Lue keskustelun säännöt.
Antakaa kasvatusvinkkejä! Tyttäreni on nykyään aivan sietämätön!
11.04.2009 |
Tähän suuntaan on menty siitä lähtien kun tyttö aloitti päivähoidon ja aina vaan on pehentunut. Tyttö on nyt 7v ja menee syksyllä kouluun.
Ongelma nro 1: Tyttö on oikea nirppanokkainen prinsessa. On todella loukkaantunut jos vaikka pyydän häntä osallistumaan siivoukseen. Tuhisee ja tuhauttelee, itkee ja ulvoo. "Miks meillä joutuu koko ajan lapsi raatamaan?" (siivotaan melko harvoin ja tyttö on päässyt melko helpolla) "määää en kestääää". "Meillä kiusataan lasta". Ja perään katsoo tyytyväisenä jos sai äidin suuttumaan. On teräväkielinen ja käyttää niin ketteriä sanankäänteitä että joudun tekemään töitä jotta saan sanottua takaisin ja ojennettua niissä tilanteissa. Sotkee ja levittää ja märisee joka kerta kun käsken siivota. Riehuu ja remuaa ja alkaa vollottamaan dramaattisesti jos pyydän lopettamaan.
Ongelma nro: 2 : Tyttö ei kestä yhtään tylsyyttä. Sen huomaa erityisesti näin kun on pidempi tauko. On siis viikkoisin eskarissa ensin ja sen jälkeen vielä hoidossa josta pääsen hakemaan vasta klo 16.30-17 aikaan. Lisäksi normaalisti on sunnuntaisin vielä uintiharrastus. Jos ei ole ohjelmoitua tekemistä niin marisee ja vinkuu ja ulvoo että on kamalan tylsää ja vaatii minua tekemään kanssaan kaikenlaista. Jos en esim. askartele niin tyttö alkaa uikuttamaan että "on siinäkin äiti kun ei viitsi puuhailla lapsensa kanssa" ja vääntää kasvoilleen surkuilmeen. Puuhailen aika paljon hänen kanssa, mutta siihenkään ei ole tyytyväinen. Jos esim. menemme uimahalliin niin ulvoo jos siellä on liukumäki pois käytöstä niin menee kuulemma koko päivä pilalle. Jos teemme metsäretken niin tyttö valittaa kun joutuu kävelemään, taas meillä kiusataan lasta.
Olen yrittänyt perustella ja olla tiukkana, mutta tyttö senkin nirpistyy nirpistymistään.
Kommentit (34)
lapsi on taitava sanankäyttäjä, vaan siitä, että AP pelkää olla aikuinen. Ei lapsen kanssa tarvitse ruveta neuvottelemaan esim tuo siivous. Aikuinen toteaa, että nyt on siivouspäivä. Lapsi saa valittaa, mutta ei siihen tarvitse mennä mukaan/tuntea huonoa omaatuntoa. Vastaus "koska minä sanon niin" on riittävä. Jos tuollaiseen lapselliseen inttämiseen menee mukaan, ei elämästä tule mitään. Positiivinen palaute on paljon tehokkaampi kuin negatiivinen eli kun lapsi tekee napisematta jotain kannattaa heti kiittää.
Minusta on ihan järkyttävää, että teidän lapsi saa käyttäytyä kuin prinsessa. Vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lapsi sietämään pettymyksiä ja käsittelemään omat negatiiviset tunteensa. Minusta vaikuttaa siltä, että yrität suojella lasta pettymyksiltä. Jos oma lapseni sanoisi, että "on siinäkin äiti kun ei viitsi puuhailla lapsensa kanssa", niin sanoisin, että minulle ei puhuta tuohon sävyyn. Lapsesi tarvitsee rajat, sitähän tuolla hakee. Ole aikuinen ja laita ne rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon nokkavaan, epätoivottavaan sanailuun (sellaiseen jota voisi kutsua v-luksi) ei kannata lähteä kinaamaan eikä perustelemaan joka lausetta, tyttö nauttii siitä kun saa sut "taisteluun", jossa itse on vahvoilla. Meillä ainakin toimii kun sanoo: lopeta tuo suunsoitto. Koska sitähän seon, ja tyttö sen itsekin tietää. Se on huonoa käytöstä, tahallista ärsyttämistä, eikä sitä saa eikä pidä ihailla "verbaalisena nokkeluutena" myöskään isän.
