Erotessa päivähoitomaksuista

Lasketaan vain lähivanhemman tulot ja se perhekoko, joka on se jääkaappitalous.



Mulla oli niin hauska tilanne, että kun mies muutti pois, niin minä + 1 lapsi tilanteella kuitenkin tienasin juuri sen rajan yli (olisko ollut jotain yli 2500???) ja sitten en täyttänyt niitä tuloselvityksiä, kun tiesin joutuvani maksamaan täyttä maksua. No sitten päiväkodin johtaja soitti minulle, että olenko huomannut, että mies ei enää asu meillä ;-) Naureskelin vain, että juu, olen huomannut, mut mä vaan olen niin rikas, et pitää maksaa täysi hoitomaksu.



PS. Jos eroa mietitte, niin miettikää nuo hoitomaksuasiat sitten myös elareita sopiessanne. Joko niin, että elarit kattaa ne tai sitten vaikka niin, että etä maksaa elarit + vaikka jonkun prosenttiosuuden myös hoitomaksusta. Meillä jälkimmäinen systeemi ja tokan keväälläkin kun poika oli iltiksessä, niin etä osallistui noihin hoitomaksuihin.

Olemme puhuneet että mies osallistuu kaikkiin lapsia koskeviin maksuihin(päivähoito, harrastukset, vaatteet). Ei kai silloin voi enään elareita pyytää? Vai olisko parempi pyytää vaan elareita ja maksaa sitten niistä nämä kaikki kohdat?



Voiko elareita saada jos lapset asuu molemmissa talouksissa yhtä paljon?

Ei lapsen vuoroviikoin tapahtuva asuminen isänsä luona vähennä mitenkään isän elatusvelvollisuutta. Saat ilman muuta myös elatusapua isältä. Toki lapsen kuukausittaiset yöpymiset isänsä luona vähentävät elatusavun määrää, muttei silti poista sitä.



Ja ehdottomasti sinä hoidat itse kaikki päivähoitomaksut ja muut lasten kulut, ei siis niin, että isä lupaa maksaa niistä osan eikä sen vuoksi maksa elatusapua. Tuollaista sopimusta ei missään tapauksessa kannata tehdä, eikä kukaan lastenvalvoja sitä edes suosittelisikaan.



Lastenvalvojalla on olemassa laskentakaavat (löydät ne kyllä netistä itsekin), joilla arvioidaan lapsen elatuksen tarve sekä missä suhteessa te vanhemmat osallistutte lapsen elatukseen.

lasten kuluista suoraan jakamalla vai elatusmaksuina. Meillä on kuitenkin niin, että en sitten myöskään itse ostele mitään lapsille, koska yleiskulut on OM:n kaavassa jo laskettu. Se kaava siis lähtee siitä, että lähivanhempi todellakin hankkii sitten kaiken lapsille - ja ostaa sitten myös sen polkupyörän ja ne luistimet.



Samalla tulisi ottaa huomioon, että mitään automaattista elatusvelvollisuutta ei ole, vaan lasten elatuksesta koituvat kulut jaetaan vanhempien elatuskyvyn mukaan. Niinpä jos sinulla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta kuin miehelläsi, elastusvelvollisuutta ei välttämättä tule lainkaan, joskin se on toki hyvin harvinaista.



vuoroviikkoisi

OM:n kaavan luonaolovähennykset ovat rahalliselta arvoltaan aivan naurettavat ja etävanhempaa kohtaan täysin epäasialliset. Jos minä pidän lapsia luonani 50% ajasta, saan vähentää kuluina 55€/lapsi/kk, ja sillä siis pitäisi kustantaa lasten huoneet, huonekalut, ruuat yms.



Pidän näiltä osin OM:n kaavaa täytenä sutena.



edelleen, vvisä

Viikonloppuisä ottaa kantaa ihan oikeaan asiaan, mutta eipä sellaista laskukaavaa olekaan joka olisi molemmille vanhemmille oikeudenmukainen.

