Lue keskustelun säännöt.
Itkettää :( 5v poikani eilen kertoili miten hän
22.07.2009 |
aikoo mennä isona naimisiin ja saada lapsia ja miten hän sitten rakastaa vaimoaan tosi tosi paljon ja on hänelle aina kiltti ja ystävällinen ja auttavainen. Piirteili kuviakin itsestään ja tulevasta rakkaastaan.
Pojallani on kehityshäiriö, jonka vuoksi hänen raajansa ovat tavallista lyhemmät (syntyessä esim. toinen jalkaterä oli väärinpäin ja sydämeen tehty leikkauksia jne) ja on muutenkin selkeästi ikäistään pienempi. Oli myös kitalakihalkio (paha) jonka vuoksi puhe edelleen vähän epäselvää, lisäksi on paha astma ja sydänvika, jota ei täysin ole saatu korjattua.
On ainoa lapsi, jota pitkään hoidoilla tehtiin. Todella todella rakas ja arvokas lapsi onkin meille, juuri tuollaisenaan, kaikkemme. Hän on todella kiltti ja ystävällinen lapsi ja fyysisista vioistaan henkisesti vireä, pohdiskeleva ja kerrassaan ihana!
Nyt kuitenkin olen yöllä miettinyt (en saanut kunnolla nukuttuakaan sen vuoksi) että mahtaako noista ulkoisista asioista johtuen poikani edes saada sitä rakasta vaimoa palvottavakseen aikuisena? =( Jos ei kukaan huolikaan. Se olisi ihan hirveää. Pitäisikö poikaa jotenkin "valmistaa" siihenkin vaihtoehtoon? Ajattelu kun on nyt että "sitten kun menen naimisiin". Toisaalta se olisi ihan kamalan liian karua. Ihan hirveää. Miksi edes aloin miettimään moista.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi kohtaa aivan varmasti elämänsä aika vaikeuksia ja joutuu kohtamaan oman erilaisuutensa, siltä tuskin pääsee välttymään. Tiedän itsekin äitinä (lapsellani "vain" dyspraksia), miten asiaa jo etukäteen murehtii, ja haluaisi kaikki ne vaikeudet estää keinolla millä hyvänsä...
Mutta aivan yhtä varmasti hän tulee kohtamaan sielunkumppaninsa, joka rakastaa sitä, mitä hänen sisällään ja sydämessään on, eikä sen vuoksi edes näe mitään ulkoisia poikkeavuuksia. Valmista lastasi siihen, että siinä voi hetken kestää, että Se Oikea tulee kohdalle (kyllähän se harkinta tekisi aika monelle hyvää :-), mutta vääjämättä poikasi hänet löytää ja heidän onnensa tulee olemaan aivan erityisen arvokasta.
Kaikkea hyvää teille, iso halaus!
siihen ettei sinusta kukaan huoli! Tulevaisuudesta et voi koskaan tietää. Ei minusta ole ollenkaan mahdotonta että poika aikanaan löytäisi sen vaimon palvottavakseen. Naapurissakin on yksi neliraajahalvautunut hengityskoneessa makaava joka on ollut onnellisesti aviossa jo 20 vuotta.
Huolesi on varmasti aito ja aiheellinenkin, mutta toisaalta jos ajatellaan ihan tätä hetkeä, niin anna pojan haaveilla. Ehtiihän jossain vaiheessa tulla vielä se "tytöt on yäk" vaihekin. Meidän 5-vuotias tyttö on jo valinnut tulevan miehensä päiväkodista, ja haaveilee vauvoista, ei kuulemma malta odottaa että saa oman vauvan! Perheaihe on nyt jostain syystä pinnalla, uskoisin että kyse on jostain ikään/kehitykseen liittyvästä "vaiheesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tiedä 5-vuotiaasta millaiselta hän näyttää parikymppisenä.
Ja jos ei olisikaan mikään komistus, on aivan varmaa, että kaikki naiset eivät ajattele sinun laillasi.
Mistä tietää vaikka hän saisi rinnalleen kauniin naisen tai sitten vertaisensa.
Yhtä kaikki, toivottavasti HYVÄN ihmisen.
Siis ÄLÄ tuhoa lapsen suunnitelmia tuollaisella masennuksella. Hänellä on KAIKKI mahdollisuudet!
Kelle tahansa voi käydä niin, että puolison löytymiseen menee aikaa. Ja sitten käy vielä niin, että ensimmäisen kanssa ei onnistukaan..
Noita samoja huolia on varmasti kaikilla vanhemmilla. Tosin ymmärrän kyllä, että tuollaiset "erilaisuudet" huomataan ja ne vaikuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onnettomasti sinkku! Ei kukaan huoli, hän on masentunut tästä. Ei olisi varmaan nättinä prinsessana 5 vuotiaana arvanutkaan ettei ehkäpä löydäkkään sitä oikeata....