Sanot että nyt siivotaan ja jossei siivoa, toteat että "mene sitten pois marisemasta ja anna minun hoitaa tämä loppuun. Mutta telkkarille tai tietokoneelle sinulla ei ole asiaa josset osallistu siivoukseen". Ei välttämättä auta marinaan mutta ainakin minä saan tyydytystä siitä ettå nirppanokka kärsii tekojensa seurauksista ;).
Tylsyyshomma on tuttu juttu jokaisessa perheessä. Jos tyttö oikeasti kehtaa sinua arvostella että "et viitsi puuhailla kanssani", pamauta siihen että "noin iso tyttö eikä osaa mitään tehdä ilman äitiänsä" :D. Tuon ikäisen olisi hyvä jo oppia vähän omatoimisuutta. Älä lelli liikaa!
Selvästi olet hemmotellut lapsesi piloille. Olis korkea aika palauttaa lapsi maan pinnalle. Ja normaaliin elämään! Edellä tulikin hyviä ohjeita. Ei äidin kuulu koko ajan leikki lapsen kans. Ja 7 vuotiaan kuuluu jo osallistua omalla tasollaan kotitöihin! Tiukempi kuri! Muuten olet kohta liemessä tytön kanssa.
Jos ulisee anna ulista! Kyllä se joskus loppuu. Kiristä karkkipäivällä tms jotta saat tytön siivoukseen mukaan... Ei oikeen kannata mennä kaikessa lapsen pillin mukaan...
Meillä on ongelmana ehkä eniten tuo, että tyttäreni on todella sanavalmis ja teräväkielinen. Itse taas olen "hidas härmäläinen" sosiaalisissa jutuissa enkä muutenkaan taida sosiaalista kikkailua, toisin kuin tyttäreni.
Esimerkki tältä päivältä: Sanoin "lopeta nyt heti tuo käytös" johon tyttö "ai mikä käytös, sinähän tässä mua kiusaat" ja tyttö hymyili päälle ystävällisesti. En osannut tähän heittää mitään napakkaa vaan aloin selittää että "No kun tänään sanoit niin ja näin" johon tyttäreni keksi taas napakoita vastauksia ja silminnähden oikein nautti tilanteesta. Varsinkin tylsinä päivinä tykkää oikein harrastaa äitinsä kiusaamista. Isänsä osaa käsitellä tytärtään paremmin, ovat melko saman luoteisia, iskä kääntää lopulta tytön viekoittelut huumoriksi jolloin molemmat nauraa tai sitten sanoo niin napakasti jotain takaisin että tyttö lopettaa heti, ts. hallitsee tilanteet, toisin kuin minä :(
Olen harrastanut jonkin verran "nyt meet heti huoneeseesi ja pysyt siellä kunnes osaat käyttäytyä", mutta sekin on hankalaa koska tyttö on oppinut käyttämään myös paljon sellaista viilokettuilua jossa on piikkejä, vaikka sitä ei voi "todistaa". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tilanne on tuskallinen... Usein isukin tultua kotiin töistä lähdenkin yksinäni lenkille tuulettamaan päätänä. Tahtoisin kuitenkin päästä tilanteen herraksi ehdottomasti!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun leikkii niiden kanssa, niin ei ehdi tylsistymään. Ja siivoukseenkin osallistuu kiltisti, kun sääntönä on, että kavereita ei saa tulla eikä saa mennä kavereiden luokse, jos ei osallistu siivoukseen.
niin äidit on aina kehittelemässä tekemistä. Ei sen näin kuulu mennä. Kun ei keksi lapsen puolesta mitään valmista, niin hänen on otettava oma luovuutensa ja kekseliäisyytensä peliin. Luin joskus että "ei oo mitään tekemistä" -lause on hyvä juttu lapsen suusta; silloin lapsella on mahdollisuus käyttää sitä mielikuvitustaan ja kehitellä jotain tekemistä. Kaikkea ei saa järjestää valmiiksi ja liika ohjattu toiminta, valmiit barbitalot sisustuksineen jne ei jätä tilaa luovan ajattelun kehittymiselle.
