Hyvässä kodissa vanhemmat eivät vain ole riitelemättä

Enkä voi uskoa tuollaiseen "14 vuotta yhdessä eikä yhtään riitaa" -väitteeseen. En ainakaan mikäli väität, että parisuhteenne on avoin, rehellinen ja tasa-arvoinen. Onhan tällainen tietysti mahdollista jos parisuhde perustuu siihen, että toinen määrää ja toinen ei uskalla laittaa hantiin. Monesti esim. narsistit saavat puolisonsa käyttäytymään koiran lailla, ei uskalleta sanoa omaa mielipidettä koska pelätään puolisoa.

Vaikka miten valitsisit hyvän ja sillä hetkellä täydellisen puolison, niin aika muuttaa meitä kaikkia. Et ole enää se sama ihminen mikä olit 14 vuotta sitten, sama koskee miestäsi. Elämä vie, elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat.

ja neljä lasta. Meillä ei ole ollut yhtään riitaa. Emme ole kertaakaan toisillemme huutaneet, ei ole ollut aihetta. Niin hyvin olemme toisemme valinneet. Osaamme jo asioita päätettäessä ottaa toisen niin hyvin huomioon, ettei erimielisyyksiä edes tule. Jos joku asia harmittaa, mietin ensin, että kannattaako tästä edes sanoa, onko sen verran vakavasta asiasta kyse, että haluaisin rakkaani mieltä pahoittaa...ei ole vielä sellaista asiaa tullut.

Sitten lasten hoidosta: Ei meillä tarvitse sanoa, että lapsella on pissahätä tai kakat housussa: Kyllä meillä hoitaa se, joka ensimmäisenä huomaa. Kuka nyt ei haluaisi että lapsellaan olisi hyvä olla?

että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Joillakin riitelemättömyys varmasti oikeastikin toimii, mutta ainakin meidän suhteessa on pakko välillä päästellä höyryjä pihalle.



Meillä riidellään kyllä ihan turhastakin. Mutta ei sekään tarkoita, että olisimme toisemme jotenkin huonosti valinneet.

kuinka heillä ei koskaan riidellä ja ihmetteli kun joku kertoi ridelleensä miehen kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että miehellä oli ollut suhde toiseen naiseen jo kolme vuotta. Riidattomuus ei ole mikään hyvän parisuhteen tae.

Riitely ei ole välttämättä huono juttu, jos riidat pysyvät tietyissä rajoissa (ei väkivaltaa) ja riidat saadaan sovittua. Avioliitto, jossa ei koskaan ole erimielisyyttä, perustuu jomman kumman nöyristelyyn.

anoppi tekee kiltisti kaiken kun pyydetään..

siis minun anoppilassa.

Riitely ei ole välttämättä huono juttu, jos riidat pysyvät tietyissä rajoissa (ei väkivaltaa) ja riidat saadaan sovittua. Avioliitto, jossa ei koskaan ole erimielisyyttä, perustuu jomman kumman nöyristelyyn.

Joku kirjoitti, että huonossa kodissa ollaan mykkäkoulussa jne. On ihan totta, että jos paha olo ja kurjat asiat vain lakaistaan maton alle, se on pahasta. Lapsi ei opi mallia kurjien asioiden ja tilanteiden hoitamisesta.



On eri asia leikkiä aina naama irvessä, ettei mitään kurjaa ole, kun se, ettei oikeasti olla koskaan huonolla tuulella, vaan vanhemmat ovat aina onnesta ymmyrkäisinä ja samaa mieltä asioista. Ei kai silloin tarvitse väen vängällä myöskään alkaa kehitellä riitoja.



Saattaa kuitenkin kertoa vanhempien tavasta padota sisälleen ikävät tunteet, jos kurjista asioista ei koskaan "ole tarvetta" puhua, tai koskaan ei näytetä suuttumusta. Onhan näitä ihmisiä, jotka vain eivät sano ikäviä asioita, koska "eivät halua riidelä", vaan patoavat ne sisälleen.

Sitä vain ollaan asiasta X eri mieltä ja se siitä. Elämä jatkuu. Erimielisyyttähän voi olla vaikka siitä, että oliko joku elokuva hyvä jne.

neuvotella ja tehdä kompromisseja.

ja hoitaa silti parisuhdetta ja rakastaa aktiivisesti!

Eikä ole normaalia jos pariskunta ei riitele ollenkaan. Miten lapset oppivat ymmärtämään elämästä mitään jos vanhemmat ovat vain rakastavaisia robotteja kaikessa täydellisyydessään. Mistä he löytävät tulevaisuudessa kumppanin jonka kanssa ei tulisi riitaa, EI MISTÄÄN!