Mistäs sä tiedät lapsesi tulevaisuuden???? Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on vielä olemassa ihmisiä jotka eivät tuijota pelkkää ulkokuorta, varmasti poikasi tulee löytämään isona ihanan naisen joka rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on! Tuollaisesta on turha huolehtia :)
i]aikoo mennä isona naimisiin ja saada lapsia ja miten hän sitten rakastaa vaimoaan tosi tosi paljon ja on hänelle aina kiltti ja ystävällinen ja auttavainen. Piirteili kuviakin itsestään ja tulevasta rakkaastaan
Mutta varmaankaan, ei ystäväviä, rakkaita saa jos vanhempi rupea valmistelemaan, sitä ettei ulkonäkönsä takia voi vastaanottaa rakkautta.
Ymmärrän huolesi,mutta mieti hieman omia arvovalintojasi. Rakastaisitko lastasi enemmän, jos hänellä ei fyysisiä vaivoja olisi?
Vai häpeätkö fyysisiä puutteita noin ylipäätänsäkin? Saattaisiko sinulla olla itselläsi hieman huono itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ihanan pienen poikasi haaveilla!
Elämässä kaikki on mahdollista! Onneksi myös hyvät asiat! Voimia teille!
ps. Minulla on lyhytkasvuinen ystävä, joka on naimisissa ihan "normaalipituisen" miehen kanssa ja heillä on jo lapsiakin.
Ymmärrän huolesi,mutta mieti hieman omia arvovalintojasi. Rakastaisitko lastasi enemmän, jos hänellä ei fyysisiä vaivoja olisi?Vai häpeätkö fyysisiä puutteita noin ylipäätänsäkin? Saattaisiko sinulla olla itselläsi hieman huono itsetunto?
Jokainen vanhempi haluaisi lapselleen mahdollisimman huolettoman ja helpon elämän (enkä nyt puhu mistään curlingista!), ja jokainen myös tajuaa sen, että vähänkin poikkeavalle lapselle se ei ole yhtä helppoa kuin muille. Eihän koulussa tarvita kuin silmälasit, niin helposti leimataan erilaiseksi. Muutenkin maailman meno on koko ajan muuttumassa pinnallisemmaksi, ja kauneus ja sliipattu ulkokuori ovat nousseet valtavan tärkeiksi asioiksi.
Eihän näiden asioiden tunnustaminen, ja sen miettiminen, miten oma lapsi tähän maailmaan sopeutuu, ole mitään häpeämistä, vaan huolenpitoa! Eikä omasta lapsesta huolehtiminen viesti huonosta itsetunnosta, vaan äidin rakkaudesta!
Mutta, kuten usein pojalleni kerron, olemme kaikki erilaisia, ja kaikille meille on oma paikkamme. Jokainen lapsi tarvitsee vahvan itsetunnon, ja mielestäni ap:n pojalla se on selvästi kohdallaan, kun on jo morsiantakin etsimässä :-)
t. se äiti, jonka pojalla dyspraksia
P.s. Oma poikani aina kertoo, miten hän aikoo "houkutella kukkasilla sen naisen, jonka kanssa menee naimisiin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katseletko yhtään telkkarista vammaisia koskevia dogumentteja? Dalidomidin vuosi raajansa menettäneet voivat olla naimisissa ja saada lapsia, pienkasvuinen nainen naimisissa ihan tavallisen ja "normaalin" miehen kanssa jne, jne. Ei fysiikassa ole mitään syytä miksi ei löytäisi kumppania. Taidat olla vain itse niin ennakkoluuloinen etkä voisi ikinä kuvitella rakastuvasi muuhun kuin "normaaliin" ja täydelliseen mieheen.
13-vuotiaan Janinan kirjoitus erilaisuudesta, siitä saa vähän perspektiiviä!
.. näistä törkeistä ja syyllistävistä vastauksista täällä!
Maailma on täynnä avarakatseisia ja hyväsydämisiä naisia. Heille ei ole tärkeätä, miltä mies näyttää vaan se, että saavat kunnon miehen. He ovat myös valmiita auttamaan fyysisestikin, mikäli mies tarvitsee apua arkiaskareissaan. Takuulla pojallesikin löytyy ihana vaimo sitten aikanaan, usko pois.
Meidän naisten kohdalla tilanne sen sijaan on ihan toinen. Harvassa ovat ne miehet, jotka huolivat lievästikään vammaista naista. Miehissä ei ole sisarhentovalkoista.
ettei hän mahdollisesti kelpaa kenellekään:-O Ei maailma nyt sentään vielä niin paha ole, että kaikki vaativat puolisoltaan täydellisyyttä.
Mä ennemmin miettisin, miten itse suhtaudut mahdollisiin tyttöystäviin. On hyvinkin tavallista, että ainoan pojan äidin (etenkin jos pojalla on vielä jokin vamma, mikä lähentää lasta ja vanhempia paljon) on hyvin vaikea "luovuttaa" rakasta poikaansa kenellekään muulle naiselle.
Onneksi on vielä olemassa ihmisiä jotka eivät tuijota pelkkää ulkokuorta, varmasti poikasi tulee löytämään isona ihanan naisen joka rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on! Tuollaisesta on turha huolehtia :)