Esim. lasteni sairaskuluvakuutuksia ei mitenkään huomioitu elatusapua laskettaessa. Olisi voitu huomioida, jos isä olisi suostunut, mutta isä tuumi, että sano ne irti. Enpä sanonut irti kallisarvoisia vakuutuksia kahdelta edelleenkin korvakierteiseltä lapselta...

Samoin kaikki harrastukset ja harrastusvälineet maksan minä, samoin huolehdin harrastuksiin kuskaamiset. Yllättävän kallista ostaa kahdelle lapselle polkypyörät, sukset, monot, luistimet jne. liki joka vuosi.

Lähivanhempi maksaa lapsista myös esim. vesimaksua, jota etävanhemman ei tarvitse maksaa (edes vuoroviikkosysteemillä), koska lapset eivät ole hänen luonaan kirjoilla.

Samoin minä ostan lasten kavereille lastenkutsulahjat (toki olen onnellinen siitä, että lapset niin paljon kutsuja synttäreille saavat!), annan rahat koulun ja päiväkodin retkikassoihin jne. Kuulostaa pikkujutulta, mutta toisinaan tuohonkin menee kymmeniä euroja kuukaudessa - jopa viikossa...

Upeinta on se, että minä vaatetan lapset ja isä sitten hukkaa vaatteita tämän tästä. Lukematon määrä sukkia, paitoja, hameita, verkkaritakkeja jne. Ja koska minä olen lähivanhempi, ostan sitten uusia vaatteita hukkuneiden tilalle. Ei puhettakaan, että isä korvaisi hukkaamiaan vaatteita mitenkään.

Mainittakoon vielä, että kyseinen isä tapaa kyllä lapsiaan usein ja säännöllisesti ja on tältä osin hyvä isä. Hän ei vain enää maksa elatusapua, vaan kaikki on mennyt jo hyvän aikaa perintään, jossa ne sitten viidessä vuodessa vanhenevat. Toki kuopuksemme on peräti 23-vuotias, kun viimeisetkin elatusavut ovat vanhentuneet, mutta kieltämättä aika käsittämättömältä tämä porsaanreikä tuntuu...

t. yh-äiti

Jos minä pidän lapsia luonani 50% ajasta, saan vähentää kuluina 55€/lapsi/kk, ja sillä siis pitäisi kustantaa lasten huoneet, huonekalut, ruuat yms. Pidän näiltä osin OM:n kaavaa täytenä sutena. edelleen, vvisä

Elareita voi saada, vaikka lapset asuu molemmissa talouksissa yhtä paljon. Yleensähän kaikki laskut lähetetään siihen kotiin missä lapsi on kirjoilla. Eli suomeksi lähivanhempi saa hoitomaksut, harrastusmaksut, lääkärimaksut, kouluretkimaksut, puhelinkulut jne., toisaalta lähi saa sitten lapsilisän varmastikin.



Lisäksi noissa vuoroviikkosysteemeissä voidaan toki sopia niin, että mitään ei makseta ja kumpikin hommaa omiin koteihin tarvittavan. Toisaalta vaikka oltaisiin viikko-viikko systeemissä niin silti toinen voi huolehtia kaikki hoitomaksut, lääkärikäynnit, luokkaretkirahastot, puhelinkulut, vaateostokset, harrastusmaksut, uimakoulumaksut, fillareiden ja suksien ostot. Tällöin on täysin perusteltua maksaa ihan kunnollista elatusmaksua ja ottaa siinä vain huomioon, että kummallakin tulee ruokailusta saman suuruiset kustannukset.



Jos olette vasta eroamassa, niin suosittelen kyllä harkitsemaan tuota viikko viikko systeemiä. Usein (ei aina) sen taustalla on vanhempien omat intressit ja halu olla aikuisten välillä tasapuolinen. Tämä ei kuitenkaan saisi koskaan olla lapsien tapaamisten lähtökohta vaan lasten etu. Lasten etu useimmissa tapauksissa on kuitenkin se, että hänellä on yksi koti. Usein puhutaan, että lapsi, joka kulkee viikko-viikko systeemillä vanhempien välillä, niin hän osoittaa isän kotia ja sanoo, että tuo on isän koti ja sitten samoin äidin kotia. Sen jälkeen on hyvä kysyä, että missä on lapsen koti?



