Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin tänään, että meillä on liian monta lasta, asiallista apua tilanteeseen.
05.01.2010 |
Kaikki neljä lastamme ovat kovasti toivottuja ja rakastettuja. Lapset 11- 10- 5- ja 2v.
Kyse on nyt viisivuotiaasta tytöstämme, joka on "hirviö" ja "pilaa meidän kaikkien muiden elämän perheessä". Tyttö on isosiskonsa kanssa nyt elämässään toistamiseen mummolassa muutaman yön, ja sieltä kertovat, että tyttö on kuin enkeli, reipas ja muut huomioonottava jopa helpoin serkuksista, jotka ovat siellä myös. Tyttö kuulemma halailee paljon ja tykkää sylitellä ja on tosi iloinen ja ihana, täysin toista kuin kotona. Tyttö on siellä silmäterä, vieraileehan hän siellä niin perin harvoin (pitkä välimatka).
Tyttö alkoi oirehtimaan kuopuksen ollessa yli puolivuotias ja väitin kivenkovaa, ettei syynä ole mustasukkaisuus, rakastihan ja rakastaa edelleen tyttö pikkusisarustaan yli kaiken. Viime aikoina olen ollut varma, että tytössä on jotain vialla ja viimeistään eskarissa huomataan tytön ongelmat. Uhmistelee, raivoaa ja huutaa vihaansa kotona 3-20 kertaa päivässä.
Nyt, kun mummon kanssa tänään soiteltiin, ja mummo kehui tyttöä, älysin, että vika ei ole tytössä vaan meissä vanhemmissa. Myönnän, että minulla ja tytön isällä ei ole tarpeeksi aikaa tälle tytölle. Teemme kyllä isompien kanssa juttuja ja pienin on "meidän prinsessa"
Voi luoja, kun hävettää..Minun olisi pitänyt ymmärtää antaa aikaa 5- vuotiaallekin, mutta se on jäänyt, ja kun kiukut ja raivarit alkoivat, niin aika yhdessä on jäänyt vieläkin vähemmälle, täysin minimiin. Onko kumma jos lapsi yrittää saada huomiota..
Tässä vaiheessa tosiaankin olen ymmärtänyt meidän vanhempien virheet, tytössä ei siis todellakaan ole vikaa (muuta, kuin mitä olemme jo ehtineet aiheuttaa)
Mutta mitä seuraavaksi, tyttö tulee huomenna kotiin, ja ikävä meillä jo onkin, mutta miten aloitamme "uuden elämän" jouhevasti? Siis että täällä ei tytön mielestä asenne ole aivan muuta kuin mummolaan lähtiessään. Mistä revin aikaa juuri tälle tytölle ja minkälaista aikaa, minne laitan toiset?
Tiedän, tämä oli hirveän epäselvä kirjoitus, mutta tahallani kirjoitin miettimättä, etten kaunistelisi näitä asioita.
Ja korostan vielä, että tyttö on yhtä rakastettu kuin muutkin lapset, saa kaiken mitä muutkin (paitsi huomion), aikaa vain ei juuri tälle ole riittänyt tarpeeksi, ja tyttö reagoi siihen.
Mitä siis seuraavaksi?
Kommentit (19)
En oikein osaa auttaa, kun ei ole tilanteesta kokemusta tai edes samanikäisiä.
Mutta ota huomioon että lapsesi on joko aika fiksu ja/tai ei ole vielä täysin alistunut tilanteeseen, kun sentään tajuaa olla hyväkäytöksinen vieraissa ja riehuu kotona. Sillä tavalla teillä on kuitenkin kotona asiat hyvin, siellähän sitä saa riehua jos jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet ainakin tajunnu tilanteen, ettet syytä tyttöä ja ole hänelle vihainen. Ootko miehes kanssa jo puhunu, onko samaa mieltä?
Hienoa, että ymmärsit asian nyt! Aloittaa voit vaikkaa ottaa tytön avuksi kotitöihin, tiskikoneen tyhjentämiseen, pöydän kattamiseen, vaatteiden kaappeihin viemiseen jne. Kehuiilla ja kiitokselle höystettynä tytön itsetuntoa kohoaa silmissä! Ota mukaan kauppareissulle, poikkea matkalla kahvilaan rupattelemman, ottakaa vaikka joku lautapeli-päivä käyttöön, johon muut ei pääse mukaan, käykää kaksin luistelemassa - mitä tahansa, hetki aikaa kahden säännöllisesti, niin huomaat pian itsekin olevan onnistunut äiti :)
mulla samanikäinen poika. Olen aina ollut laiska leikkimään. Nyt olen muutamana päivänä ottanut oikein asiakseni että leikin 15 min pojan kanssa kahden, hänen haluamiaan leikejä.Minusta nuo vartit näkyvät pojassa positiivisesti ja vähentänyt negatiivista huomion hakemista.
