Te laihtuneet! Olkaapa rehellisiä, oletteko onnellisempia laihempina???
Kommentit (34)
Jaksan paremmin ja vaikken välttämättä muiden silmissä olisikaan mikään silmän ilo, en koe enää ahdistusta vaatteita pukiessani ja mieti koko ajan mitkä peittäisivät tarpeeksi (olen siis normaalipainoinen, mutten missään nimessä laiha).
laihdutin vain noin 10- 12 kiloa, mutta olen kuitenkin päivittäin tyytyväinen laihdutuksen onnistumiseen, jos vaikka katson peiliin. Ei se tietenkään ole poistanut muita elämän ongelmia ja murheita, mutta on kivempi ostaa vaatteita, näyttää omasta mielestä kivemmalta, on ulkonäön suhteen parempi itsetunto jne.
Voin paremmin terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan myötä, kestän paremmin työstressiä ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. En tunne enää, että työ olisi niin raskasta etten jaksa enää illalla jalkaa sohvalta liikauttaa. Ja kyllä olen myös erittäin onnellinen siitä, että näytän hyvältä ja vaatteet istuvat kauniisti päälläni.
synnytyksen jälkeen -20kg.
Kyllä on taas mukava olo kun sain ne pois. Imetin vain muutaman kuukauden, kun lopetin imettämisen niin panon putoaminen tyssäsi siihen. Ei tarvi enää miettiä että miltähän tuokin vaate näyttäis päälle ja mahtuuko edes( tarkotan lähinnä että kuinkahan pahasti läskit pursuaa vyötäröltä)
Ihanaa kun voi käyttää lyhyttä polvipituista hametta ja toppia päällä.
Vireystaso on ihan eri luokkaa, eikä se esteettinen puolikaan haittaa..
Koen että olen tehnyt suuren palveluksen tulevaisuudelleni (terveys) ja tunnen itseni energisemmäksi, en tosin niin energiseksi kuin luulin. Ulkonäkö ei kuitenkaan tuonut onnea, vaikka toki tunnen ylpeyttä itsestäni ja uudesta ulkomuodostani.
ja joo - siis olen tuloksesta ollut onnellinen (ts. saavutuksesta), mutta jälkikäteen se laihin vaihe on tuntunut jotenkin neuroottiselta.
Sitten kun olen lihonut takaisin entisiin mittoihin, olen ollut tyytyväisempi ja mukavampi ihminen. Ystävät sanovat, että onnellisempi ja kivempi kaveri, etten pingota niin paljon.
ja joo - siis olen tuloksesta ollut onnellinen (ts. saavutuksesta), mutta jälkikäteen se laihin vaihe on tuntunut jotenkin neuroottiselta. Sitten kun olen lihonut takaisin entisiin mittoihin, olen ollut tyytyväisempi ja mukavampi ihminen. Ystävät sanovat, että onnellisempi ja kivempi kaveri, etten pingota niin paljon.
Ja nythän on uusi tutkimus että ylipainoiset elävät kauemmin (minkä jo tiesinkin).
Tavallaan kyllä, mutta tavallaan olen aika järkyttynyt siitä miten eri tavalla samat ihmiset kohtelivat minua ennen ja jälkeen kymmenen kilon. Tavallaan on todella kiva laihtua, tavallaan asia oikeasti suututtaa.
Aloin juosta, mikä on suurin yksittäinen mielialaani onnellistuttavasti vaikuttanut asia sen jälkeen kun rakastuin mieheeni. En ollut koskaan ennen harrastanut mitään hikiliikuntaa, joten juoksun antamat endorfiinit tulivat ihananan yllätyksenä.
Lösö olo, ei kiitos! Harrastan myös liikuntaa, mutta kipeytän ja telon aina itseni josta syystä jään sohvaperunaksi ensin vähäksi aikaa, sitten syöpöttely samaan, ja koht on kierre valmis taas.
Mielialojen mukaan syön ja laihdutan, olen kyllä tosiaankin virkeämpi kun olen hieman laihempi.
Mutta sopiva paino ei ole se 19 bmi vaan jotain 23 bmi, mutta yli sen on ehdottomasti taas jo liikaa minulle.
