Antakaa kasvatusvinkkejä! Tyttäreni on nykyään aivan sietämätön!

Lukee hyvin, muttei silti ole lukemisesta innostunut juurikaan. Eli ei jaksa kuin max 15 min lukea. Askarrella jaksaa noin puolisen tuntia.



Nyt on tilanne sellainen että minä välillä suorastaan vihaan tyttöäni. Hän todellakin osaa ärsyttää! Tyttö itse vaan hymyilee tyytyväisenä siis.



Ehkä pitäisi varata aika kasvatusneuvolaan? Voisikohan siellä käydä yksinään? Luulen että jos otan tytön mukaan niin lähdemme sieltä "kiva tyttö, ei vikaa" -diagnoosilla.



ap

ovat osallistuneet työnteolla esim. polkupyörän hankintaan. Osa rahoituksesta oli meiltä ja osa omalla työllä ansaittua vuoden sisällä. Saivat lopulta valita mallinkin itse. Näitä normaaleja kotitöitä ei laskettu: siivous, astianpesukoneen tyhjennys, pyykkien ripustus ja viikkaus. Mutta esim. polttopuiden teko, auton siivous, lumityöt laskettiin mukaan. Nariseehan ne meilläkin että muka teetetään niillä omat hommat, mutta niinhän 6 hengen taloudessa on pakko tehdä, jos meinaa ehtiä käydä töissä ja hoitaa taloutta.

Mutta vanhemmathan voivat määritellä mitkä työt kuluu kuuluvat sopimukseen ja mitkä ei.

Meillä tyttö on hoitanut omat pyykit 8 vuotiasta asti, alussa ohjauksella ja sittemmin itsenäisesti, joutui valitsemaan kun vaihteli vaatteita niin usen että 1 kuivausteline oli täynä hänen pyykkiä ja toinen loppuperheen. Ei käytä nykyään vaatteitä ajattelemattomasti, mutta ei ole valittanutkaan.

niin mitkä ne vuorovaikutuksen keinot ovat jotka teidän välillä toimivat? Kyllähän teillä on sitten samankaltainen luonne-ero.



kuule, kyllä ne tavalliset möllykät on yhtä arvokkaita kuin sosiaaliset taiturit, älä aliarvioi itseäsi.



Itse ainakin selitän meidän 4-vuotiaalle, joka on aika karkea välillä, että kuule äidille tulee vähän paha mieli kun puhut noin aj yleensäkin muille ihmisille pitäisi puhua ystävällisesti ja suoraan jne. ja tyttö ottaa sen kyllä vastaan.

Mutta nyt on kyllä mietinnän paikka siinä, miten isä tukee sinua kasvatuksessa. Tottakai on hienoa että tyttö osaa verbaalikikkailun mutta sillä, ja sosiaalisella lahjakkuudella on myös kääntöpuolensa. Juuri eräässä toisessa keskustelussa käsiteltiin sitä miten luokan johtajatyttö saa halutessaan kaikki omalle puolelleen kiusaamaan jotakin hänen mielestään ei-kivaa lasta.



En tarkoita että tyttärestäsi välttämättä tulee sellainen mutta jos tyttö ei ymmärrä miten ja missä tilanteissa on sopivaa käyttää tuollaista piilovittuilua, ollaan pahasti hukassa. Kehottaisin sinua nyt rauhassa puhumaan miehesi kanssa mitä teette. Pyydä häntä vaikkapa lukemaan tämä ketju ja se toinen missä äiti kertoo tyttärensä syrjimisestä. Pointtina siis se, että miehesi aikuisena ihmisenä ymmärtää missä tilanteissa voi puhua noin ja milloin se ei ole sopivaa. Lapsi taas ei välttämättä ymmärrä että joillekin sellainen puhe on loukkaavaa. Ja ennen kaikkea lapsi ei näytä ymmärtävän että vanhempia pitää kunnioittaa ja kaikille pitää puhua asiallisesti.



Isän kanssa siis vakava keskustelu aiheesta, olette vanhempia joiden kuuluu näyttää esimerkkiä, ette kavereita.

tuota piilovittuilu tms tekniikkaa, vaan on minulle hyvinkin suora. Käyttää vaan sellaista kivaa ja positiivista "piiloviestintää" minuun.



Ja en itsekään nyt ihan tyhmä ole, kauppakorkeakoulun käynyt kuitenkin, en vaa omaa tuota tiettyä sosiaalista ketteryyttä ja siksi olen nyt vaikeuksissa tyttäreni kanssa.



Pitäisi jotenkin oppia näillä keinoilla joita mulla on käytettävissä (suoruus jne) oppia käsittelemään tyttöäni paremmin ja lisäksi meidän pitäisi löytää jotain yhteistä ja yhdistävää. Mutta miten... Mutta kiitos, tässä tuli jo paljon hyviä vinkkejä! Luen ketjua vielä ajatuksella ja puhun tytön iskänkin kanssa!!!



ap

tyttären kiukun kiltiksi ja hassuksi sanataituroinniksi jne. Minä en moista hallitse.



