Koiravanhus nukkui pois ja nyt on hirveä ikävä!

Voimia ja jaksamisia.

Mutta sellaista se elämä välillä on: luopumista. Ja ajan kanssa ikävä helpottaa. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, eikö ole kuitenkin ihanaa, että sellainen karvakamu oli sinun elämässäsi jonkun aikaa. Keskity siihen. Nyt ikävöit ja itket ikäväitkut ihan rauhassa.

Ja ehkä tulevaisuudessa sinulla on uusi, ei vanhaa kaveria korvaava, mutta ihan omanlaisensa ihana karvaturri talossa?

Toki tähän oloon varmaan uusi karvaturri auttaisi. Pikkuinen pehmoinen ennunhajuinen lyllerö, mikä sen suloisempaa olisikaan. Mutta aikanaan, ensin surraan vanha kaveri rauhassa...



ap

Surullisia ovat tietysti, mutta muut paitsi nuorin ymmärtävät hyvin syyt. Yksi on piirtänyt kuvia, isommat itkivät aika lailla, mutta aika helpottaa. Viimeiset päivät vanhuksen kanssa menivät mukavasti.



ap

Surulle on aikansa. Ja anna sille aikaa.



Me jouduimme lopettamaan koiramme 3 vuotta sitten. Vuoden päivät surin ja kaipasin, sitten helpotti.



Meillä on pihalla lyhty sen kiven päällä, jonka alla on koiramme tuhkat.

Kaverillasi on nyt hyvä olla. Se juoksee vapaana ja onnellisena, mutta ei se sinua ole kokonaan jättänyt: se tulee uniisi kertomaan, että kaikki on hyvin ja joskus voit tuntea sen läsnäolon lähelläsi. Se tarkkailee sinua ja pitää omalla tavallaan huolta. Ja se ymmärtää myös, jos jonain päivänä elämääsi tassuttelee hassu pieni koiranpentu...

Meillä on sama edessä perjantaina ja itkettää jo ihan kamalasti

Tänä kesänä meidän koira lopetettiin:( Sillä oli sairaus. Kyllä se koville ottaa, eläimet ovat niin ihania!

Ammu ittes!

karvakorvat ovat niitä YSTÄVIÄ jotka eivät petä eivät jätä... Ja kun tulee eron hetki kaikki ne ihanat muistot jäävät.



Itselläni on vielläkin kova ikävä jo vuosia sitten poisnukkuneita karvaisia ystäviä. Usein unissani noiden kanssa kuljen metsätiellä. Ja tiedän niiden olevan nyt onnellisia ja vapaita.



All dogs go to heaven!!! ihmisistä en ole niin varma!

ja vieläkin lapset muistelevat sitä. Poikakin aina välillä sanoo "mua alkaa ihan itkettämään kun ajattelen x:ää"



Nyt on ollut vuoden verran uusi koira. Joka omalla tavallaan korvaa edellisen. Omalla tavallaan.

odottaminen on kaikkein pahinta.



Meillä oli lopetuspäivä päätetty, ja se oli aivan hirveää.



Sen koko päivän sydäntä särki ja itketti, ahdisti, mietin teenkö väärin jne. Ja kun oli tunti lääkärille lähtöön, koira tuli eteeni, laittoi päänsä polvilleni ja tuijotti minua koko ajan. Ja minä itkin. Aivan kamalaa.



Jäin kotiin lapasen kanssa, mies lähti viemään kasvattajan kanssa. Se hetki kun koira astui ulos ovesta, jäi mieleen. Tiesin että takaisin tulee vain pelkkä panta.



Sitä edellinen koira kuoli yllättäen. Veimme kissaa lääkäriin ja kun pysähdyimme lääkärin pihaan, koira katsoi minua takakontista kummallisesti ja nuolaisi kasvoille. Tuli mieleen, että ihan kuin se sanoisi minulle hyvästi.



Nousin autosta ja vein kissan lääkäriin. Kissa hoidettiin ja päätimme tarkastuttaa vielä koiran korvat kun niissä oli ollut ongelmia. Koira tuli ja todettiin korvatulehdus. Se pelkäsi, joten lääkäri päätti antaa rauhoittavan piikin. Se piikki tappoi koiramme. Olin aivan hervoton, puristin kissaa sylissä ja tärisin.



Sitten kannoimme kuolleen koiran autoon. Se oli jäähyväispusu siltä koiralta.



Nämä on oikeasti rankkoja juttuja, vieläkin tulee tippa silmäkulmaan.

LAPSEN, ei lapasen kanssa :D

vaikka hyvässä kunnossa onkin. Mutta hellitellään kyllä ja paapotaan häntä joka ikinen päivä. Kamalaa ajatellakin sitä päivää, kun ei enää köpöttele ovelle kun tullaan kotiin.

Ja heikkeneminen jäähyväiskuntoon tapahtui muutamassa kuukaudessa.



ap, itku silmässä

vaikka klisee niin aika auttaa.. vaikka ovatkin ikuisesti muistoissa ja sydämissämme. aivan hirveää on.



t. 2kk ja 2v sitten saman kokenut

vaikka klisee niin aika auttaa.. vaikka ovatkin ikuisesti muistoissa ja sydämissämme. aivan hirveää on. t. 2kk ja 2v sitten saman kokenut

Olen itsekin kokenut saman aiemminkin. Tänään se tieto ei valitettavasti tuo helpotusta, ahdistus on kova. Huomenna on luultavasti jo hieman helpompi päivä. Ja sitten taas hieman helpompi. Ja sitten yhtenä kauniina päivänä iskee koiravauvakuume, tiedän sen jo valmiiksi.

ap, joka edelleen kiittää myötäelämisestä