 lastani ovat nukkuneet perhepetissä ja omissa sängyissä vaihdellen ja kaikki samassa makuuhuoneessa eikä tämä yhtään ole meille ongelma. Kaikille mukavampi vaihtoehto josta sitten aikanaan lapset muuttavat omiin huoneisiinsa kunhan talo on rakennettu. Ja aina on äidin ja isän vieressä paikka johon tulla.

aloitukseen sanon vain että meillä on ollut perhepeti 7 vuoden ajan ja sinä aikana on ollut opiskelua ja töitä. Kaikki sujunut täysin vaivatta. Yöt ovat paljon helpompia kun ei tarvitse haahuilla ympäri asuntoa istumassa sängyn laidoilla yms...



t. 12

Ja joudutte varmaan koko perhe menemään sitten nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin?



Itse en aio nukuttaa lasta enkä nukkua lapsen vieressä. Siitä ei seuraa kuin ongelmia, olen sen itse lapsena kokenut.



T. se 7-vuotiaaksi vanhempien viekussa nukkunut, joka ei todellakaan ole provo vaan varottava esimerkki

Meidän lapset pyörivät ja potkivat ihan älyttömästi. Ei siinä pysty nukkumaan. Ensimmäisen vuotensa ovat nukkuneet pinnasänkyssä sänkymme vieressä, siten että sänkyn viereinen laita poissa eli tavallaan perhepedissä. Näin on vauvan kanssa kätevää, mutta ei vanhemman lapsen kanssa. Vauvankin kanssa pelkäsin, että kierähdän sen päälle ja en uskaltanut nukkua, jos se oli samassa sänkyssä.

Joskus matkoilla on pakko ollut nukkkua samassa sänkyssä ja kyllä on jääneet yöunet vähäisiksi silloin.

Jotkut väittävät, että kaikki nukkuvat paremmin perhepedissä. Minä en todella nuku, eikä mieskään. Päiväunet on kiva nukkua vauvan kanssa vierekkäin, mutta yöt ovat helvettiä, jos ei vauva ole omassa pedissään.



Kun imetän vauvaa, joudun joka tapauksessa avaamaan liivit (kauheat suihkutissit, pakko pitää liivejä ja suojia koko ajan) ja vaihtamaan asentoa. Sitten 8 kk vauva lisäksi potkii koko ajan, repii minua tukasta puoliunissaan, päristelee huulillaan unissaan ja kiipeilee päälläni vaihtaessaan asentoa. Sänky on leveä. Ei MITÄÄN toivoa mistään rauhallisista yöunista!

Miten aiotte nuo viereen nukutetut sitten totuttaa omiin sänkyihin?

Ja joudutte varmaan koko perhe menemään sitten nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin?

Ai miten? No, jos alkaa tuntua tukalalta vanhemmista, päätetään, että lapsi nukkukoon omassa sängyssään tästä eteenpäin. Ihan niin suuri ongelma, kuin millaiseksi sen omassa päässään rakentaa. Sinä olet näköjään tehnyt asiasta stressin jo ennen lapsen syntymää :D

Ja ei todellakaan mennä nukkumaan yhtä aikaa koko perhe. Miksi pitäisi?

On tässäkin taas aihe, joista jotkut eri tavalla toimivat ottavat ihan hirveää pulttia vain siksi, että joku muu toimii näin! En voi ymmärtää!

Vilpitön ohjeeni on: HANKKIKAA ELÄMÄ, niin ei tarvitse kurkistella fanaattisesti toisten elämää!

Perhepeti sopii perheisiin jossa kukaan ei käy töissä eikä koulussa

Perhepedissä ei nuku hyvin.

Meidän perheeseen sopi oikein hyvin eikä estänyt töissä käymistä millään lailla.

Kaikki nukkuivat perhepedissä oikein hyvin.

3 vuoden iässä lapset ovat siirtyneet omaan sänkyyn lastenhuoneeseen nukkumaan ihan ilman ongelmia. Tulevat kyllä vieläkin (4-8v) toisinaan aamulla tai aamuyöllä vanhempien viereen nukkumaan.

mutta jos laittaa runkopatjasängyn parisängyn ja seinän väliin niin johan sellaisessa jättisängyssä nukkuu hyvin useampikin. Meillä lasten yöheräilyt loppui siihen paikkaan ja kaikilla tilaa nukkua.

Mielestäni vauvan nukuttaminen vieressä on mitä luonnollisin tapa ja ehdottomasti se kätevin! On todella tyhmää väsyttää itsensä ja koko perhe yöheräämisillä. Jos ratkaisu löytyy perhepedistä, on kyse kyllä fiksuudesta. Mutta kyse on valinnanvapaudesta! Kaikille se ei käy.