Tytöllä arvot jne nyt hakusessa enkä kykene niitä opettamaan hänelle. Kotihoidossa oli kiltti tyttö ja kunnioitti minuakin, nyt tilanne riistäytymässä ja tuntuu että pitkät hoitopäivät ja kaverit, harrastukset ehkä osasyynä? Vieraannuttu toisistamme? Mutta kun ei yhteinen kivakaan tehoa. Huoh. Mutta kiitos, kokeilen nyt vinkkejänne!



ap

älä nyt suhtaudu sillä lailla että kaikki on lopullista ja teidän äiti-tytär-suhde on iäksi menetetty!!

On sulla kyllä mainio tyttö:) Älä lähde ketjussa ehdotetulle ignoorauslinjalle tai pyri typistämään tytön verbaalista nokkeluutta, yritä keksiä jotain nasevia mutta ei nollaavia vastakommentteja, tytön iän kuitenkin huomioonottaen. Esim. "kehitysmaissa lapsityövoiman käyttö on ihan yleistä"

käytöksestään sinua kohtaan?



Miehesi ja sinun on pidettävä yhtä ja miehesi on tultava sinun tueksesi kasvatusasiassa. Voitte käydä kolmistaan keskustelua (sovit tämän isän kanssa) isä kysyy että kuinka on sujunut ja sitten tulee esiin tämä ilkeily, olisi syytä että isä ja sinä annatte rangaistuksen.



Prinsessan on nähtävä ja tajuttava että auktoriteetti on teillä vanhemmilla.



Tulosta tää ketju ja näytä miehellesi. Siitä voisi olla apua asian raiteelleen saattamiseksi.



Vielä sellainen huomio että alaluokilla tyttäresi voi jopa onnistua manipuloimaan muita lapsia mutta viimeistään murrosiän alettua muut lapset kyseenalaistaa lapsesi käytöksen. Tällaisesta pissaprinsessasta on oman tyttäreni luokassa kokemusta. Tyttö yritti ostaa ystävyyttä mutta lopulta jäi aika yksin ylemmillä luokilla. Pompotteli kavereita yms. ikävää. Kyseessä oli varakkaan perheen tytär.



Onneksi yläkoulussa ei ole enää samassa luokassa tyttäreni kanssa.

Juttu on niin että tyttö on tottunut että isänsä pistää kaiken leikiksi ja ikään kuin huumorilla kaikki kuitataan ja se ei ole aina oikea menettelytapa.



Ilmeisesti lapsi on ainokainen ja osasyy hänen käytökseensä löytyy että on saanut liikaa tahtonsa läpi, manipuloi teitä aikuisia mennen tullen.



En olisi kovin ilahtunut myöskään päiväkodin viesteistä jossa oikein korostuu että lapsenne on johtaja ja muut pomppii hänen tahtonsa mukaan.



Lapsesi on tyranni ja pyrkii siis määräämään sinuakin koska se toimii päiväkodissa lapsiin ja jopa aikuisiin. Huolestuttavaa.



Mielestäni teillä vanhemmilla on kahdenkeskisen keskustelun paikka ja myös isän on tyttöä ohjeistettava kotiaskareiden tekoon sillä saan sen käsityksen että tyttö ja isä pitää hauskaa ja sinä olet "ilkeä noita" joka vaatii jopa jotain tältä hemmotellulta pikkuprinsessalta.



Pidä linjasi ja vaadi miehesi mukaan sillä hyvää ei tule seuraamaan jatkossa. Tulevassa koulussa voi kohdata samanlaisen pilalle hemmotellun prinsessan ja sota on valmis. Tilanne johtaa siihen että luokka jakaantuu ja puolet on valittava. Toki aina on näitä johtajatyyppejä sehän on selvää mutta tuollainen päsmäröinti on kyllä ihan liikaa.



Nyt on korkea aika puuttua ongelmaan. Läpänheitto saa loppua.

.Totta on, että tyttö on lahjakas sosiaalisesti ja sanallisesti. Tästä on tullut aina erittäin hyvää palautetta mm. päivähoidosta. Nyt eskarikeskustelussa kerrottiin, että tyttöni on tavallaan ryhmän "sosiaalisen johtajan asemassa" ja että hän esim. innostaa muita mukaan asioihin, kehittelee hienoja leikkejä joihin muut tulevat mukaan, osaa käsitellä kuulemma todella taitavasti muita lapsia ja myös hoitajia niin että hoitajillakin menee kuulemma välillä pää pyörälle. Sanoivat, että tyttöni on todellakin sosiaalinen taituri. Myös mm. huumorintaju on todella loistavaa ja ymmärtää ja osaa käyttää ns. piiloviestintää.]

siihen se sitten jää. Hän on kiltti, huomaavainen, ystävällinen, halii, kertoo päivittäin moneen kertaan rakastavansa minua, sanoo olet maailman paras äiti jne. Arvaatte varmaan, että ole ihan myyty. Ap:n kannattaisi laitaa tyttö ojennukseen ennen kuin on liian myöhäistä. Ei fiksuus, sosiaalisuus eikä muu erinomaisuus millään muotoa oikeuta käyttäymään huomosti!

