Loppuvaiheen raskauden ahdistusta vai masennusta vai mitä ihmettä?
Odotan viimesilläni neljättä lastamme. Nyt viime päivinä/öinä olen kärsinyt suunnattomasta ahdistuksesta, unettomuudesta ja pahasta mielestä.
Olen todella vihainen, ilman selkeää syytä ja yksinolo tuntuu jotenkin pelottavalta.
Jotenkin tuntuu, että on liikaa aikaa ajatella, toisin kuin työssäkäydessäni, jolloin ongelmana oli lähinnä ajanpuute. Olin jo päättänyt, että tällä kertaa sitten nautin varmasti vauva-ajasta, enkä tuhlaa sitä "turhaan puunaamiseen", mutta huomaan jo nyt saman ahdistuksen mikä vallitsi esikoisen syntymän jälkeen, eikä vauva ole edes vielä syntynyt...
Onko tämä nyt merkki mahdollisesta masennuksesta vai pääsenkö tästä yli vauvan syntymän jälkeen? Onko jollain ollut tämänkaltaisia tuntemuksia lähellä synnytystä?
Isommat lapset onneksi pitävät edes hieman arjessa kiinni.. Olo on kuin olisin tulossa "hulluksi".
Kommentit (2)
itse olen ollut koko raskauden kuin viilipytty, mutta nyt rv 39 huomaan kaipaavani jatkuvasti läheisyyttä ja ilman miestäni olen kuin kala kuivalla maalla. Tunteet heittelee, en usko että olosi mitenkään viittaisi masennukseen. Tasaantuu varmasti syntymän jälkeen.
En haluaisi viettää viimeistä vauva-aikaa masennuksen kourissa (lapsilukumme on nyt täynnä), niinkuin esikoisen jälkeen.. Haluaisin osata nauttia vauvasta ja viimeisestä äitiyslomasta ja pitkästä pätkästä kotonaoloa, mutta pelottaa, että taas itse pilaan sen kovilla odotuksilla ja omalla vaatimustasollani..