Mulla kaksi poikaa, eri isät. Voiko huomaavaisuus olla perinnöllistä?
Esikoisen isä on sovinistisika, ja uusperheemme isä, kuopuksen bioisä on huomaavaisin tapaamani mies. Esikoinen on elänyt isäpuolensa kanssa 3-vuotiaasta asti.
Kuopukseni on tullut isäänsä, hän peittelee äidin jos äidillä on kylmä, tarjoaa omista herkuistaan, silittää jos äiti on surullinen, on huolissaan jos joku on murheellinen. Siitä saa joku nainen ihanan ja avuliaan miehen joskus!
Esikoiseni taas harmikseni on kaikkea muuta kuin huomaavainen :( Kun olen sairaalassa, hän ei kysy kuinka voi, vaan puhua papattaa omista asioistaan, ei koskaan huomioi muita vaan ajattelee omaa etuaan. Ihana poika, mutta itsekäs :( Hän on kuitenkin 6 vuotta seurannut huomaavaista isäpuoltaan, ja on paljon enemmän isäpuolensa kuin isänsä kanssa.
Miten saisin esikoistani vähän huomaavaisemmaksi, en tahdo että hänestä kasvaa halveksimani bioisän kaltainen..
Kommentit (5)
on perinnöllisiä, mutta en usko niiden olevan väistämättä hallitsevia. Ja onhan poika saanut geenejä myös sinulta ap. :)
Huomioi esikoisesi kasvatuksessa erityisesti alueita, joissa hän on heikompi. Näin mäkin teen kahden lapseni kanssa, jotka ovat kumpikin läsnäolevan bioisän lapsia. Yritän esim. hillitä vilkasta esikoista ja opettaa hänelle kärsivällisyyttä.
muistuttaa poikaa huomaavaisuuden tärkeydestä. Muistaa sen hetken, liioittelee huomaavaisuutta ja unohtaa sen taas.. ap
että onko esikoinen tavallinen koltiainen, ja kuopus poikkeuksellisen huomaavainen, jolloin sitä kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä vanhemmalta puuttuu.. Esimerkiksi kuopus tahtoisi aina auttaa isää piha- ja kotitöissä, ja siksi tuntuu että esikoinen on laiska, vaikka oikeasti onkin vaan keskiverto, ja kuopus taas vähän omituisen avulias.. ;)
ap
muistuttaa poikaa huomaavaisuuden tärkeydestä. Muistaa sen hetken, liioittelee huomaavaisuutta ja unohtaa sen taas..
ap