Haluatko kysyä jotain kohta valmiilta teologilta, joka haluaa papiksi?

opiskelusi voi perustua ihmisten uskomuksiin ja satuiluun ?

päästä opiskelemaan teologiaa? Tänä vuonna hain ekan kerran ja koe tuntui tosi vaikealta (Helsinki). Nyt näyttää siltä, etten pysty syksyllä aloittamaan opintoja avoimessa, niistä tietenkin olisi paljon hyötyä hakijalle. Kannattaako valmennuskurssit teologiseen pyrkijälle? Olen jo kolmekymppinen, ja vähän mietityttää kannattaako edes yrittää enää....:(

Hän ei kehoita arvuuttelmaan, vaan valvomaan ja rukoilemaan. Ennustaminen ei auta ketään, vaan usko Jeesukseen.



T: Ap

ylipainoiselle diabeetikolle jolla on pieniä lapsia

Uskon, että Jumala on olemassa ja hän lähetti poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden.

Usko on miljardeille ihmisille elämän tärkein asia, siinä yksi hyvä syy kouluttaa teologeja, vaikka pieni osa ihmisistä ateisteja olisikin.

Siunausta!

T: Ap

opiskelusi voi perustua ihmisten uskomuksiin ja satuiluun ?

Tuo lausahdus on muutenkin täysin tuulesta temmattu. Todellinen sydämen luottamus Jeesukseen ei kaadu teologisessa tiedekunnassa todellakaan. Kriittisesti oppii suhtautumaan moneen asiaan toki.



Ole itsekin joutunut kaatamaan monia uskomuksiani, pohtimaan useampaan kertaan näkemyksiäni ja välillä horjunut epäilyksissäkin. Uskon kuitenkin johdatukseen ja siihen, että nämä pohdinnat ovat tehneet minusta vahvemman ihmisen.



Usko ei ole järjen asia, vaan silkkaa hulluutta. Sitä on ristin hulluus, eikä se aukea yhdellekään ei-uskovalle.



T: Ap

tulla uskoon kuin toisten?



Toiset esim. uskontoa kunnioittavaan perheeseen / kulttuuriin ja heidän ajatuksenjuoksunsa riittää käsittämään sen, että Jumala on olemassa. He elävät pienestä pitäen Jumala elämässään ja pitävät sitä luonnollisena.



Sitten taas on ihmisiä, jotka on sitä tyyppiä joka "ei usko ennen kuin näkee", noin muutenkin siis. Lisäksi he usein syntyvät perheeseen jossa uskossa oleminen on naurettavaa ja jopa "vähäjärkistä". Pienestä pitäen keskitytään kaikkeen muuhun kuten materiaan jne. Tällöin ei juuri ole mahdollisuutta oppia Jumalaa tuntemaan tai häneen uskomaan?



Sitten kun kuolemme niin ensimmäisen esimerkki pääsee taivaaseen ja toinen ei, niinkö? Onko tämä sinusta, ap, reilua? Näinkö se menee?

ja jos niin miten?

Psalmin 139 sanoin:



"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,

äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän Sinua siitä.



Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,

muotoni kuin syvällä maan alla,

mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.



Sinun silmäsi näkivät minut jo iduillani,

Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut."



Lisäisin vielä, että h1n1 on ollut normaalin influenssan vertainen, eli ei ollenkaan niin voimakas kuin alkuun pelättiin. En usko, että sinulla on mitään syytä pelätä sitä sen enempää kuin normaalia kausi-influenssaakaan.



Ymmärrän kuitenkin, että pelkoja tulee. Itsekin olen raskaana, joten kuulun riskiryhmään. Uskon kuitenkin Jumalan tietävän paremmin elämäni kohtalon. Olen hänen johdatettavanaan ja panen toivoni Häneen.



T: Ap

Kirkon sisällä se ei kuitenkaan mielestäni voi mitenkään syrjivistä näkemyksistään johtuen. Kirkon on otettava selkeä linja tiettyihin virkakysymyksiin ja ne, jotka eivät näitä hyväksy, voivat siirtyä toisaalle harjoittamaan näkemyksiään.



T: Ap

on luonnonvalintaa. joku sanoo että luonto karsii heikoimmat.

että Jumala päättää ottaa jonkun ihmisen silmätikukseen ja syytää hänen päälleen hirveät määrät vastoinkäymisiä? Siitä huolimatta että ihminen yrittää muuttaa asioita ja pyytää apua ja itse päästä eteenpäin elämässä? Miten tällaisesta kirouksesta pääsee eroon?

Vain usko Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana ja henkilökohtaisena lunastajana pelastavat. Jumala päättää viimekädessä kuka pelastuu ja kuka ei.



Usko ristillä kärsivään messiaaseen on joka tapauksessa aina ihmiselle hulluutta. Usko ei ole järkeilyä. Uskova luottaa kärsivään Kristukseen, vaikka maailmalle Hän näyttäytyy surkeana pellenä.



Vaikka olisi uskovasta perheestä ja aina elänyt uskon ympäröimänä, ei tarkoita, että omistaisi henkilökohtaisen uskon. Uskonnollisuus on eri asia kuin henkilökohtainen usko. Uskonnollisuus ei ketään pelasta.



Jumala toimii kummallisilla tavoilla. Usein näistä kovimman tien kulkijoista tulee niitä Jumalalle rakkaimpia. Ristissä on roikuttava vaikka viimeisillä voimilla, usko ei ole menestystarina maailman silmissä välttämättä todellakaan. Raamatun hahmot ovat lähes poikkeuksetta kärsineet suurista vaikeuksista uskonsa tähden.