Nyt perhepedin haukkujilta unohtuu se tosiasia, että ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin, niin samassa vuoteessa oli monta nukkujaa. Se oli täysin luonnollista, vaikkakin usein tilanpuutteesta johtuvaa. Raha toi lisää tilaa, mutta vei samalla äideiltä yhtenäisen yöunen. Perhepedissä nukkujia alettiin pelotella sillä, että nukkuva vanhempi tukehduttaa vauvan...

Itse olen nyt nukkunut neljän lapsen kanssa niin, että ensimmäisen vuoden nukuin vauvan kanssa eri sangyssä. mies omassaan. Lapset siirtyivät "sivuvaunuun" vuoden vanhoina, kaksivuotiaina lastenhuoneeseen omaan sänkyynsä. Aamuyöstä lapsi saattoi hiipiä vielä alussa meidän sänkyymme, mutta kolme vuotias ei sitä enää tee (tai harvoin, ja isompi sisarus kelpaa myös).

Kritisoivatko muuten perhepedin vastustajat myös kantoliinailua? Siihän on kyse samasta asiasta, vauvan saamasta hoivasta, läheisyydestä ja turvasta.

Mutta, kukin nukkukoon tavallaan.

Jos tutustuu historiaan, selviää, että teollistumisen aikaan ilmeni monia uudenlaisia tuulia ja suuntauksia. Ja koko hommaan sopi kuin nenä päähän lasten varhainen itsenäistäminen. Sen jälkiä tässä edelleen nähdään, ja nyt asenteet ja tietoisuus ovat jälleen palaamassa aikojen alusta vallinneeseen tapaan hoitaa lasta vieressä, kantaa lasta mukana jne. Vielä omien vanhempieni sukupolvi, ja ilmeisesti myöhemmätkin, pitävät lapsen kanniskelua ja vieressä nukuttamista turhana vöyhötyksenä ja lellimisenä. Lapsihan ei tuolloin itsenäisty! Kuten tässäkin ketjussa on todettu.

Tosiasiassa lapsi kyllä itsenäistyy ennemmin tai myöhemmin ja luonnollisestikin vain hyötyy siitä, että saa tehdä sen omassa tahdissaan, ja saa tarpeeksi sitä läheisyyttä vanhemmilta, mitä hän kaipaa (jokainen sen kyllä näkee, mutta jotkut yrittävät keksiä jos jonkunlaista veruketta ja keinoa, millä läheisyydenkaipuun saa kanavoitua muuhun). Meidät suomalaisetkin on opetettu joskus viime vuosisadan alkupuolella siihen, että lapsi pitää itsenäistää väkisin mahdollisimman aikaisin. Synnytyssairaaloissa vietiin lapset suoraan vauvalaan synnytyksen jälkeen vielä 70-luvulla, ja palautettiin äideilleen 3 tunnin välein käymään syömässä jne.

Onneksi!! näistä ajoista on alettu jo edistyä palaamalla ihmisen luontaisten tarpeiden ja käytöksen äärelle. Mutta joillain vanhanaikaisilla muutosvastarinta on vielä käynnissä.

No meillä se vauvan sänky on sivuvaununa, jotta omassa sängyssä on riittävästi tilaa. Mua ei vauvan ääntely haittaa. Jos vauva lähtee mönkimään ylitseni, kippaan hänet omalle puolelleen ja lätkäisen käsivarren hetkeksi lapsen vatsan ja reisien päälle - lapsi rauhoittuu siihen. Hiuksista veti meilläkin jossain vaiheessa, irrotin aina kädet ja pidin hiuksia ponnarilla, niin se loppui.Kieltämättä se hiukan rassasi, muttei niin paljoa että oisin viitsinyt sen vuoksi mitään tehdä.;)



MUTTA: jos vauvan nukuttaminen pinniksessä yksinään ois ollut helpompaa, oisin tehnyt niin. Mun asenne ainakin näihin nukkumisasioihin ratkaisukeskeinen - mikä toimii, niin sitä toteutetaan. Viimeksi viikko sitten kokeiltiin laittaa pinnikseen laita, ja heti meni yöunet. Kun lapsi vieressäni normaalisti havahtuu ja nukahtaa heti uudestaan, niin nyt hän nousi sängyn laitaa vasten ja pölpötteli siinä. Mun piti nousta monta kertaa laittamaan kaveri takaisin pitkälleen. Lisäksi hän kopautteli päätänsä laitoihin jne. Joten tää lapsi vaan nukkuu paremmin vieressä.