Raskaana ja en uskalla kertoa miehelle

paitsi jos olet kierouttasi hankkiutunut raskaaksi ilman hänen suostumustaan...

Ainut hyvä asia tässä on ollut se, että olen rauhassa saanut miettiä mitä haluan. Ja aion kyllä pitää vauvan vaikka mies lähtisi.. Olen kuitenkin jo lähes 30v.

ehkäisymenetelmästä riippumatta (ei siis esim. siksi, että olet tietoisesti jättänyt pillereitä popsimatta tms.), on vastuu yllätysraskaudesta yhtä lailla miehesi, eikä hänellä ole varaa tai mitään syytä/oikeutta suhtautua uutiseen ikävästi. - Jos hän suhtautuu jotenkin ikävästi tai loukkaa sinua, ei silloin suhteessanne tosiaan kaikki ole hyvin, vaikka niin väitätkin. Ei kai se sinun "vikasi" ole, jos raskaudut tai ehkäisy pettää?



Sen sijaan miehenä voisin kyllä loukkaantua siitä, että sinä olet tiennyt jo päiviä etkä ole kertonut. Kyllähän raskausuutinen on pariskunnan yhteinen asia, joka yleensä kerrotaan HETI toiselle. - Eihän se tosiasia siitä viikossa miksikään viikossa muutu tai miehen reaktio raskauteen...

mutta hän oli työreissulla enkä halunnut sitä silloin kertoa tekstiviestillä tai skypen kautta. Sitten ajattelin, että kerron vasta ultran jälkeen koska jos kaikki ei olekkaan hyvin. Ollaan aina oltu rehellisiä ja koen kyllä itseni petturiksi, siis sen takia, että en ole vielä kertonut..

Ketään ei voi pakottaa isäksi eikä kukaan lapsi halua olla pakko isälleen. Mutta jos miehesi sydän on tarpeeks hyvä hän kyllä oppii kasvamaan isäksi ja nauttimaan siitä. Äidille kyllä lapsi tulee aina ensin. Mulla nyt 2.5 kk vauva ja käsi sydämellä sanoen tiedän että miehen ja naisen välinen rakkaus jää kirkkaasti jälkeen rakkaudesta jota tunnen häntä kohtaan. Ei niitä voi edes verrata. Tietty mieheni rakkaus on todella tärkeää ja auttaa jaksamaan äitiyden haasteissa mut jos minun ja lapseni tielle mies negatiivisesti tulee niin hus vaan! Onnea sinulle, hyvä mies ymmärtää :)

Jos ultrasta selviääkin jotain huonoa, meinaatko olla kertomatta miehellesi ollenkaan? Tuskin. Eli minusta sun on sama kertoa heti, miehesi on sitten tukena jos raskaudessa on jotain ongelmia.



Ihmeellinen suhde tuollainen, ettei jaeta tällaista asiaa? Kaikki on hyvin?

aborttia niin kerro vasta rv 12 jälkeen. sen jälkeenhän ei aborttia saa kuin poikkeustapauksissa.

miehesi voisi jopa haluta mukaan ensimmäiseen ultraan?

itse kyllä kertoisin ihan suoraan heti..

veikkaan että mies suuttuu enemmän jos sanot hänelle että tälleen kävi ja sitten vaikka et teit testin 6 viikkoa sitten ja oli positiivinen.

Kyllä minusta tuntuisi että mies suuttuisi siitä ettet hälle heti kertonut.

Minun mieheni sanoi ettei vielä halua lapsia, mutta meille kävi sama tilanne ja kerroin heti ja mies oli todella onnellinen ja käynyt kanssani niin synnytysvalmennukset, jokaisen ultran kuin neuvola käynninkin vaikka olleet hänen työ aikanaan.

Miehellesikin vissiin ensimmäinen lapsi niin uskon että on haltioissaan ja sinuna paljastaisin asian välittömästi

Kertominen muuttuu aina vaan vaikeammaksi. Nyt voit vielä sanoa, että teit testin tänään kun kuukautisia ei ole kuulunut etkä mitenkään voi uskoa että se on positiivinen..

Olen alussa, vkolla 5 raskaana. En ole vielä uskaltanut kertoa miehelleni tästä. Minulla on ensi viikolla alkuraskauden ultra ja ajatelin kertoa sen jälkeen jos kaikki on hyvin. Ollaan naimisissa ja kaikki asiat on hyvin. On vakituinen työ ja koti jne.. Mutta mieheni ei vielä halua lapsia. Nyt on kuitenkin käynyt näin ja pelkään kovasti mieheni reaktiota. Miten olisi hyvä kertoa hänelle?

kysyy, että jatkoitko pillereiden syöntiä normaalisti? Jotenkin minua epäilyttää rehellisyytesi.

Raskaus on iloinen asia vaikka se olisikin vahinko. Pyydä miestä istumaan alas ja kerro rohkeasti. Olisi tärkeää että hän tulisi ultraan mukaan. Minun mieheni mielestä se oli mahtava kokemus. Se yhdistää isän ja lapsen. Ja jos kaikki ei olekaan hyvin mies voi tukea sinua ultran jälkeen. Etkä saisi stressata tällä hetkellä, se ei tee hyvää raskaudelle. Mitä syytä lykätä? Jos miehesi ei hyväksy raskautta hän ei ole arvoisesi.

