Mitä sanoisit, jos vieraasi alkaa ääneen arvostella kotisi sisustusta?

antaisin arvostella ja jättäisin kommentit omaan arvoonsa

tai asiasta riippuen yhtyisin hänen näkemykseen tai väittäisin vastaan. Onneksi vieraissani ei ole noin tökeröjä ihmisiä. Luultavasti kauhistelevat meidän sisustusta ihan omassa mielessään.

Jos sanoisi vaikka että "onpas epäkäytännöllistä laittaa tapettia lastenhuoneeseen" niin ottaisin kantaa siihen onko se meillä ollut epäkäytännöllistä vai ei.



Jos sanoisi että "huhhuh miten kirkas seinä, miten te kestätte sitä" niin kertoisin että me nimenomaan tykätään kirkkaista väreistä.



Jos sanoisi että "hyiyök miten te voitte asua näin kamalassa kämpässä" niin sanoisin että hyvin kiitos, mutta jos ei miellytä niin voi toki astua ulos ovestakin.

Jossain vaiheessa voisin vain aurinkoisesti todeta, että onneksi sinun ei tarvitse asua täällä.

oli muutama vuosi sitten tuparit uudessa ok-talossamme ja siellä yksi miespuoleinen tuttava, kommentoi näin "kyllä täällä on muuten tosi makeeta, mutta meillä on kyllä hienommat ruokailutuolit.." Että näin :))



Mietin kyllä mielessäni, että voi v, mikä moukka. Itelleni ei kyllä tulis mieleenkään kommentoida samanlaiseen tyyliin kenenkään sisustusta tai valintoja.

jonka kutsuisin vieraaksi kotiini, alkaisi tehdä moista. Enhän itsekään sitä kyläillessäni tee (enkä mittaile siisteystasoa). Tunnetteko oikeasti tuollaisia ihmisiä, mammat? Siis niin läheisesti, että kutsutte heidät kotiinne?

Sen sijaan olen saanut hyviä järjestely- ja sisutusvinkkejä ystäviltäni (kts 4), mutta niistä on arvostelu ollut kaukana.

olisi vielä helppo sanoa, että enpä tykkää itsekään, mutta kun vuokralla asutaan ja puoliso on vielä opiskelijan budjetilla, niin eipä ole mahdollista maalata tai tapetoida mieleisekseen tai ostaa ihan sellaisia huonekaluja, mistä todella tykkäisi.



Jos meillä joskus on oma asunto ja siellä todella itse valitut huonekalut ja niitä joku arvostelisi, niin voisi olla vähän nihkeämpää. No, tiedän kyllä, että makuni mm. värien suhteen on aika erilainen kuin monilla tutuilla, mutta sanoisinpa varmaan vaan, että nyt kun kerrankin saa maalata seinän joksikin muuksi kuin valkeaksi, niin otettiin ilo irti, ja nauraisin päälle :-)

Olen jo tottunut siihen.

näyttäisin ovea.

tuli yllättäen pihassa käymään (miehellään asioita mun miehelle) ja muitta mutkitta tuuppas ittensä sisälle. Sitten alkoi: "jaaha, tässä on selvästi peilin paikka.. no ette oo sitten saanu kirjahyllyä hommattua..." jne.



Mitäpä siihen sanoa..?

kysyisin että onko tällä vieraalla itsetunto- tai mielenterveysongelmia.



Kysymällä suoraan että eikö hän ymmärrä että minulle tulee puheista paha mieli olisi kans kiva tapa nolata tyyppi :)

joka arvostelee kotiamme aina meillä ollessaan ja vielä muillekin, jotka eivät ole paikalla, ihan jossakin muussa tilanteessa. Ei niinkään sisustusta, vaan sitä, että meillä on liian ahdasta, liian pienet huoneet ja epäkäytännöllinen koti muutenkin. En ole itse koskaan hänelle puhunut tällaisia. Lisäksi meillä maksetaan isoa asuntolainaa tästä kodista, ja hän on saanut omansa perintönä ilmaiseksi, joten siltäkin kantilta olisin kyllä hänen sijassaan hiljaa.

Rakennettiin 2004 ja minä olen ollut ikäni kiinnostunut sisustamisesta , joten meillä kaikkiin valintoihin todella panostettiin. Tyylini on vähän kantria mutta suomalaisittain. KAikki on aika harkittua ja paljon itse tuunattua ja joukossa perittyjä tosi vanhoja ja ikikauniita huonekaluja.