Joskus pitää vain sietää se marina "tylsyydestä", lopulta ne kuitenkin keksii jotain tekemistä jos ei mene siihen väliin tarjoamaan valmiita ratkaisuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisessa kodissa lapset joutuu osallistumaan kotitöihin, jos ei kiinnosta niin aja omaan huoneeseen. Jos ei ole omaa huonetta niin, kohautat olkia ja sanot että meillä asiat on näin ja sillä selvä.
Toisekseen jos lapsi valittaa tylsyyttä niin sano aina vastaukseksi, siivotaan se on niin kivaa. Jos sun tehtävä on äitinä olla lapsen hyvittaja niin hakoteillä ollaan. Lapselle voi sanoa että sinun tehtävä on olla äiti ei leikkikaveri.
ihan jatkuvasti, etenkin näin kun on pidempi väli hoidosta ja kavereista. Pihalla on usein iltaisin vielä kavereiden seurassa, joten on päiviä jolloin on sosiaalista aktiviteettia aamusta iltaan ilman että sitä erikseen järjestetään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saako tyttö viikkorahaa? Jos, niin jotkut viikottaiset perussiivoukset pitää tehdä (kaikki, esim. roskat viikossa 3 kertaa ulos ja oman huoneen roinien siivous, pitäkää kirjaa vaikaa jääkaapin ovessa roskien viennistä) tai viikkoraha jää siltä viikolta saamatta. Täsä systeemissä on tärkeää, että on tietty viikkorahapäivä. Eli jos tiistaihin mennessä ei k.o. hommia ole tullut tehtyä, seuraavaan viikkorahapäivään on sitten yksi kokonainen viikko. Miehesi pitää olla tässä alusta asti mukana ja tiukkana.
ja asutteko maalla tms. missä ei ole leikkikavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit aivan hyvin olla vastaamatta mitään. Älä kiinnitä huomiota tytön sanoihin.
Uikuttamiseen, marisemiseen ynm. tehoaa parhaiten kun et ole huomaavinasikaan tyttöä tällöin. Älä edes katso häneen vaan puuhaile rauhassa sitä mitä oletkin tekemässä.
Meillä on kanssa vähän tuollainen pikku vanha näsäviisastelija ekaluokkalainen, jonka kanssa ei kannata alkaa väittelemään.
kuka teillä määrää? kuka on aikuinen?
Meillä on ongelmana ehkä eniten tuo, että tyttäreni on todella sanavalmis ja teräväkielinen. Itse taas olen "hidas härmäläinen" sosiaalisissa jutuissa enkä muutenkaan taida sosiaalista kikkailua, toisin kuin tyttäreni.
Esimerkki tältä päivältä: Sanoin "lopeta nyt heti tuo käytös" johon tyttö "ai mikä käytös, sinähän tässä mua kiusaat" ja tyttö hymyili päälle ystävällisesti. En osannut tähän heittää mitään napakkaa vaan aloin selittää että "No kun tänään sanoit niin ja näin" johon tyttäreni keksi taas napakoita vastauksia ja silminnähden oikein nautti tilanteesta. Varsinkin tylsinä päivinä tykkää oikein harrastaa äitinsä kiusaamista. Isänsä osaa käsitellä tytärtään paremmin, ovat melko saman luoteisia, iskä kääntää lopulta tytön viekoittelut huumoriksi jolloin molemmat nauraa tai sitten sanoo niin napakasti jotain takaisin että tyttö lopettaa heti, ts. hallitsee tilanteet, toisin kuin minä :(
Olen harrastanut jonkin verran "nyt meet heti huoneeseesi ja pysyt siellä kunnes osaat käyttäytyä", mutta sekin on hankalaa koska tyttö on oppinut käyttämään myös paljon sellaista viilokettuilua jossa on piikkejä, vaikka sitä ei voi "todistaa". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tilanne on tuskallinen... Usein isukin tultua kotiin töistä lähdenkin yksinäni lenkille tuulettamaan päätänä. Tahtoisin kuitenkin päästä tilanteen herraksi ehdottomasti!
ap
Sun ei kuulu selitellä mitään, "kun sanoit niin tai näin", vaan sanot vain lujasti että mietipä itse, käytöstäsi. Ja lopetat asian siihen. Tyttöhän kävelee sun yli, eikä kunnioita sua yhtään.
