Hyvässä kodissa vanhemmat eivät vain ole riitelemättä

Minustakaan riitelyssä ei tosiaan automaattisesti ole mitään pahaa eikä niitä tarvitse vältellä kuin ruttoa. Pääasia, että ne selvitetään myös.



Meillä, vaikka ei siis juurikaan riidellä, kaikenlainen tunteiden näyttäminen on sallittua. Pahoja kiukkupäiviä on, mutta sanomme sen heti kärkeen mistä se johtuu. Tyyliin: "Sori, että olen pahalla päällä. Se ei johdu susta, vaan duunissa yksi tyyppi ottaa kupoliin." tms. Tällöin toisen mökötykseen tai kiivaisiin askeliin on helppo suhtautua järkevän tyynesti.

Meillä miehen kanssa 6 v takana, ja kolme lasta, joten vauhdilla ollaan edetty yhteiselomme aikana.

Meillä ei ole ollu kertaakaan riitoja, siis sellaista mikä olisi pientä mäkätystä suurempaa. Meillä ei vain yksinkertaisesti ole mistä tapella, mies on niin tasainen kaveri, ettei sen kanssa saa riitaa aikaiseksikaan vaikka joskus haluaisinkin.

Mutta ei meidän lapset ihan pelkästään näe onnea ja auvoa.

Kyllä minä osaan kipakastikin sanoa, ja ehkä vähän turhan herkästikkin. Minä olen se joka hermostuu ja raivoaa, mies vaan ei ole sellainen että lähtee mukaan. Meillä lapset ainakin näkevät sen että "riidellä" voi vähemmänkin, eikä aina tarvitse vetää yli niin että lamput ja astiat menee rikki.

Meillä onneksi lapset näkevät paljon rakkautta, hellyttä ja pusuttelua vanhempiensa välillä, ja toivottavasti osaavat sen siirtää joskus omaankin parisuhteeseensa.



itse olen perheestä missä riideltiin todella paljon, ja kamalaa sekin oli. Mietin aina iltaisin/yöllä kuinka saan pelastettua 7 ja 8 vuotta nuoremmat veljeni ja itseni jos äiti/isä pimahtaa ja haluaa tappaa meidät.,

Meillä ei siis oikeesti ollut koskaan mitään fyysistä vanhempien välillä, mutta lapsen mielikuvitus ja pelot voivat olla silti aika kovaa luokkaa.

Onneksi vanhempani erosivat vihdoin 10v tappelun jälkeen ja pelot loppuivat.



Mutta en minä siis näiden omien kokemusten takia jätä riitelemättä tai peittele tunteita, meilä sanotaan heti jos jokin harmittaa, ei kerkee tulemaan isompia riitoja.



Ja toivottavasti ei tulekkaan, mutta en minä nyt sentään niin pilvilinnoissa elele etten tietäisi että elämä voi yhtäkkiä muuttua ja kriisiä tulla.



Riitely on siis hyväksikin joskus, mutta ei liian kanssa...