Viikko-viikko-systeemi VOI toimia, mutta sen edellytykset ovat paljon vaativammat kuin "normaalimpien" tapaamisten. Usein lapsen päiväkoti- ja koulujärjestelyt vaativat sen, että vanhemmat asuvat lähekkäin. Lisäksi vanhempien välit on oltava erittäin hyvä. Usein myös toimiva viikko-viikko-systeemi saattaa muuttua ei-toimivaksi, kun tulee uusia puoliskoja kehiin. Lisäksi esim. pieni ei kestä viikon eroa kummastakaan vanhemmastaan ja toisaalta murkkuikäisellä kaverit on niin tärkeitä, että tuommoinen viikko-viikko systeemi voi olla tosi rasittavaa.



Kannattaa istua alas ja miettiä motiiveja tosi tarkkaan. Lasten ajan tasapuolinen jako ei saa olla syy sille, että päädytään viikko-viikko systeemiin, lähtökohta pitää olla aina lasten etu.

ym. kulut on otettu huomioon OM:n kaavan operusosassa. Meillä siihen on lisäksi laskettu myös pakolliset ja vapaaehtoiset vakuutusmaksut ja harrastus- ja päivähoitomaksut.



Eli siis jos virallinen sopimus halutaan, siinä otetaan huomioon kaikki nuo kulut vaatteineen, harrastusvälineineen ja viikkorahoineen, ja niistä on sen jälkeen ihan turha rutista.



Kysyisin kuitenkin edelleen, että kuinka moni on sitä mieltä, että oikea kulu siitä, että lapsi (itselläni lapset x3) asuvat luonani kaksi viikkoa kuukaudesta on 55€/tenava?



Miten moni teistä äideistä tällaiseen kululaskelmaan suostuisi?

Tuo 55e per tenava vastaa suurinpiirtein puolta kuun ruokakuluista, ei muuta.



Ja jos nyt yleensä äitejä ajatellaan, niin suurin osa lapsien elatusmaksuista on luokkaa 130 e kuussa, vaikka isä ei tapaisi koskaan lastaan. Kysymys kuuluu, että miten suhtautuisit siihen, että saisit 130e ja kukaan ei koskaan hommaisi yhtään mitään eikä hoitaisi lasta koskaan? Omat harrastukset ainakaan ei tuommoisen systeemin jälkeen maksa mitään, kun ei tarvitse mitään harrastaa.



Maailma ei ole koskaan reilu. Eurot sinne tai tänne suuntaan tai toiseen on kuitenkin aika pieniä verrattuna siihen, miten epäreilua on se, että pienet lapset joutuvat ravaamaan kahden kodin väliä, kokemaan sitä, että joutuvat olemaan erossa rakkaastaan, siitä, että tavarat ovat välillä aina väärässä paikassa jne.

Elareita voi saada, vaikka lapset asuu molemmissa talouksissa yhtä paljon. Yleensähän kaikki laskut lähetetään siihen kotiin missä lapsi on kirjoilla. Eli suomeksi lähivanhempi saa hoitomaksut, harrastusmaksut, lääkärimaksut, kouluretkimaksut, puhelinkulut jne., toisaalta lähi saa sitten lapsilisän varmastikin.

Lisäksi noissa vuoroviikkosysteemeissä voidaan toki sopia niin, että mitään ei makseta ja kumpikin hommaa omiin koteihin tarvittavan. Toisaalta vaikka oltaisiin viikko-viikko systeemissä niin silti toinen voi huolehtia kaikki hoitomaksut, lääkärikäynnit, luokkaretkirahastot, puhelinkulut, vaateostokset, harrastusmaksut, uimakoulumaksut, fillareiden ja suksien ostot. Tällöin on täysin perusteltua maksaa ihan kunnollista elatusmaksua ja ottaa siinä vain huomioon, että kummallakin tulee ruokailusta saman suuruiset kustannukset.