Tämän tutkimuksen tahtoisin nähdä - kaikki minun tuntemani tutkimukset nimittän lähtevät siitä, että kauimmin elävät hiukan alipainoiset.
Nyt elämä on ihanaa. Elämä on elämää joka päivä, eikä pelkkää itseinhoa ja mässäämistä. Aah.
Siis jos on siihen asti pysynyt hengissä niin kannattaa olla hiukan ylipainoinen. Perustuu ilmeisesti siihen, että vanhuksilla kaatumiset ja niiden seurauksena murtumat ovat yleisiä kuolemaan johtavan kierteen alkukohtia. Jos on pehmusteita, ei tule murtumia niin helposti. Ja jos vanhus joutuu vuodelepoon niin ylipaino ehkäisee painehaavoja, joita ennen sanottiin makuuhaavoiksi. Haavoja tulee nimenomaan terävien luiden kohdille kun pehmuste puuttuu.
Kyse oli vain 10 kg:sta enkä ole mikään mallimittainen riuku vieläkään. Normaalipainon sisällä.
Mutta kyllä se onnellisuutta lisää, että tietää näyttävänsä solakalta eikä vaatteet pullistele mahasta, peiliin katsominen ei harmita edes alusvaatteet päällä ja mieskin kehuu jenkkakahvojen katoamista.
Ero onnellisuudessa ei ole suuri ja en ollut mitenkään onneton ennenkään. Mutta erittäin tyytyväinen tähän.
Olen laihtunut viimeisen kahden vuoden aikana 15 kg (175 cm, ennen 95 kg, nyt 80 kg). Olin onnellinen ennen ja olen onnellinen nyt. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle kovin tärkeä asia, esim. muotilehtiä en lue koskaan. Olen toki silti tyytyväinen siihen, että paino on pudonnut.
Fyysisesti voin paremmin, on parempi olo. Kunto ei ole ihmeemmin noussut, kun liikunnan määrä ei ole noussut, teen samat pari kävelylenkkiä / vko kuin ennenkin.
Ennaltaehkäisevä vanhustyö –
näyttöä ja käyttöä
Kaisu Pitkälä
professori
HY – yleislääketieteen osasto
Miten onnistunut
vanheneminen toteutetaan?
Page 20
Tämän hetkinen näyttö perustuu pitkälti
EEVA-hankkeessa käytetyille terveyden
edistämisen keinoille
• Liikunnan edistäminen
• Rokotukset
• Terveellinen ruokavalio
• Kaatumisten, luukadon ja murtumien ehkäisy
• Sydän- ja verisuonitautiriskitekijöiden
vähentäminen
• Sosiaalisen ja yhteisöllisen aktiivisuuden
edistäminen
Page 26
Ikääntyneiden ravitsemuksen
ongelma...
• samanaikainen runsas rasvakudos ja lihaskato
• laihduttaminen hävittää lihakset ja sitä myötä
toimintakykyä mutta hyvin hitaasti rasvakudosta
• heikentyneen ravitsemustilan liitännäisenä usein
myös luukato, kaatumisriski, murtumat
• à Keski-iän terveellinen ruokavalio ei enää
olekaan terveellistä eläkeiässä
Page 27
Millainen on hyvin iäkkäiden
ravitsemus Suomessa?
Page 28
Terveeellinen ruokavalio
ikääntyneillä...
• Laihduttaminen ei todennäköisesti kannata enää
70(-75) ikävuoden jälkeen
• Kiinnitettävä huomiota riittävään energian,
valkuaisen ja D-vitamiinin saantiin (à enemmän
kasvisöljyjä, tulee syödä mitä tekee mieli)
• Lihavuusparadoksi iäkkäillä on totta
– keski-iän lihavat jo kuolleet
– laihuuden takana voi olla syöpää ja muita vakavia
sairauksia
– lievä ylipaino ikääntyneillä on terveyden merkki ja
suojaava tekijä
Painoa lähti 15 kg. Yli vuoden kesti.
Uskoisin, että onnellisuus pohjaa siihen, että voi paljon paremmin. Urheiluharrastuksen parista löysin miesystävän, joka vaikuttanee eniten onnellisuuteen.
ja se hyvänolon tunne, kun ei tartte puuskuttaa, kun kävelee mökillä mäkeä...