Kehtaisitko pyytää lapsettomuudesta käsriviä ihmisiä lapsesi kummiksi?

sano että ymmärrät jos eivät jaksa nyt.



Itse pyysin arkaillen ystäviäni, joiden toinen lapsi oli jokin aikaa sitten kuollut, ja yllätyksekseni he tulivat todella onnellisksi ja suostuivat ilomielin.

ja parempia kummeja saa hakea. Nyt heillä tosin on jo suloinen lapsi itselläänkin :)



Minä kannatan pyytämään, mutta kerro, että et halua painostaa etkä loukkaannu jos he eivät halua.

anna heille mahdollisuus kieltäytyä, jos kokevat itselleen liian raskaaksi. Toisaalta voi jopa olla, että tulevat hyvinkin mielellään.

Itse kärsin lapsettomuudesta ja moisesta tahdittomuudesta

Olisin todella loukkaantunut.

Sehän on kunnia. Mutta tosiaan varaudu siihen, etteivät ehkä halua.

Minusta tuo oli tosi hyvä idea, että pyydät, mutta tarjoat kunniallisen mahdollisuuden kieltäytyä, jos eivät nyt jaksa. Itse kroonisesti vauvakuumeisena ja samalla kroonisesti sinkkuäitinä (=eli vauvakuumeen positiivinen lopputulos jää todennäköisesti osaltani ikuiseksi haaveeksi) olisin äärettömän onnellinen kummilapsesta.



Kummilapsesta voi tulla heille todella tärkeä. Jos siis ovat valmiita kummiuteen.

Ja olisin tosiaan halunnut päästä kummiksi. Tiesin kyllä miksi moni kummipyyntö jäi väliin ja harmittelin sitä. Olisi tuntunut aikoinaan lohdulliselta että jos omaa lasta en koskaan saisikaan niin ainakin olisi kummilapsia.

Minä pyysin serkkuani ja hänen miestään meidän juniorille kummiksi. Tiesin, ettei serkkuni voi koskaan saada lasta sairautensa vuoksi.

Vähän varuillani ja empien kysyin, kun ajattelin, että ajatus ahdistaisi,. sanoin kuitenkin heti kysyessäni, että saa kieltäytyä, en loukkaannu siitä. Mutta totesi minulle, että ei missään nimessä kieltäydytä. Todella tunnollisia kummeja ovat olleet. luulen, että tämä on heille hyvä ja luonnollinen tapa olla lähellä jotain lasta.

Nämä toiset viestit saivat mieleni muuttumaan. Voit pyytää, jos pystyt esittämään samalla asian, että ymmärrät, jos he eivät juuri nyt koe pystyvänsä tai haluavansa.

Tosin tajuamatta, että heillä oli yritystä.



Olivat menneet naimisiin pari vuotta ennen kuin lapsemme syntyi. Olivat ihan iloisia kummiudesta ja mielellään ryhtyivät kummeiksi. (Itse asiassa reaktionsa kummiksi pyytämiseen oli riemukas "jes", vilkaisu toisiinsa ja toteamus, että he niin tätä toivoivatkin.)



Sittemmin he saivat oman lapsen, hoitojen jälkeen.

että saisin olla jonkun lapsen edes kummi ja en kyllä todellakaan loukkaantuisi.. päinvastoin jos ei pyydettäs tuntuis ku eihän musta ole kummiksi kun ihmiset aattelee etten tiiä mistään mitään kun en ole omaakaan "halunnut"