T: Ap

Sulla on niin armollisia vastauksia :)

Kalvinistit olivat tosin uskonpuhdistuksen aikoihin radikaalimpaa porukkaa suhteessa luerilaisiin. He siivosivat oppinsa vielä suuremmalta osin katolilaisuudesta kuin Luther.



Suuri ero on myös Lutherin ja Calvinin eronneet ehtoolliskäsitykset. Luther oli tiukasti sitä mieltä, että ehtoollisessa viini on Kristuksen veri ja leipä Kristuksen ruumis. Calvinin mielestä kyseessä oli puhtaasti muistoateria.



Nämä nyt tulevat mieleen tässä nopeasti.



T: Ap

T: Ap

vai ajatellaanko niin että kun se on Jeesuksen ruumis ja veri niin siitä ei voi sairastua?

Uskon kuitenkin, että Jumala on kaiken takana, myös luonnonvoimien. Mitään ei taahdu ilman hänen suostumustaan. Luojan suurta suunnitelmaa siis kaikki, koko elämä.



T: Ap

se pointti mitä minä, mielestäni sisäisen ja vahvan uskon omaava ihminen olen miettinyt pitkään.



Eli ihan kun katson ystäväpiiriäni, ne jotka on uskossa, ovat olleet sitä suurin osa pienestä saakka tai muuten on olosuhteet olleet otolliset uskoontulemiseen.



Suurin osa niistä, jotka on kasvaneet uskontoa halveksuvissa hyvin materialistisissa perheissä, nauravat uskonnolle eivätkä tahdo yhtään edes miettiä moista aikuisena. Mielestäni geneettisesti (siis ajattelutyyli...) tai kasvatuksellisesti heillä on sellaiset olosuhteet että uskoon tuleminen on liki mahdotonta. Ehkä 1/100 näistä tulee uskoon, kun taas ensin mainitusta ryhmästä ainakin 50/100 löytää sen henkilökohtaisen uskon, kun siihen johdatellaan.



Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole uskossa ja jotka eivät missään nimessä tahdo tulla uskoon (koska ovat varmoja että se on höpöhöpöä ja huuhaata ja heidän järjellä ajatellen näin onkin). En pääse eroon siitä ajatuksesta, ettei heille ole annettu yhtä hyvää mahdollisuutta kuin meille, jotka olemme uskossa.



Ehkä tähän kaikkeen sisältyy jotain mistä emme tiedä eikä raamattukaan kerro? Uskon tavallaan kohtaloonkin ja raamatussakin seisoo, että mitään ei tapahdu jos Jumala ei niin salli. En vaan voi käsittää mitä tässä on takana, uskon että joku logiikka löytyy, mutten ole sitä vielä löytänyt.



Itse pidän tärkeänä pitää ja rakastaa myös niitä ihmisiä "joille ei olla annettu tarpeeksi viisautta uskoa".... Ja jotenkin en voi uskoa, että vain uskomalla Jeesuksen sovitukseen voi päästä taivaaseen... ehkä tämäkin on vertauskuvallista? Kun osa ei vielä kuolinvuoteellaankaan Jeesusta ja Jumalaa valitettavasti löydä :(







Vierailija - 13.7.2009 17:21 (# 19)



Se, että on uskovaisesta perheestä lähtöisin, ei ketään pelasta.



Vain usko Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana ja henkilökohtaisena lunastajana pelastavat. Jumala päättää viimekädessä kuka pelastuu ja kuka ei.



Usko ristillä kärsivään messiaaseen on joka tapauksessa aina ihmiselle hulluutta. Usko ei ole järkeilyä. Uskova luottaa kärsivään Kristukseen, vaikka maailmalle Hän näyttäytyy surkeana pellenä.



Vaikka olisi uskovasta perheestä ja aina elänyt uskon ympäröimänä, ei tarkoita, että omistaisi henkilökohtaisen uskon. Uskonnollisuus on eri asia kuin henkilökohtainen usko. Uskonnollisuus ei ketään pelasta.



Jumala toimii kummallisilla tavoilla. Usein näistä kovimman tien kulkijoista tulee niitä Jumalalle rakkaimpia. Ristissä on roikuttava vaikka viimeisillä voimilla, usko ei ole menestystarina maailman silmissä välttämättä todellakaan. Raamatun hahmot ovat lähes poikkeuksetta kärsineet suurista vaikeuksista uskonsa tähden.



T: Ap

se pointti mitä minä, mielestäni sisäisen ja vahvan uskon omaava ihminen olen miettinyt pitkään. Eli ihan kun katson ystäväpiiriäni, ne jotka on uskossa, ovat olleet sitä suurin osa pienestä saakka tai muuten on olosuhteet olleet otolliset uskoontulemiseen. Suurin osa niistä, jotka on kasvaneet uskontoa halveksuvissa hyvin materialistisissa perheissä, nauravat uskonnolle eivätkä tahdo yhtään edes miettiä moista aikuisena. Mielestäni geneettisesti (siis ajattelutyyli...) tai kasvatuksellisesti heillä on sellaiset olosuhteet että uskoon tuleminen on liki mahdotonta. Ehkä 1/100 näistä tulee uskoon, kun taas ensin mainitusta ryhmästä ainakin 50/100 löytää sen henkilökohtaisen uskon, kun siihen johdatellaan.

Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Meidän tehtävämme on viedä evankeliumia eteenpäin ja jättää loput Jumalalle.