Lue keskustelun säännöt.
Opetan kasvattamaan lapsia ilman väkivaltaa, 5 lapsen äiti vastaa, kysy!
12.04.2009 |
Tein tämmöisen ketjun kun tuntui tuossa lasten fyysistä kurittamista käsittelevässä ketjussa yksi jos toinenkin olevan hukassa lasten kasvatuksen kanssa.
Olen 5 lapsen äiti, kaksi teini-ikäistä ja 3 alle kouluikäistä. Mutta mitä ihmettä, teinini eivät polta, juo, hillu kaupungilla vaan ovat kilttejä poikia, toinen tukioppilaana koulussaan.
Pienimmistä suurin teki ison tehtävän vuosi sitten kun asettui yksinään uutena pihan lapsena puolustamaan yhtä kiusattua poikaa, menettäen aluksi jo saamansa kaverit, itkien sitä kotona mutta pysyen sitkeästi kiusatun pojan puolella. Aluksi muut kaverit jäivät, nyt tämä kiusattu on saanut muitakin kavereita ja porukoissa mukana siinä missä muutkin. Olen valtavan ylpeä tästä pienestä suuresta pojastani!
Olen onnistunut todella hienosti kasvattamaan lapseni - ainakin tähän saakka- ja täysin ilman väkivaltaa. Minkäänlaisia rangaistustoimenpiteitä meillä ei yleensä tarvita, hyvinhyvin harvoin, ei edes kerran kuukaudessa kun lasketaan kaikki lapset mukaan.. Lapsille olisi hirveä järkytys jos oma rakas äiti tai isi satuttaisi omaa lastaan. Lapsemme ovat helliä ja suloisia "rakastan sua äiti enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa"-tyyppisiä tunnustuksia tulee päivittäin:)Yksi päivä mietimme mieheni kanssa sitä että lapsemme eivät myöskään juuri kiukuttele.
Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein:) Nuo teinit ovat silmiinpistävä poikkeus moniin samanikäisiin verrattuna. Myös opettajat, kouluterkkarit ym. kehuvat etenkin vanhinta poikaa todella ihanaksi ja hyväkäytöksiseksi nuoreksi mieheksi:)
Lapset voi kasvattaa kunnon ihmisiksi ilman fyysistä kuritusta jolla uskon olevan vahingoittava vaikutus. Itse olen saanut selkäsaunoja, en selvinnyt ilman henkisiä vaurioita:(
Monenlaisia tilanteita ja töllöntöitäkin ovat lapset tietenkin tehneet vuosien varrella niinkuin lapsuuteen kuuluukin mutta niistä on selvitty muunlaisin keinoin ilman väkivaltaa.Nyt teini-iässä näkee positiivisen eron ikätovereihin huomaa ja kaikenlaiset hölmöilyt ovat jo vuosia sitten jääneet.
Monenlaista on koettu ja siitä selvitty. Haluatko kysyä jotain:)?
Kommentit (8)
senhän halusit kuulla.
VAIN 4 lapsen äiti, joka ei ole pieksänyt kakaroitaan ja silti ne pärjää maailmalla ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi nähnyt sen verran elämää omankin perheen ulkopuolelta, että tietäisi tuoolasiten lasten olevan enemmän kuin poikkeus. Ei lasten kasvtuksessa väkivaltaa tarvita, mutta normalit laspet kiukuttelevat ja tarvitsevat usein jonkin sortin rangaituksia kasvaakseen kunnon kansalaisiksi.
Ja niinhän ne niistä kouluampujistakin sanoivat, että niin hyvä käytöksisiä nuoria miehiä olivat...
Esikoinen on aika kiltti, toka ja vika erittäin itsepäisiä. Tokalla kyllä neurologisia ongelmia mikä saattaa vaikuttaa asiaan. Muiltakin kyllä omaa tahtoa ja itsepäisyyttä löytyy;)
Pyrin aina ymmärtämään lasta noinniinkuin tunnetasolla. Kiukuttelu johtuu yleensä jostain, väsymys, nälkä, lasta ei kuunnella, joku jännittää tai pelottaa, joutuu tekemään asioita joita ei halua eikä oikein ymmärrä miksi niin pitää tehdä (mennä lääkäriin vaikka ei olisi kipeä olo tms) Lapsi ei osaa aina tulkita omia tunteitaan ja saattaa purkaa niitä kiukuttelulla, toisia potkimalla ym. Kun pääsee siihen asian ytimeen niin ei-toivottava käytös ja kiukuttelu lakkaa koska sille ei ole syytä.
Mies ei ole yhtä ymmärtäväinen, yrittää nujertaa kiukuttelun komentamalla ja huutamalla mikä ei yleensä auta vaan pahentaa tilannetta. Itse sitten menen ja otan lapsen syliin, silitän ja suukotan ja lapsi rauhoittuu kun huomaa että ei ole yksin tunteidensa kanssa. Asiat pyritään myös selittämään niin ettei lapsi koe että häntä mielivaltaisesti riepotellaan vasten tahtoa vaan keskustellaan miksi pitää tehdä näin. Toimii jo melko pienen lapsen kanssa, vielä paremmin teini-ikäisen kanssa.
