Kiusaamismuistoja lapsuudestasi

Houkuttelin veljeni kulkemaan silmät sidottuina jännityspolkua, ja yritin pudottaa hänen päähänsä kymppilitran ämpärin täynnä jäätynyttä vettä. En osunut. Veli taas sulloi minut kirjahyllyn alakaappiin, sitoi ovet hyppynarulla kiinni ja lähti omiin leikkeihinsä. Vastineeksi yritin tukehduttaa veljen tyynyllä, ja hän rikkoi nukkekotini ja vei sen roskikseen asukkeineen päivineen. Siitä suutuin ja heitin veljeä saksilla, mut veli sai oven eteen. Tollasta se oli, aina.



Meillä taitaa lapsiluku jäädä tähän yhteen.;)

Meitä oli neljä sisarusta, ja mulla viisi lasta eikä kyllä mitään tollasta ole ollut omassa eikä omien lasteni lapsuudessa. Onko tämä normaalia vai onko meillä vaan sävyisät geenit?

Houkuttelin veljeni kulkemaan silmät sidottuina jännityspolkua, ja yritin pudottaa hänen päähänsä kymppilitran ämpärin täynnä jäätynyttä vettä. En osunut. Veli taas sulloi minut kirjahyllyn alakaappiin, sitoi ovet hyppynarulla kiinni ja lähti omiin leikkeihinsä. Vastineeksi yritin tukehduttaa veljen tyynyllä, ja hän rikkoi nukkekotini ja vei sen roskikseen asukkeineen päivineen. Siitä suutuin ja heitin veljeä saksilla, mut veli sai oven eteen. Tollasta se oli, aina. Meillä taitaa lapsiluku jäädä tähän yhteen.;)

Vaikka kuinka pinnistelen, en muista kotoani yhtään ainoaa niin julmaa kiusaamistilannetta sisarusteni tai kavereiden kesken, että se olisi jäänyt mieleen.



Sen sijaan koulusta tulee mieleen muutama todella ikävä muisto, joiden vuoksi jouduin jopa sairaalahoitoon.

jonka laitoin lukkoon niin ettei veli päässyt ulos. Sitten lähdin kaikessa rauhassa keittiöön syömään enkä välittänyt makkarista kuuluvista tukahtuneista huudoista tipan tippaa. Julma isosisko.

oli sellaiset suuret pari ovet ns "isojen" puolella (luokat 4-6). Kaksi talvea vain minä menin vasemmasta puoliskosta (ja joskus joku muu "rohkea" tai tyhmä joka ei tiennyt...) koska kuului huhu jonka mukaan minulla on kirppuja... siis ei ollut,ei täitä ei mitään.. mutta muutama oppilas oli ottanut minut kiusaamisen kohteeksi ja KOKO koulu (siis ihan-koko-koulu,todella!) kulki minun kanssa eri ovesta ja ruokajonossa minusta seuraava pysyi niin pitkän matkan päässä kuin vain pystyi...

Tukan polttaminen kuului osaksi leikkiä, jonka tietysti minä olin älykkäänä keksinyt. Veli sai tukkansa sammumaan hakkaamalla käsillään päätään, ja minä sain koivuniemen herraa..

En siis yrittänyt silmää puhkoa mutta vihan puuskassa sitä otti aina lähimmän esineen ja antoi mennä. Huh, oli varmaan vanhemmilla kestämistä tällaisessa pikkuhirviössä.



Olen myös saksinut rikki samaisen siskon lempilelun sekä veljeni kumisen alligaattori. Sakset taisi olla se mun juttu :).



Ja eivät siis kumpikaan sisaruksistani olleet itsekään mitään puhtoisia pulmusia, vaan meillä oli tappomeininki päällä päivittäin useamman vuoden ajan. Ei ollut tervettä menoa, ei.

Kolmentoista ikäisenä minua alettiin potkia persuuksille koulun käytävällä ja pihalla. Oppitunneilla ei varsinaisesti kiusattu, mutta mitätöitiin, niin että välillä tuntui kuin en olisi olemassa. Opettajat katselivat touhua alakuloisina, mutta kukaan ei puuttunut niihin tilanteisiin.

Sitä ennen minua ei oltu kiusattu, vaan olin aina menossa mukana. Sen takia yläasteella alkanut kiusaaminen olikin niin kuin isku vasten kasvoja. Se alkoi yllättäen, enkä keksinyt sille mitään syytä. Elin ne vuodet ihan lamassa henkisesti ja kärsin siitä vieläkin tunne-elämän tasolla.

Jälkeenpäin en ole halunnut edes miettiä koko kiusatuksi tulemista, mutta muistot siitä tulevat aina joskus takaisin aikuisten maailman kettuilutilanteissa. Ne palautuvat mieleen todella voimakkaina ja suorastaan fyysisinä, niin että joissain tilanteissa olen ihan turta ja pystyn vain ajattelemaan, että tämä on ihan niin kuin kouluaikoina. Itse asiassa ne tilanteet noudattavat samaa koulukiusaamisen logiikkaa, vain hienostuneemmassa, aikuisten sosiaaliseen kulttuuriin sopivassa muodossa.

Yksi aikuiskiusaamisen muoto on se, että ignoroidaan kiusaamisen kohde sosiaalisesti. Vaikka olisit periaatteessa esimerkiksi työyhteisön toimiva jäsen, niin kaikki sinun tekemiset irrotetaan sinun henkilöstä ja käsitellään ikään kuin toisten saavutuksina. Olet teknisesti mukana kuvioissa, mutta sosiaalisesti pois suljettu.