G: Kuinka monen tyttönimi oli RUMEMPI kuin miehen sukunimi?

kun tyttönimi on perisuomalainen ääkkösillä varusteltuna ja otin mieheni venäläisen nimen.

ei se mikään sikaruma, ennemmin hassu. sekoitti etunimeni ja sukunimeni

tylsa ruotsalainen sukunimi, inhosin sita aina. Nyt on edelleen samaa kieliryhmaa oleva nimi, mutta paljon natimpi ja myos lyhyempi. Tykkaan =)

rumempi tyttönimi ja siksi ottavat miehen nimen...

Molemmat harvinaisia joten en viitsi kertoa.

mutta pidin sen, se sopii mulle. Miehen sukunimi on aika harvinainen, alle 20 sen nimistä Suomessa. Mutta sen joutuu aina tavaamaan, lapsella on isänsä nimi.



Mieheni äidin nimi on minusta tosi kaunis, sen voisin ottaakin. Mutta miehen eno on aika tunnettu, ja ovat vielä saman alan ihmisiä. Ei halua "ratsastaa" enon nimellä.

yhtä ruma kuin miehenkin

ja pidin sen sen takia ,lapsilla on myös mun s.nimi

-nen päätteinen sukunimi. Miehellä harvinainen, vain vanhemmillaan ja sisaruksillaan oleva nimi. Minusta kuitenkin ruma ja vaikea lausua (ainainen tavaaminen asioita hoitaessa). Olisin tosin pitänyt oman nimeni, vaikka miehen nimi olisi ollut miten upea.

Joten olen tyytyväinen, vaikkei miehen, tai siis yhteinen nimemme niin eksoottinen tai kaunis ole sekään.

Miehenikään sukunimi, tai siis nyt yhteinen sukunimemme, ei ole kaunis vaan hyvin tylsä, mutta minulle oli tärkeää päästä eroon vielä ikävämmästä tyttönimestäni. Käy vähän kateeksi kun jotkut saavat avioitumisen kautta kivan nimen; minulla ei ollut niin hyvä tuuri mutta pääasia on kuitenkin ettei tarvitse entistä nimeäni kantaa koko ikää.

Tai ehkä pikemminkin tylsä, tavallinen ja yleinen. Tyyliin Heikkilä. Lisäksi mulla oli paljon kaimoja ja sain mm. muiden postia ja yöllisiä puheluita, oli pakko muuttaa puhelinnro salaiseksi. Miehen nimi on harvinainen (alle 20 kantajaa) ja kaunis. On ihanaa olla uniikki nimeltään, ei tarvi pelätä sekaannuksia.

Tyttönimi harvinainen. Ei niin ruma, mutta siitä kiusattiin aina. Sai kivasti väännettyä kaikkea ilkeää. Miehen sukunimi yleinen. Oli mukava vaihtaa sukunimi.

mutta tylsä ja liian lyhyt.



Nyt on kaunis ja harvinaisempi sukunimi joka sopii paremmin etunimeeni. Molemmissa nimissäni oli paljon kovia konsonantteja, nyt uuden sukunimen kanssa lopputulos on pehmeämpi.

Nyt jos teillä on tyttäriä ja heidät on laitettu miehen nimellä, niin heillähän on sitten myös omasta mielestään ruma nimi - jos kerran tyttönimen rumuus on se syy, miksi nimeä vaihdetaan naimisiin mentäessä.

mutta todella yleinen, vaihdoin mieluusti kauniiseen ja harvinaiseen =)

Vaihdoin tyttönimeni pois koska se oli mielestäni rumempi kuin mieheni nimi. Eli siis tyttärilläni on (minusta) se kauniimpi nimi... Toivottavasti myös heidän mielestään. Mutta jos he tahtovat vaihtaa nimensä myöhemmin niin saavat aivan vapaasti niin tehdä. En jaksa ymmärtää miksi tämä on joidenkin mielestä niin iso asia, mulle se on ihan vaan sukunimi millä ei ole mitään periaatteellista merkitystä.

Nyt jos teillä on tyttäriä ja heidät on laitettu miehen nimellä, niin heillähän on sitten myös omasta mielestään ruma nimi - jos kerran tyttönimen rumuus on se syy, miksi nimeä vaihdetaan naimisiin mentäessä.

Omani oli tavis suomalainen. Mies ulkomaalainen ja nykyinen sukunimi eksoottinen ja mielestäni kaunis.

Sen verran perinteiden perään olen. Tyttönimeni oli vähän hassu -nen-loppuinen. Miehen nimi kaunis ruotsinkielinen :-)

Ja seurauksena sain uniikin nimiyhdistelmän - taatusti ei ole yhtään täyskaimaa missään.