Kohta on liian myöhäistä tuo kasvatustehtävä, ihan selvä lellipentu sulla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aivan varmasti tyttö saa sinut hermoromahduksen partaalle, mutta en voinut olla nauramatta lukeissani viestejäsi. Tytär mitä ilmeisimmin nokkela ja sanallisesti lahjakas. Kunhan tämä vaihe on ohi, sinulla tulee olemaan paljon iloa noin fiksusta tytöstä. Meillä toi drama queen-vaihe alkaa nyt jo olla ohi, likka 8 v. Nykyään se on "salaperäinen" eli mikään "ei kuulu" isälleen tai mulle.
Komppaan vastaajaa, joka ehdotti kavereita. Teille kavereita leikkimään, tyttö heidän luokseen jne. Ja muuten ole vain luja, tee vaikka mielikuvaharjoitteita kun tyttö inisee. Miten isä suhtautuu pikku nirppanokkaprinsessaan?
ja asutteko maalla tms. missä ei ole leikkikavereita?
Noin yleensä tytön päivät meneekin näin: Tyttö eskariin ja sieltä päivähoitoon, kotiin klo 17 aikaan jolloin syödään. Sitten pihalla kavereiden kanssa, iltapala ja nukkumaan.
Mutta mun mielestäni meidän pitäisi kyetä tytön kanssa myös elämään äiti-tytär-suhteessa. Isä siis pärjää tytön kanssa hyvin ja ei ole ongelmaa kun iskä on paikalla. Iskä on myös ketterä sanankäänteissä ja pistämään asiat huumoriksi jne, minä en ole ja tyttö saa mut ihan ahdinkoon piilokettuiluineen ja sanankäänteineen ja vonkunoineen.
Ehkä on tosiaan liikaa tytöllä ollut tuota eskariin-hoitoon-leikkiä kavereiden kanssa kunnes nukutaan... koska ei siis yhtään kestä tylsyyttä, esim. nyt on kaverit jossain lomalla ja neidillä ei ole seuraa joten äiti on jo ihan hermoraunio. Tytön iskäkin meni auttamaan kaveriaan muutossa.
Olen siis yrittänyt tytön kanssa tälläisinä "luppopäivinä" tehdä jotain kivaa, kuten käydä uimahallissa tai metsässä tarpomassa tylsän oleilun lisäksi, lue alkuperäisestä viestistä mitä siitä seuraa...
ap
miten asiat on ja miksi pitää tehdä niin tai näin. En myöskään ole jättänyt marinoita ja ulinakohtauksia huomiotta vaan olen yrittänyt puuttua niihin ja se on siis mennyt plörinäksi.
ap
Voit aivan hyvin olla vastaamatta mitään. Älä kiinnitä huomiota tytön sanoihin.
Uikuttamiseen, marisemiseen ynm. tehoaa parhaiten kun et ole huomaavinasikaan tyttöä tällöin. Älä edes katso häneen vaan puuhaile rauhassa sitä mitä oletkin tekemässä.Meillä on kanssa vähän tuollainen pikku vanha näsäviisastelija ekaluokkalainen, jonka kanssa ei kannata alkaa väittelemään.
Tai piilovittuilua, ihan kuinka vain. Jos sinä et sitä hallitse, puhuuko miehesi sinulle tai muille ihmisille niin? Puhuuko hän lapselle kovin sarkastisesti?
Ei ehkä auta tähän ongelmaan mutta siihenkin kannattaa nyt kiinnittää huomiota, vaikea uskoa että lapsi ihan itsekseen oppisi tuollaisen puhetavan. Ja sanomattakin on selvää että koulussa tuollaiseen ei suhtauduta kovin hyvällä.