Jos olette vasta eroamassa, niin suosittelen kyllä harkitsemaan tuota viikko viikko systeemiä. Usein (ei aina) sen taustalla on vanhempien omat intressit ja halu olla aikuisten välillä tasapuolinen. Tämä ei kuitenkaan saisi koskaan olla lapsien tapaamisten lähtökohta vaan lasten etu. Lasten etu useimmissa tapauksissa on kuitenkin se, että hänellä on yksi koti. Usein puhutaan, että lapsi, joka kulkee viikko-viikko systeemillä vanhempien välillä, niin hän osoittaa isän kotia ja sanoo, että tuo on isän koti ja sitten samoin äidin kotia. Sen jälkeen on hyvä kysyä, että missä on lapsen koti?

Viikko-viikko-systeemi VOI toimia, mutta sen edellytykset ovat paljon vaativammat kuin "normaalimpien" tapaamisten. Usein lapsen päiväkoti- ja koulujärjestelyt vaativat sen, että vanhemmat asuvat lähekkäin. Lisäksi vanhempien välit on oltava erittäin hyvä. Usein myös toimiva viikko-viikko-systeemi saattaa muuttua ei-toimivaksi, kun tulee uusia puoliskoja kehiin. Lisäksi esim. pieni ei kestä viikon eroa kummastakaan vanhemmastaan ja toisaalta murkkuikäisellä kaverit on niin tärkeitä, että tuommoinen viikko-viikko systeemi voi olla tosi rasittavaa.

Kannattaa istua alas ja miettiä motiiveja tosi tarkkaan. Lasten ajan tasapuolinen jako ei saa olla syy sille, että päädytään viikko-viikko systeemiin, lähtökohta pitää olla aina lasten etu.

Sinä edustat tässä vanhaa suomalaista, onneksi katoamassa olevaa sukupuolirajoittutta kantaa. Mikään tutkimus ei tue sinun näkemystäsi juurettomasta ihmisestä. Sellaista tutkimusta ei ole, paitsi Ruotsista, missä systeemi on havaittu toimivaksi suurin piirtein samalla prosentilla kuin muutkin jaetut huoltajuudet - eli siis jos on paska ero, on paska ero, riippumatta asuinjärjestelyistä.

Aivan samalla tavalla monet yh-äitien lapset viettävät 50% ajastaan isovanhemmilla - mutta sehän onkin ihan ok, vai mitä?

Minä itse olen erittäin onnellinen, että Suomessa ollaan viimeinkin siirtymässä avioero- ja tapaamisoikeusasioissa isiä vähemmän sorsivaan suuntaan. Tämän kannan soisin edelleen vahvistuvan, sillä esimerkiksi minun kokemukseni kunnallisesta lapsiasiamiestoiminnasta olivat suorastaan pöyristyttäviä. Pidän tapaamiani "tätejä" erittäin ammattitaidottomina. Ehkä se, että on tottunut ratkomaan juoppoisien ja kitisevien äitien välejä vaikuttaa siihen, että pallo on totaalisen hukassa, kun penkillä vastapäätä istuu kaksi ajattelevaa aikuista.

Tuo 55e per tenava vastaa suurinpiirtein puolta kuun ruokakuluista, ei muuta.

Ja jos nyt yleensä äitejä ajatellaan, niin suurin osa lapsien elatusmaksuista on luokkaa 130 e kuussa, vaikka isä ei tapaisi koskaan lastaan. Kysymys kuuluu, että miten suhtautuisit siihen, että saisit 130e ja kukaan ei koskaan hommaisi yhtään mitään eikä hoitaisi lasta koskaan? Omat harrastukset ainakaan ei tuommoisen systeemin jälkeen maksa mitään, kun ei tarvitse mitään harrastaa.

Maailma ei ole koskaan reilu. Eurot sinne tai tänne suuntaan tai toiseen on kuitenkin aika pieniä verrattuna siihen, miten epäreilua on se, että pienet lapset joutuvat ravaamaan kahden kodin väliä, kokemaan sitä, että joutuvat olemaan erossa rakkaastaan, siitä, että tavarat ovat välillä aina väärässä paikassa jne.

Heheh. Puhu vain omasta puolestasi. Meidän lapsemme rakastavat molempia vanhempiaan, ja ovat onnellisia kummassakin paikassa.