On normaalia kinastella ja riidellä ihan päivittäin, mutta ei ole normaalia huutaa tai käyttäytyä muutenkaan huonosti lasten edessä. Voi riidellä ja sopia, näin lapsi saa oikean mallin elämästä.

kun olemme olleet 6 vuotta yhdessä, riidelleet tänä aikana yhteensä 2 kertaa (ennen lasten syntymää molemmat kerrat)?



Nyt perheessämme on kaksi lasta ja me aikuiset.



Miksi hyvään kotiin kuuluisi riitely? Aikuiset ihmiset osaavat mielestäni keskustella vaikeista asioista, ilman että risteävistä näkemyksistä kehitetään joku riita. Ja rakastamme kyllä palavasti toisiamme ja osoitammekin sen toisillemme ja lapsille.

hyvä sopia asioita lasten nähden niin nekin oppivat että riitelyn jälkeen on taas hyvä olla ja jatkaa puhtaalta pöydältä. Tietenkään nyt kaikkia keskusteluja ei tarvitse lasten kuulla mutta muuten.

Meillä kyllä tuuletetaan ja ihan täysillä. Vihataan ja rakastetaan ja kaikki tunteen näytetään.

Parisuhde voi hyvin vaikka sitä ei mitenkään erityisesti hoidetakaan.

Taidetaan me sitten olla aika outoja. 5v ja yhtään riitaa ei olla saatu aikaiseksi. sitä kun osaa keskustella asioista sivistyneesti ilman että se menee riitelyksi.

Me ollaan oltu yhdessä viitisen vuotta. Kahdesti ollaan riidelty ja sattumalta lapsi on ollut molemmilla kerroilla isänsä luona. siis lapsi ei ole koskaan kuullut meidän riitelevän, ei oikein edes kinastelevan. Meillä ei vaan ole mitään riideltävää, ollaan niin samanlaisia ja mielipiteet käy yksiin asiassa kuin asiassa.



Että pitääkö meidän rueta näyttelemään riitelemistä että lapsi saisi oikean mallin? Suoraan sanoen ei huvittaisi.

Viitisen vuotta kimpassa. Kaksi pientä riitaa (en oikein tiedä voiko niitä riidoiksi laskeakaan). Lapsi ollut sattumalta silloin mummulassa ja nukkumassa. Eikä mekään oikein edes kinastella.



Ennen tätä suhdetta jaksoin hokea, että suhde ei ole normaali jos ei riidellä silloin tällöin. Mutta nyt... Mites riitelet kun ei vaan ole mistä riidellä?

Joskus vinoilenkin miehelle, että on niin väärin kun ei saa sovintoseksiä. Ehdotin leikilläni, että pitäiskö riidellä siitä että ei riidellä ja ei saa sovintoseksiä :D

vaikka sinulla on pieni lapsi. Vähän väärä ketju sinulle.

riitelemisen aika usealla eri tavalla.

Itse ahdistun hieman jo siitä, jos tulee kipakammin huomautettua lehtensä taa unohtuneelle miehelle useamman samanaikaisesti vessahädässä olevan lapsen kanssa auttamisesta tms.

Joku taas voi olla jo nyrkkiä heristämässä ennen kuin mieltää tilanteen riidaksi.

Oikeaa vastausta ei kai ole olemassakaan, mutta minusta riitelyn "kieltäminen" on silti vähän harhaanjohtavaa. Tunteiden ikuinen tukahduttaminen ei ole hyväksi vierestä seuraajillekaan, jos aistivat kuitenkin erimielisyyksiä. Toki yhteenottojen pelkääminen taas toisaalta vahingoittaa myös.

riitelemisen aika usealla eri tavalla.

Itse ahdistun hieman jo siitä, jos tulee kipakammin huomautettua lehtensä taa unohtuneelle miehelle useamman samanaikaisesti vessahädässä olevan lapsen kanssa auttamisesta tms.

Joku taas voi olla jo nyrkkiä heristämässä ennen kuin mieltää tilanteen riidaksi.

Oikeaa vastausta ei kai ole olemassakaan, mutta minusta riitelyn "kieltäminen" on silti vähän harhaanjohtavaa. Tunteiden ikuinen tukahduttaminen ei ole hyväksi vierestä seuraajillekaan, jos aistivat kuitenkin erimielisyyksiä. Toki yhteenottojen pelkääminen taas toisaalta vahingoittaa myös.

vaikka sinulla on pieni lapsi. Vähän väärä ketju sinulle.

Siis miten niin väärä ketju minulle? Mulla on 8v lapsi edellisestä suhteestani9, kyllä. Mutta siis minun kotiniko ei ole lapsen koti? Ja isäpuoli ei ole vanhempi? Häh? Kuule kyllä vaan on. Itse asiassa isäpuoli on lapselle ainoa läsnäoleva isä tällä hetkellä, koska bioisä irtisanoi isyytensä reilu vuosi sitten. Että meinaatko ihan oikeasti että minun ja mieheni suhde ja sen laatu olisi jotenkin yhdentekevä lapseni kehitykselle?

8