Mä kopioin jostain kasvatusoppaasta vakiovastaukseni tylsyyteen: "Jos ei oo mitään tekemistä, niin sitten ei tarvitse tehdä mitään." Lapset tietää, että multa ei muuta vastausta heru, ja eipä meidän taloudessa tylsyydestä olekaan valitettu enää pariin vuoteen (lapset 6 ja 4).

Tai ehkä voisi ajatella näin: Kun tyttösi sanoo vastaan noita nokkeluuksia, hänellä on itsellään jotenkin hankala olla. Miehesi sitten, ihan mukavalla tavalla kyllä, "ohittaa" tytön hankalan olon ja kääntää asian leikiksi jolloin tyttö kyllä tulee paremmalle tuulelle mutta ei saa apua alkuperäiseen pahaan oloonsa. Ehkä siksikin sanailee sinulle kahta pahemmin. Voisit ajatella positiivisesti, että tyttö luottaa saavansa sinulta apua hankalaan oloonsa, kun väittää vastaan yms. Kuulemma usein eskarilaiset kokevat epävarmuutta uusien haasteiden edessä, sekin voi vaikuttaa?



Yrittäisin sinuna valmiiksi miettiä keinoja olla hermostumatta. Ei ole mitään syytä hermostua, koska sinä olet äiti ja määräät, oli tyttö kuinka verbaalisesti nokkela hyvänsä.

Kerrankin asiallinen ketju AVlla - ihania auttavaisia ihmisiä!



Mulle tuli enää yksi asia mieleen - mitä jo itsekin sanoit, että toisaalta arki-päivät (eskari-päikkäri-kaverit-nukkumaan -sellaiset päivät) menevät ehkä liiankin hujauksessa lapsestasi. Ei tietenkään sisäistä sitä itse. Ja näin ollen purkaa sen sinuun, johon se on helppo purkaa.



Meidän tytössä oli (on) hyvin saman tapaisia piirteitä kun teidänkin tytössä (lähinnä tuo naljailu tai etten tee hänen kanssaan mitään). Alkoi n. 6-vuotiaana, nyt tulee 8 vuotta. Meillä ei kyse ollut hemmottelusta, eikä kurittomuudesta.



Tuossa iässä alkaa hyvin pitkälti vaikuttamaan kaverit jo lapsen elämään - niiden kanssa pitäisi olla koko ajan. Mitä ne sanookaan, ne on aina oikeessa jne.



Tein radikaalin päätöksen siinä että rajoitin kavreiden kanssa vietettyä aikaa. Esim. kun kotiuduttiin eskarista - hetki vietettiin ihan kahdestaan, puhuttiin niitä näitä ja myös siinä samalla ohjasin tekemään kotitöitä, ennen kuin pääsisi ulos tai saisi pyytää kavereita meille. Katkaisin kavreiden kanssa vietetyn ajan myös toiseen kertaan päivässä, n. ruokailu aika, silloin kunnolla keskityttiin taas kotona olemiseen, pieni rauhoittuminen, kenties lastenohjelmia ta ihan vaan oleilua. Ajan voi sopia jo heti alkajaisiksi, että milloin tullaan sisälle syömään/rauhoittumaan ja milloin saa taas mennä takaisin pihalle.



Teillä tosin tilanne on siinä mielessä eri että minä oli/olen nytkin kotona, lapsi oli vain eskarissa 4h. Päivään mahtui siis tunteja vielä eskaripäivän päätteeksi.



Jos sinä haet tytön klo 17(?) päiväkodista, niin tunteja ei jää enää kovin paljon, ennen nukkumaanmenoa. Ehkä sitten voisi sopia joitakin päiviä viikkoon milloin ollaan selkeesti kotipainotteisia - lapsen olisi tärkeä oppia myös olemaan kotona, rauhoittua, olla itsekseen. Aina ei voi mennä viilettää.



Tästä aiheesta oon lukenut monta kasvatuks aiheista kirjaakin - Lapsi voi olla hyvinkin hämillään, sisimmässään, siitä ristiriidasta että haluaa olla kavereiden kanssa koko ajan - mutta kotona iskeekin "ikävä" - koti on kuitenkin loppu peleissä tuossa iässä ja vielä pitkäänkin se tärkein paikka. Tyttösihän piikittelee sillä "Ettet tee mitään sen kanssa"..



Mutta edellä tuli jo paljon hyviä keinoja tilanteeseenne ja ne kaikki vaikutti hyviltä. Tässä ehkä vielä yksi lisää, mitä kannattaa pohtia :)



Tästä ikävaiheesta ja kasvuvaiheesta luin silloin paljon, kun samoja ongelmia alkoi meilläkin olla - kouluiän kynnyksellä lapsi kasvaa ja itsenäistyy hurjasti, toisaalta kaipaa vielä äidin syliin ;)