Miten suhtaudut sisustamiseen?
a) Huonekalut ja muut on kerran ostettu tai saatu ja sillä hyvä.
b) Vaihtelet tyylejä ja huonekaluja usein.
c) Tiedät varman tyylisi, mutta vaihtelet kuoseja ym usein.
d) Muu, mikä?
Kommentit (9)
Muurame-Artek linjan valkoinen/koivu on vaihtunut talonpoikaisantiikkiin, sietää paremmin elämisen jälkiä. Lastulevyä mulla ei ole ollut koskaan, eikä lakattua mäntyä.
Tekstiilit ovat muutaman vuoden aikana vaihtuneet provencelaiskankaista Marimekkoihin.
Mulla on tavaraa vain tarpeellinen määrä, hävitän aivan kaiken ylimääräisen. Kellariin säilötään lasten lempilelut, ei yhtään vanhaa huonekalua tai mattoa.
Jaksan muutenkin kierrellä sisustusliikkeitä loputtomiin ja olen helposti ylipuhuttavissa, kun sisustuslehtimyyjä soittaa.
Tykkään maalaisromanttisesta, etnisestä ja suht pelkistetystä. Ja lisäksi rakastan monia värejä joita aina haluan vaihdella. Vaikeata kun on näin monenkirjavaa ja kuitenkin pieni asunto.
Luon pikkuhiljaa äärimmäiseen vedettyä estetiikkaa, jossa on hyvä olla ja joka kuvastaa talon asukkaita. En siis mene vain oman maun mukaan, vaan miehen kanssa yhdessä päätetään hyvin pitkälti sisustusratkaisut. Onneksi meillä on kummallakin samalla tavalla erikoinen maku. :)
En halua vaihdettavia huonekaluja tms, vaan esineiden täytyy olla mulle merkityksellisiä jollain tavalla. Ostan laatua, mutten merkkiä.
Sisustaminen ei juurikaan kiinnosta. Pääasia että huonekalut ym. miellyttävät omaa silmää. Pääpaino ennenkaikkea käytännöllisyydessä.
Muurame-Artek linjan valkoinen/koivu on vaihtunut talonpoikaisantiikkiin, sietää paremmin elämisen jälkiä. Lastulevyä mulla ei ole ollut koskaan, eikä lakattua mäntyä.
Tekstiilit ovat muutaman vuoden aikana vaihtuneet provencelaiskankaista Marimekkoihin.
Mulla on tavaraa vain tarpeellinen määrä, hävitän aivan kaiken ylimääräisen. Kellariin säilötään lasten lempilelut, ei yhtään vanhaa huonekalua tai mattoa.
Jaksan muutenkin kierrellä sisustusliikkeitä loputtomiin ja olen helposti ylipuhuttavissa, kun sisustuslehtimyyjä soittaa.
paitsi mä olin talonpoikaisantiikki-ihminen ja nyt pikkuhiljaa ne on säilössä, ovat kaikki perintöhuonekaluja, ja koti on nyt täyttynyt Muuramella ja Artekilla.
Ja tavaraa meillä on, ei näkyvillä, mutta vintillä, kellarissa, vanhempien komerossa...
Ja myös, olen helposti ylipuhuttavissa kaikkeen mikä liittyy sisustukseen.
jokainen tila on omanlaisensa ja vaatii siis omanlaisensa tyylin. Minä voin sopeutua niihin kaikkiin, kunhan saan mukaan omaa historiaani, joka on niitä ammoin saatuja ja ostettuja ja nyt etsittäviä huonelakuja ja tekstiilejä ja muita tavaroita. Pyrin vaihteluun, mutta niin että huonekaluja ei tarvitse vaihtaa, sillä olisihan se hirveää luonnonvarojen tuhlausta. Kyse ei myöskään ole MINUN tyylistäni vaan tilan tyylistä.
sisustan pikkuhiljaa, ja niin että sisustuksessa näkyy oma historiani, ja niin, että kotini on mielestäni kaunis ja viihtyisä. En kamalasti vaihtele kuoseja ym.
Pyrin siihen, ettei huonekaluja tarvitse vaihtaa, vaan ne vaikkapa vain vaihtavat huonetta, mutta aika ajoin nekin tulee vaihdettua. Esim. edellisen kodin (vanha talo) tyyliin sopi kauniisti mäntyhuonekalut ja nyt kun asumme uudessa rivariasunnossa, eivät ne tänne istukaan. Niitä olen pikku hiljaa myynyt pois ja korvannut pääasiassa valkoisilla huonekaluilla.
Tyylillisesti tavallaan hion yhtä huonetta niin kauan, että olen tyytyväinen. En vaihda verhoja usein tai muitakaan tekstiilejä, paitsi nyt ehkä jouluksi. En myöskään järjestystä- pysyn siinä parhaimmassa vaihtoehdossa.
Meillä pyritään siihen, että huonekalut on eliniäksi ja jos ei, niin ainakin hyvin pitkäaikaisia hankintoja.
Ollaan muutettu noin 5 v vuoden välein isompaan, joten siinä yhteydessä sitten on hommattu lisää kalustusta ja muutenkin muutettu sisustusta.