Jos sinä olet onnistunut vieroittamaan lapsesi isästään, se on sinun tapasi. Me teemme omalla tavallamme.

55€/kk on naurettava summa verrattuna siihen, että lapsen yleiskulut ENNEN mitään erityisiä harrastus-, asumis-, vakuutus ym. kuluja ovat OM:n kaavassa 250€/tenava. Tällä laskennalla sen summan pitäisi siis olla 125€.

on toki liian vähän lasten ruokaan, huonekaluihin, isompaan asuntoon jne. Elatusmaksut ja kulut ei vaan tosiaan mene reaalikulujen mukaan.



Itse saan n 130 elatustukea kuussa joka on siis kaksinkertainen vvisän expuolisoltaan saamaan ja liian vähän on sekin siihen nähden että vastaan kaikista lapsen kuluista ja lapsi ainoastaan käy muutaman tunnin kahdesti viikossa isänsä luona.



Kuitenkin olen täysin valmis maksamaan muista kuin juuri lapsen menoihin osoitetuista tuloista lapsen kulut. Eihän toisen vanhemman tai yhteiskunnan (kuten meillä kun lapsen isä ei itse maksa) täydy korvata lapsen kuluja.

nostaa omia kulujaan. Syytäpä siitä maan hallitusta. Kahden ihmisen välisessä sopimuksessa kulujen tulisi kuitenkin olla jollakin tavalla perusteltavissa.



Toisaalta OM:n kaavan etu on siinä, että se käsittelee elatuskykyä - eli jos lähivanhemman tulot ovat suuremmat kuin etävanhemman (useimmin vieläkin se mies), on mahdollinen elatusmaksukin pieni.

ei ollenkaan varmaa ole, jos tulonne ovat samansuuruiset ja maksatte kulut puoliksi, ei elatusapua tietenkään makseta.

Ei lapsen vuoroviikoin tapahtuva asuminen isänsä luona vähennä mitenkään isän elatusvelvollisuutta. Saat ilman muuta myös elatusapua isältä. Toki lapsen kuukausittaiset yöpymiset isänsä luona vähentävät elatusavun määrää, muttei silti poista sitä.

Ja ehdottomasti sinä hoidat itse kaikki päivähoitomaksut ja muut lasten kulut, ei siis niin, että isä lupaa maksaa niistä osan eikä sen vuoksi maksa elatusapua. Tuollaista sopimusta ei missään tapauksessa kannata tehdä, eikä kukaan lastenvalvoja sitä edes suosittelisikaan.

Lastenvalvojalla on olemassa laskentakaavat (löydät ne kyllä netistä itsekin), joilla arvioidaan lapsen elatuksen tarve sekä missä suhteessa te vanhemmat osallistutte lapsen elatukseen.

Lastenvalvojan kaavat on etävanhempaa(isää) sortava rakenne jossa ei edes ole isälle mitään suojaosaa olemassa. Se ei ole mikään sitova exceli ja se kannatta heittää roskiin.

Lähivanhempi saa nauttia lapsen seurasta enemmän, joten saakin maksaa enemmän, etenkin jos on itse ollut aloitteellinen erossa, kuten naiset yleensä ovat, kun kuvitellaan että elareilla on sitten kiva elellä helppoa elämää kun ex-maksaa kaiken...

Eronneella ei pidä olla mitään sanomista tai oikeutta exän tuloihin. Jos ei rahat riitä, voi sen lapsen sitten antaa isälleen ja itse mennä vaikka pyllyä myymään.

Juurikin näin. Ihmettelen miten isät ovat aina heikomassa asemassa vaikka olisivatkin pienestä pitäen olleet lapsen elämässä isompi osa. Kun lusikat jaetaan aloitetaan lasten kautta rahan kerjääminen. Taisteltu, koettu ja voitettu. Toivottavasti kaikki eivät tätä koe ja ymmärtävät mikä on lapsen parhaaksi aina se ei ole se äiti. Kasvatettu 2 lasta nyt eikä ikinä pyydetty lasten äidiltä elatusapua vaan huolehdittu vanhemman velvollisuudesta lapsiinsa ei oikeutta toisen elämään eron jälkeen.