Ekana iltana poika tuli illalla halaamaan ja sanoi "äiti se karhuleikki oli tosi kivaa".
5v varmaan jo ymmärtäisi, jos sopisitte, että uuden vuoden "kunniaksi" aloittaisitte jonkun uuden yhteisen harrastuksen (ei siis tulisi liian "yllättäen" tuo harrastuksen aloitus, vaan sopivasti osuisi tähän vuodenvaihteeseen). Siis vain vaikkapa sinä ja 5v, tai jos mahdollista niin sinä, 5v ja miehesi. Ilman muita lapsia siis. Silloin tulisi lapselle annettua huomiota automaattisesti, kun olisi jokin toistuva säännöllinen meno. Tuo voisi olla vaikka uimahallissa käynti, tai nyt talvella esim. luistelua tms. ja jatkossa vaikka jäähallilla yleisövuorolla. Jotain sellaista, joka on lapselle itselleen mieleen, että hän kokee, että teette jotain hänelle tärkeää ja vain hänen kanssaan.
Ehkä myös kotioloissa voisit(te) alkaa huomioida 5v:tä enemmän vaikkapa niin, että antaisitte hänelle pieniä vastuutehtäviä; pöydän kattamista, tiskikoneen tyhjennystä, apua ruuanlaitossa, kukkien kastelua tms. Aika kotityöpainotteisia nuo esimerkit, mutta pointtina tässä se, että tyttö saisi kokea olevansa tärkeä, että hänellä on jokin tehtävä, jonka suorittaminen olisi hänelle tietynlainen luottamuksenosoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annat huomiosi vähäksi aikaa hänelle, isommat varmaankin puuhailevat omia juttujaan. tietysti jos olet työssä niin silloin se on vaikeampi juttu... tai sitten muut lapset vaikka illaksi silloin tällöin muualle ja olet tämän 5-vuotiaan kanssa kahden. tsemppiä!
Jonka vika kaikki on, joka tekee kaikki väärin. Usein lapsi on vilkas ja erilainen kuin äiti tai isä, poikkeava valtavirrasta. Kun tiedostatte tämän, silloin tiedätte kohdella lasta paremmin ja tarkkailla omaa huonoa käytöstänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä aidosti ja rehellisesti tunteistani ja ajatuksistani. Ja että olen pahoillani. Ja järjestäisin kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.
Vaikutat lämpimältä ja viisaalta äidiltä. Kivoja hetkiä tyttösi kanssa!
P.S. Minä huomaan joskus ainokaisemmekin oirehtivan kuvailemallasi tavalla, jos olen ollut useamman päivä kiireinen ja poissaoleva. Ja helposti joudumme kireään kierteeseen: kun minä olen etäinen, lapsi on äkäinen ja se ei ainakaan vähennä minun kireyttäni jne. kunnes taas huomaan missä mennään.
Olet älykäs ja empaattinen, ja ihana äiti kun tajuat omat virheesi. Itselläni on kolme lasta, 5- ja 3-vuotiaat sekä vauva. Kolmevuotias on todella uhmakas ja ilkeä. Kuitenkin jos pääsee vaikkapa kauppaan minun kanssani kahdestaan, käyttäytyy tosi hyvin. Keskimmäisen osa on ankea, ja aikaa pitäisi järjestää. Yritä ottaa vaikka ruuanlaitto- tai pyykkiapulaiseksi, samalla voitte jutella ja hän saa tuntea olevansa tärkeä. Meillä ainakin 3-vuotias esim. viikkaa lakanoita mielellään minun kanssani. Pitää vaan muistaa että kaikki tapahtuu ärsyttävän hitaasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et olisi mitään tajunnut, et kykenisi muutokseen. Lisähuomiota tälle lapselle, joka on ollut syrjässä.
Esim. kaverini vie jokaisen lapsen yksin jonnekin per puolivuotta. Jokaiselle löytyy oma juttu, esim. matka äidin kanssa lähikaupunkiin tms.
ja haluatte korjata sen.Hyviä vinkkejä olet saanut,varmaan se yhteinen aika ja se että annat tytön osallistua vaikka kotitöihin jollain tavalla voisi olla hänelle iso juttu.Jauheliha ruskistaminen,roskien vieminen,pöytien pyyhkiminen jne.ja sit vaikka pieni palkinto tekemisestä tyyliin kiiltokuva.Ja paljon syliä ja halauksia,kun se kahden vanhemman perheessä on yleensä helpompaa kuin yhden vanhemman
Tsemppiä kauheasti ja mukavaa vuoden jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteista ja asioista puhuminen on tärkeää. 5v. pystyy jo keskustelemaan tuollaisita asioista.
Se miten puhut on sinun asiasi.
Onko tytöllä kotona kavereita? Tuan ikäinen haluaa myös kaveereta vapaa-ajalla.