Nyt vain otat tiukasti ohjat käteesi, et anna lapsen määräillä. Jos et pysty vastaamaan lapsen puheisiin, jätä ne sitten vain huomiotta. Jos on siivouspäivä, silloin siivotaan. Jos lapsi huutaa ja kiukuttelee, jätä se huomiotta. Tuon ikäinen lapsi ei taatusti kärsi siitä että saa kiukutella ihan yksinään ja itkeä tekoitkua, kun kerran mitään todellista hätää ei ole. Tiukat rajat vain ja ohjakset aikuisen käteen. Ja miehen kanssa toimitte yhdessä, te olette vanhempia molemmat, ette lapsen kavereita!
on itselläsi huono olo siitä ettet ole verbaalisesti nokkela? Anna itsellesi anteeksi se ja hyväksy itsesi. Silloin luultavasti viestität helpommin tytöllekin, ettei hän saa pompottaa sinua nokkeluudellaan nyt eikä myöhemmin. Eikä muitakaan ihmisiä.
Luppoajan viettämisen osaaminen on myös taito, jota on vaikea aikuisena oppia, jos ei lapsena ole sitä oppinut. Hänelle se näyttää olevan haastavaa, mutta sitä suurempi lahja, jos hän siinä kehittyy.
Miten hyvin hän lukee? Miksei kävisi kirjastossa ja ottaisi oikein isoa kasaa luettavia kirjoja luppopäiväksi? Tai toisena vaihtoehtona kannattaa hankkia askartelutarvikkeita/ koota niitä kierrätysmateriaalista yhteen paikkaan käytettäväksi moneen kertaan.
ja sanankäänteitä.
Totta on, että tyttö on lahjakas sosiaalisesti ja sanallisesti. Tästä on tullut aina erittäin hyvää palautetta mm. päivähoidosta. Nyt eskarikeskustelussa kerrottiin, että tyttöni on tavallaan ryhmän "sosiaalisen johtajan asemassa" ja että hän esim. innostaa muita mukaan asioihin, kehittelee hienoja leikkejä joihin muut tulevat mukaan, osaa käsitellä kuulemma todella taitavasti muita lapsia ja myös hoitajia niin että hoitajillakin menee kuulemma välillä pää pyörälle. Sanoivat, että tyttöni on todellakin sosiaalinen taituri. Myös mm. huumorintaju on todella loistavaa ja ymmärtää ja osaa käyttää ns. piiloviestintää.
Minä taasen olen ihan tavallinen möllykkä, joka ei todellakaan siis hallitse moisia sosiaalisia kikkailuja. Olen sellainen rehti, rehellinen ja ystävällinen suomalainen, suora, enkä itse ole koskaan harrastanut noita manipulointeja yms mitä tyttäreni...
Tytöllä on myös todella laaja kaveripiiri, myös tässä pihapiirissä. Tuntee kaikki lähistön lapset jne. Mutta nyt ne on pääsiäisen vietossa ja mun pitäisi yrittää saada meidät kaksi viihtymään keskenämme.
Ongelmia kaveripiirissä ei ole ollut ainakaan toistaiseksi tietääkseni, mutta kotona siis sitäkin enemmän äiti-tytär-suhteessa.
Todellakin kauhulla odotan teini-ikää, kun jo nyt on tällaista. Onneksi tytöllä on iskäkin... =(
ap
Ap, aivan varmasti tyttö saa sinut hermoromahduksen partaalle, mutta en voinut olla nauramatta lukeissani viestejäsi. Tytär mitä ilmeisimmin nokkela ja sanallisesti lahjakas. Kunhan tämä vaihe on ohi, sinulla tulee olemaan paljon iloa noin fiksusta tytöstä. Meillä toi drama queen-vaihe alkaa nyt jo olla ohi, likka 8 v. Nykyään se on "salaperäinen" eli mikään "ei kuulu" isälleen tai mulle.
Komppaan vastaajaa, joka ehdotti kavereita. Teille kavereita leikkimään, tyttö heidän luokseen jne. Ja muuten ole vain luja, tee vaikka mielikuvaharjoitteita kun tyttö inisee. Miten isä suhtautuu pikku nirppanokkaprinsessaan?
antamaan tytön olla pitkästynyt! Eli käytnnön esimerkki: Tyttö alkaa mankua, ettei ole mitän tekemistä ja haluaa leikkiä kanssani. Vastaan, että tykkäisin kyllä leikkiä hänen kanssaan, mutta nyt minun on tehtävä se ja se, enkä voi leikkiä. (piste). Saatan ehdottaa myös huoneen siivoamista, kirjan lukemista, palapelin rakentamista tms. Yleensä tyttö keksiikin jo parin minuutin kuluttua itse tekemistä...