Kyllä sitten itsepäistä 4-vuotiasta on kannettu huutavana autoon ja tarhaan kun ei mikään auta kun niitä kesäkenkiä ei sinne lumihankeen saa laittaa... Tässäkään tuskin luunapit auttaisi, lapsi saattaisi olla hiljaa mutta ei se ehkäisisi seuraavaa tilannetta ja karjaisu ajaa saman asian jos nyt on pakko saada lapsi äkkiä hiljaiseksi jostain syystä. "Kyllä maailmaan ääntä mahtuu" on kuitenkin yleensä periaatteena.
Yksi mahtava keino jota mies käyttää on laittaa korvatulpat (vaikka vessapaperia korviin..) niin ei huuto ärsytä niin paljon:D
Kukaan muu meistä ei varmaan ole tuollaisia asioita lapsista huomannut.
Kiukuttelusta ei tarvtse rangaista. Lapsen (eikä aikuisenkaan)kiukuttelu ole pahantekoa vaan merkki lapsen pahasta olosta jolle on jokin syy (vaikkakin miten mitätön syy aikuisen mielestä). Kiukuttelusta ei pidäkään rangaista ja se on jopa vahingollista että tunteiden ilmaisusta - jota kiukuttelu on- rangaistaan.
Normaalit lapset kiukuttelevat... Tottakai joskus, mutta olen eri mieltä siitä että kiukuttelu olisi normaalia jokapäiväistä lapsuuteen kuuluvaa. Lapset kiukuttelevat siksi että on paha olla, suututtaa, ei saa tahtoaan läpi. Kiukuttelu on huomattavasti vähäisempää kun lapsi on elämäänsä tyytyväinen, häntä kuunnellaan ym. Jos lapsi on tyytyväinen eikä mikään paina, ei ole syytä kiukutella. Kukaan ei kiukuttele huvikseen, ei lapsi, ei aikuinen. Omat lapset eivät juuri kiukuttele ehkä siksi että ovat oppineet puhumalla ilmaisemaan mitä haluavat ja myös ilmaisemaan tunteitaan, kiukuttelulle ei useinkaan ole mitään syytä kun voivat sanoa saman asian suoraan tai vanhemmat ymmärtävät sanomattakin (kun lapsi on esim. väsynyt, flunssainen tms. mitä lapsi ei välttämättä itse ymmärrä).
Tuon kouluampujakommentin jätän omaan arvoonsa, mahtaa olla sulla paha olla kun vihjailet tuommosia.
olisi nähnyt sen verran elämää omankin perheen ulkopuolelta, että tietäisi tuoolasiten lasten olevan enemmän kuin poikkeus. Ei lasten kasvtuksessa väkivaltaa tarvita, mutta normalit laspet kiukuttelevat ja tarvitsevat usein jonkin sortin rangaituksia kasvaakseen kunnon kansalaisiksi.
Ja niinhän ne niistä kouluampujistakin sanoivat, että niin hyvä käytöksisiä nuoria miehiä olivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ei tarvitse kuulla, tiedän kyllä millainen äiti olen enkä tarvitse siihen kenenkään kannustusta. Itsetuntonikaan ei ole äitiydestä kiinni sillä minulla on muutakin elämää:)
Hyvä, että olet samoilla linjoilla lastenkasvatuksesta kanssani. Tuossa toisessa ketjussa "lastenkasvatus=fyysinen kuritus tuntui että lähes jokainen kirjoittaja kasvattaa lastaan väkivallalla tai puoltaa sitä.
- ap
senhän halusit kuulla.
VAIN 4 lapsen äiti, joka ei ole pieksänyt kakaroitaan ja silti ne pärjää maailmalla ihan hyvin.
ja kyllä normaaliin lapsuuten kuuluvat uhmat ja tahtoiät jae ie silloin todellakaan ole tarkoitus että lapsi saisi kaiken haluamansa vaan silloin vanhempi asettaa rajt ja lapsi opettelee kestämään pettymyksiä. Normaali lapsi kiutettlee silloin ja kovaa - ja niitä tahtoikiähän seuraa yksi toisensa perään ihan murrosikään asti. Ei toiki kaikilla, mutta suurimmalla osalla. Voimakkuus riippuu toki temperamentista - enempi kuin äydellisestä äidistä.
Mutta usko mitä uskot, jos saa sinut hyvälle mielelle - otpapa suklaamuna - siitäkin tulee hyvä mieli :-)
Ovatko lapsesi temperamentiltaan jotenkin rauhallisia ?
Omat lapseni ovat erittäin jääräpäisiiä, periksiantamattomia (pohjalaisia) jo pienestä pitäen. Monet asiat pitää selittää kymmeniä kertoja eikä silti mene perille vaikka kuinka kiellät rauhallisella äänellä, katsot silmiin, selität, selität, selität että miksi EI.
On kauhean turhauttavaa. Toivon että ajan mittaan tullee "kuullun ymmärtämistä" enemmän. En osaa muuten lohduttaa ja selittää kuin että lasteni temperamenttiin kuuluu tämä vahva itsepäisyys. Kai heillekin sitten löytyy oma paikkansa maailmassa jossa tarvitaan sitkeitä ihmisiä.