5v. on aktiivisessä iässä ja haluaa tehdä, tehdä ja tehdä.
Ton ikäiset myös nauttivat lautapeleistä.
Meillä tehdään asioita erilaisilla kokoonpanoilla, jokaisen lapsen kanssa olen viettänyt aikaa esim. kaupungilla ihan kahdestaan, samoin isä. Olen myös käynyt matkoilla, laivalla, sukulaisvierailuilla kauempana jne. niin että on ollut yksi mukana, juurikin sellaisissa tilanteissa jos tuntuu että joku jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja kyllä on kannattanut:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luethan joka ilta lapselle ennen nukkumaan menoa?
mutta ikätasolle sopivalla tavalla. Lupaisin jatkossa järjestää enemmän aikaa hänen kanssaan, ja kysyisin, mitä hauskaa ja erityistä tyttö haluaisi tehdä, ja järjestäisin sen. Jos tyttö haluaa uimaan, niin sitten mennään uimaan, mutta ilman muita lapsia. Lisäksi vielä pyytäisin anteeksi sitä, että on joutunut jäämään noin "sivuun", ja vakuuttaisin, että siitä huolimatta äiti rakastaa häntä (ja parantaa tapansa jatkossa).
Tyttönne ei tosiaan ole tyhmä, koska on oivaltanut saavansa huomiota vaikka sitten kiukuttelemalla ja riehumalla. Nyt teidän täytyy pyrkiä muuttamaan negatiivisen huomion kierre positiiviseksi - se ei ole helppoa, ja vaatii töitä, mutta uskon, että maksaa vaivan. Tosin puhun itse tavallaan tuollaisen kiukuttelevan ja riehuvan lapsen roolista käsin, mun kohdalla kukaan ei vaan jaksanut/viitsinyt/halunnut katkaista tuota kierrettä ja olen joutunut nyt aikuisiällä itse aktiivisesti pyrkimään eroon tästä taipumuksestani hakea huomiota kiukuttelulla. Se on inhottavaa ja ärsyttävää, ja lisäksi mun on vieläpä vaikea ottaa vastaan positiivista huomiota. Toisaalta kaipaan sitä, haluan kehuja jne., mutta kun niitä saan, vähättelen niitä. Sen vuoksi sanoisin, että pyrkikää nyt katkaisemaan se kierre, säästätte tyttöänne monelta ongelmalta sitten aikuisiässä.
Älä ole itsellesi liian ankara siitä, että asiat eivät kuitenktaan heti suju täydellisesti. Tyttö raivoaa taas jne. Meillä on toinen lapsi kyllä ollut aika raivoisa, vaikka on saanut huomiota tosi paljon. Vaikeaa oli hänen ollessaan 4-v., kun nuorin syntyi ja nyt kun meni kouluun tai jo sitä ennen. Valtavat raivarit. Mutta nyt on joululoma mennyt hyvin. ehkä koulun paineet purkautuivat kotona. Itse olen miettinyt, että onko se huomion tarve kuin pohjaton kuilu, sillä meillä ei ainakaan huomion anto pelkästään riittänyt. Kyllä kouluikäisen kanssa jo juttelin, miltä tuntuu, kun hän aina raivoaa siis joka päivä.
Anna selkeästi aikaa, esim. luet illalla kirjan juuri hänelle ja muutenkin mukavan nukkumaanmenohetken. Jospa isä hoitaisi muut silloin.
10 ja 11 v eivät enää niin paljoa päivittäistä huomiota kaipaa. Isin kanssa voisitte vuorotella ja viettää kahden keskeistä aikaa 5 ja 2 veen kanssa. Äiti 5v kanssa uimaan ja isi 2v kanssa kirjastoon. Tai 2v kummin kanssa puistoon ja vanhemmat 5v kanssa hiihtämään. Pyydätte myös kaikkien lasten mummeja ja kummeja mukaan. Ymmärrän kyllä ettei ole aivan yksinkertaista mutta kannattaa yrittää. Se uusi yhteinen harrastus mitä joku ehdotti on minustakin loistava ajatus. Minullakin iso perhe ja keskimmäisen osa on vaikea.
että älä ainakaan ala selittämään tytölle mitä olet juuri oivaltanut vaan viettäkää illalla yhteinen hetki (isä muiden kanssa) ja kysele mitä tyttö haluaisi kanssasi vaikka kerran viikkoon tehdä aivan kahdestaan.
Pidätte siitä kiinni ja teette jotakin tytön haluamaa juttua säännöllisesti.
Toinen jos joskus saisitte muut lapset mummolaan ja olisitte tämän tytön kanssa keskenänne.
Eli jostain kaivatte sen ajan VAIN hänelle.
ei oikein muuta tule mieleen, tietenkin teidän täytyy perheenä elää, mutta nyt olisi tärkeintä että tyttö saisi säännöllisesti 100% huomion vanhemmalta/milta