Tämä on teidän yhteinen projekti, on yksinkertaisesti väärin, jos suljet miehesi kaiken ulkopuolelle heti alussa - sä annat hänelle siinä samalla sellaisen viestin, että olet vehkeillyt hänen selkänsä takana enemmänkin, ja huonolla tuurilla mies ei sitten osallistu koko raskausaikana lapsen odottamiseen, koska lapsesta tulee ikään kuin sun projekti. Ja sitä et varmasti halua, se on yksinäinen ja raskas tie ja siitä seuraa vain lisää parisuhdeongelmia.





Sulla on myös niin varhaisessa vaiheessa varattu aika alkuraskauden ultraan, että alkion sydämen syke ei välttämättä vielä näy. Älä mene sinne yksin, koska jos sykettä ei löydetä, sä lähdet sieltä surullisena ja sekaisin, vaikka kaikki oiskin kunnossa. Ja jos sykettä ei löydetä, niin mitäs sitten miehelle kerrot? Että olet ehkä raskaana, tai ehkä saamassa keskenemenon? Vai lykkäisitkö taas kertomista sen perusteella, ettet tiedä onko kaikki kunnossa?



Nyt keräät vain rohkeutesi ja mene tulta päin. Sun mies varmasti reagoi varsin inhimillisesti tohon uutiseen. Mutta sähän tiedät, että tieto raskaudesta on aina järkytys ja shokki, vaikka lapsi ois toivottukin. Ja miehelle se voi olla vielä isompi juttu. Isäksi kasvetaan raskauden aikana pikkuhiljaa, vaikka alussa tunteet oiskin kaikkea muuta kuin positiiviset.

niin miten osasit heti epäillä raskautta? Osasit heti varata ultra-ajan? Taisit suunnitella tämän vahingon ;)

..eli panit käymään niin, että saat miehen liekaan..

Ainut hyvä asia tässä on ollut se, että olen rauhassa saanut miettiä mitä haluan. Ja aion kyllä pitää vauvan vaikka mies lähtisi.. Olen kuitenkin jo lähes 30v.

SINÄ olet saanut rauhassa miettiä mitä haluat.

Salailua ja ilmeisesti myös huijaamista kun SINÄ olet JO lähes 30 v! Mies parka. En kyllä jaksa ymmärtää kaltaisiasi tai sellaisia moraalittomia idiootteja, jotka neuvovat ilmoittamaan vasta viikon 12 jälkeen. Toivottavasti joskus joudut itsekin hyväksikäytön ja äärimmäisen itsekkyyden kohteeksi. Kolmiodraama olisi hyvä, siinäkin olisi kolme ihmistä, jotka kärsivät yhden k-päisyyden vuoksi.

elämälle. Et ole ollenkaan sopiva vanhemmaksi.

Ketään ei voi pakottaa isäksi eikä kukaan lapsi halua olla pakko isälleen. Mutta jos miehesi sydän on tarpeeks hyvä hän kyllä oppii kasvamaan isäksi ja nauttimaan siitä. Äidille kyllä lapsi tulee aina ensin. Mulla nyt 2.5 kk vauva ja käsi sydämellä sanoen tiedän että miehen ja naisen välinen rakkaus jää kirkkaasti jälkeen rakkaudesta jota tunnen häntä kohtaan. Ei niitä voi edes verrata. Tietty mieheni rakkaus on todella tärkeää ja auttaa jaksamaan äitiyden haasteissa mut jos minun ja lapseni tielle mies negatiivisesti tulee niin hus vaan! Onnea sinulle, hyvä mies ymmärtää :)

biologiseksi isäksi voi pakottaa, isättömäksi ja ei-toivotuksi lapseksikin voi pakottaa, mutta äidiksi ei.

Jos äidille tulee lapsi ensin, siis ennen omaa napaa, niin sittenhän äiti haluaa että lapsi on toivottu ja lapsella on oikeus isäänsä.

En myöskään käsitä kahden aikuisen ja vanhemman ja lapsen välisen rakkauden vertaamista. Itse olen tuntenut valtavaa intohimoa ja rakkautta miestä kohtaan ja pyyteetöntä, ehdotonta rakkautta lasta kohtaan, mutta eihän niitä voi verrata.

..huolehdin ehkäisystä, mutta näin kävi.... eli laitoit ukon kiikkiin!!!

niin miten osasit heti epäillä raskautta? Osasit heti varata ultra-ajan? Taisit suunnitella tämän vahingon ;)

Niin, minusta kun kanssa vaikuttaa siltä, että ehkäisyvälineiden ehkäisyteho ei ole lainkaan sitä mitä niiden ilmoitetaan olevan;) Niin kovin paljon vahinkoja sattuu ;) No, on minulle kyllä muutama nainen kertonutkin, ettei kyse oikesti ole vahingosta vaikka niin kaikille muille väittävätkin... Eli vahingoista suurin osa ei oikeasti taida olla vahinkoja.