Sitten niihin kommentteihin: Yksi miehenpuoleinen sukulainen (nainen) totesi ainoana kommenttinaan kun tuli meille ekaa kertaa: voi kauhea onpa tässä naapuritalo lähellä. Että silleen.



Toinen kaveri tuli sisään ja sanoi suurinpiirtein etttä voi yök, mikä väritys teillä on , hän ei voi sietää tällaista. Ja alkoi sitten puhua sellaisten ihmisten asunnoista joista hän pitää.



jne jne



EN sanonut näille kummallekaan mitään. Kotiamme yökkäillyt tippui kaveripiiristä pikku hiljaa. Sukulaisesta ei pääse eroon, mutta olen muutoinkin huomannut että kyseessä on kateellisuuteen taipuvainen ihminen, jolle ei viitsi puhua oikein mistään mikä voi herättää kateutta, kun hänellä menee jo naama mutruun.

että ihmisellä on joitain mielenterveydellisiä tai neurologisia ongelmia, kun ei osaa käyttäytyä.

ällöttävällä äänensävyllä "Tykkäätkö sä tästä?". Häntä itseään siis oksetti kyseinen taulu. Omasta mielestäni se on ihan ok. Mutta hämmennyin kaverini kommentista niin, että en saanut sanaa suustani.

Jos itse esittelen kotiani ja kommentoin jotain tavaroitamme tyyliin "tästä pöydästä olen ajatellut hankkiutua eroon", tuntuu hyväksyttävältä jos vieras puhuu samaan tyyliin.



Jos taas joku tuppautuu yllätysvierailulle ja toteaa jostain ratkaisusta josta itse pidän, suureen ääneen "ai te olette TÄLLAISEN laittaneet" ja ilme kertoo loput, niin en pitäisi. Toteaisin varmaan jotain tyyliin, että "Mä satun tykkäämään tästä tyylistä ja se sopii tämän talon henkeen".



Meillä sattui muuten hauskasti kun anoppi oli jostain syystä päivitellyt mulle jo pitkään miten hirveitä on valkoiset keittiönkaapit ja sitten me ostettiin asunto jossa oli nimenomaan valkoiset kaapit...Niin anoppi ei koko keittiöstä sanonut mitään muuta kuin kehui kaappejamme 15 min. Vähän läpinäkyvää ehkä, olisi voinut olla siinä tilanteessa rehellinen, kun tiesin jo mielipiteensä muutenkin :)

Minä kyllä ainakin loukkaantuisin ja syystäkin. Kyllähän toki voin itse "arvostella" omaa kotiani ja sisustustani vieraille, mutta vieraan tehtävänä ei todellakaan ole arvostella toisen kotia!! Meillä käy onneksi vain sellaisia ihmisiä, jotka joko kehuvat kotiamme tai ovat hiljaa!! Eri juttu, jos kyseessä on tosi läheinen ihminen (esim. paras ystävä, oma sisko...). Hän voi toki kommentoida ja arvostellakin, mutta ei "vieraat". Piste.

Aloin oikeen miettiin, niin anoppi taitaa olla ainoo, joka "uskaltaa" jotenkin arvostella kotiamme. Enemmän siihen sävyyn, että "tässä tarviis kyllä olla sellainen kirstu, niitä valmistetaan siellä ja siellä". Ovat siis tyyliin hankkimassa meille väkisin jotain huonekalua, mistä ei ite tykätä. Ja lähes loukkaantuvat kun sanotaan ettei haluta sellaista. Tai kun miehelleni periytynyt vanha matto ei olekaan lattialla. Ja juhlien alla tulevat jo edellisenä päivänä ja osallistuvat siivoukseen: tuli taistelua siitä, tarviiko olohuoneen pöytä pitsiliinan ja likaisen sohvan peitoksi olisi pitänyt laittaa pitsinen päiväpeitto ja ja...



Koetan sanoa jotain riittävän suoraa, mutta välillä lannistun, kun anoppi loukkaantuu niin herkästi ja on niin vahva persoona.

samaa mieltä, niin myöntelen. Jos taas olen eri mieltä, sanon eriävän mielipiteeni. Noin yleensä pidän ihmisistä, jotka puhuvat suoraan mielipiteensä, negatiivisenkin. Tietysti jos vieras vaan toteaa, että "onpa täällä rumannäköistä", niin tuskin kutsun toiste, mutta enpä ole tuollaiseen käytökseen törmännyt koskaan.