Meidän tytön kummitäti ei muistanut lasta viime jouluna eikä keväisillä syntymäpäivillä!!

muistatteko itse olla muuten yhteydessä kuin synttärikutsun muodossa?



Mun yhtä kaveria alkoi risomaan, kun synttäreille kutsuttiin ja joululahja ilolla vastaanotettiin, mutta kiitosta ei kuulunut, ei valokuvia tai lapsen kuulumisia jne. Kummitäti kypsyi ja lopetti lahjojenkin lähettämisen, jolloin äiti suureen ääneen ihmetteli kummin moukkamaisuutta.



Oletko ajatellut asiaa sieltä toiselta puolelta?

ilmeisesti kiinnosta. Lapsi ei edes tunne kummitätiään =(. En tarkoita, että lahjoja pitäisi ostaa,mutta käymään voisi tulla!

kiitosta ei muistamisesta saa. Postitse kun paketteja ja lahjakortteja lähettelee, niin olisi kiva kuulla, että ovat tulleet perille. Lakkasin muistamasta kummilasta juuri tästä syystä. en edes tiedä, miltä kummilapseni nykyään näyttää. On sellainen tunne, että hyvin ansaitsevana minut otettiin kummiksi lahjojen ja "hyödyn" vuoksi. Olin tyhmä ja sinisilmäinen kun suostuin.

kuulunut mitään. Ei edes joulukorttia lähettänyt (minä lähetin hänelle).



t. Ap

kuulunut mitään. Ei edes joulukorttia lähettänyt (minä lähetin hänelle).

t. Ap

Itselläni on kolme kummilasta, joista yksi asuu 600 km:n ja yksi 200 km:n päässä. Kolmannenkin luo autolla ajaessa meneee tunti yhteen suuntaan. Eipä ole tullut kaikkien synttäreillä käytyä :( Kortteja ja lahjoja olen lähettänyt ja lasten vanhempiin pitänyt yhteyttä muuten. Silti ovat nämä lapset jääneet vähän "tuntemattomiksi" ja poden siitä huonoa omatuntoa.

8 vuodessa sai tarpeeksi???voiko kummiuden irtisanoa???

Meillä on molemmilla lapsilla pari kummia.Kuopuksen toinen kummi (se ainut citysinkku) muistaa kummilastaan.Kaikille ollaan kyllä lähetelty kiitoksia ja kuvia ja yritetään pitää yhtä,mutta sieltä päin ei kuulu mitään. Esikoisen kummit olivat ok. siihen asti kunnes saivat oman lapsen ja me jouduttiin muuttamaan 50 km:n päähän.

Olen aatellut,että jospa tää olis jokin vaihe noilla kummeilla,kun opettelevat siihen omaan perhe-elämäänsä, mutta kyllähän se vähän surettaa kun eivät enää yhtään muista kummilastaan...Ehkäpä mun tarveis yrittää soitella ja lähetellä enemmän kortteja ja kuvia niille päin?

En tiiä- vaikeeta on.

ollaan tekemisissä muutenkin pitkin vuotta, joten unohduksia ei tapahdu. Kerran tai kaksi muistutin esikoisen kummia syntymäpäivästä vuosia sitten (oli k.o. ihmisen ensimmäinen kummilapsi), sen jälkeen ei ole tarvinnut.

Miksi ette ole tekemisissä kummin kanssa, ap?

yli 2 vuotta sitten ja on nähnyt lapsen viimeksi puolivuotiaana. Lapsi nyt 3 ja risat. Ensimmäinen vuosi yhteydenpidon lakkaamisen jälkeen ilmoitimme itse aina kummille, kun tulemme kylään samalle paikkakunnalle, jotta hän voisi tulla meitä ja samalla muita sukulaisia tapaamaan (tämä ihan normikäytäntö aiemmin). Soittelin ja kutsuin synttäreille ja muutenkin kylään. Lähetettiin valokuvia. Mutta ei. Enää emme itsekään yritä ottaa yhteyttä, kun ei siitä tullut mitään. Onneksi lapsella kaksi muuta kummia, joiden kanssa on läheinen.

kummeja on sukulaisista, ystävistä, perheellisiä, sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia. Ei ketään kiinnosta. Osa lapsista ei edes tunne kummejaan, vaikka vastaan tulisivat. Varma tapa lopettaa yhteydenpito on pyytää kummiksi, vaikka miten innostuneilta siihen hommaan vaikuttaisivat.

Näin pappi sanoi lapsemme ristiäisissä.



Lapseen läheisen ja pysyvän suhteen luovia kummeja on vaikea löytää. Eikä koskaan voi olla varma miten kauan lapsen ja kummin suhde säilyy läheisenä.



Ihmisten elämäntilanteet muuttuu. Kummilla saattaa olla vaikeuksia omassa elämässään joiden takia yhteydenpito vähenee. Omien lasten syntymä muuttaa tietenkin tilanteen, välimatkat voi pidentyä yms.



Itse yritän muistaa kaikkien lasteni kummeja muutenkin kuin synttärikutsulla, esim joulukukka, synttärilahja tms pieni tervehdys. Ja sitten kun lapsi on isompi olemme kirjoittaneet ja soittaneet kummille yhdessä. Kummilasten vanhempien on syytä myös huolehtia siitä, että kummiutta on helppo pitää yllä.