Uskaltaisitteko lähteä?

Aikaisempiin raskauksiin perustuen en vaan olisi pystynyt ololtani istumaan autossa niin kauaa. Enkä kyllä olisi ottanut sitä riskiä, että mies ei pääsisi mukaan (en itseni takia, vaan mieheni olisi ollut todella pahoillaan). Eikö mies voisi lähteä mukaan?

460km on vähän turhan pitkä matka miehen ehtiä paikalle, jos synnytys käynnistyy. Etkö voisi ottaa miestä mukaan? Tai kelpaisiko joku paikalla olijoista tukihenkilöksi? Jos kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta hyvälle, niin jäisin suosiolla kotiin.



itselläni olisi miehellä ollut lapsuusystävän häät laskettuna päivänä toisella paikkakunnalla. En päästänyt häntä sinne, sillä haluan hänet ehdottomasti itse mukaan synnytykseen.

Viimeisillään olo autossa ei ole herkkua ja miettisin sitäkin, että jos on jo tollaisia 4 h kestäviä supisteluita, niin voihan se synnytyskin jo käynnistyä. Mutta mä oonkin varman päälle pelaaja joka asiassa, joku muu ajattelee ihan toisin.

jos uskot jaksavasi istua autossa ton aikaa :) junahan olis vielä parempi, pääsee vähän liikkumaan. ite kävin 250km:n päässä päiväseltään vielä 41+1, hyvin meni :)



otat vaan selvää mihin meet tarkistuttaa ites jos tuntuu että synnytys käynnistyy... raskaus ei ole sairaus, mutta oman jaksamisen mukaan! tolla matkalla kannattaa varmaan jo pitää ainakin yks tauko ni saa vähän oikaistua jalkoja. ja joku toinen ajamaan jos siltä tuntuu. mukavia ristiäisiä!

Tosin itse en lähtisi sen vuoksi, että toinen lapseni syntyi viikolla 37+2 :).



Tosin mielestäni ajoittainen menkkajomottelu mielestäni viittaa synnytyksen lähestyvä, eli kyllähän tuossa on jo ennusmerkkejä synnytyksestä - varsinkin jos on ollut jo yhtenä yönä voimakkaita supistuksia.



Mutta siis en lähtisi noin pitkälle reissulle noin ison mahan kanssa - koska jo pelkkä istuminen voi olla liian rankkaa.

Jos alkaisi uhkaavasti näyttää siltä, että synnytys käynnistyy, mies ehtisi varmaankin ihan hyvin tulemaan, koska ei ensisynnyttäjä yleensä kovin nopeasti vauvaa maailmaan punnerra, vaan synnytyksessä menee tunteja. Sairaaloita varmaan löytyy sieltä ristiäispaikkakunnalta päinkin. Matkustaessa vaan kuuntelisin kroppaa ja pitäisin taukoja usein.



Itse olen kyllä "päästänyt" miehen aina lasketunajan läheisyydessäkin erilaisiin tilanteisiin. Esim. ei tulisi mieleenkään kieltää miestä menemästä ystävän häihin. On vaan sovittu, että on tavoitettavissa ja ajokunnossa jos alkaa tapahtua.

varsinkin jos sulla on noita suppareitakin jo ollut. Sukulaisnainen lähti viikolla 35 lomalle, ajeltiin 300 kilsaa ja eikun lähimmälle synnärille. Mun mielestä neuvolakin ohjaa, että pitkät automatkat ei ole suositeltavia enää vkon 36 jälkeen. Itse synnytin 37+5 viikolla, joten ei se laskettu aika ole mikään takuu-päivä vauvan maailmaantulosta.



Ei ne ristiäiset niiiin tärkeät juhlat sentään ole.

Kyseessä veljeni lapsen ristiäiset ja siksi haluaisin niin kovasti matkaan lähteä. Mies ei pääse töiden vuoksi, vaikka kuinka yritti saada vapaata. Ajattelin aluksi etten lähde, koska supisteluja jo ollut, mutta miksipä sitä ei voisi synnyttää muussakin sairaalassa. Kotiutuminen tietenkin ikävää niin kaukaa. Toisaalta epäreilua miestä kohtaan "pakottaa" hänet omien menohalujeni takia ajamaan se 460 kilometriä jos synnytys käynnistyy. Ehkäpä jätän siis ristiäiset kuitenkin väliin, senkin takia, että haluan ehdottomasti sallia miehelle esikoisensa syntymän ihmeen.



Minä myös päästäisin kyllä miehen noihin häihin mistä joku kirjoitti. Jos kerran tosiaan lapsuudenystävä ja välimatka ei ihan kauhea. On vaan puhelin koko ajan lähellä...eriasia jos matkaa useita tunteja.



Matkustus ei sinällään hirvitä, koska taukoja olisi varmasti pidetty vaikka tunnin välein, jos tarpeen.

Ihan siitä syystä, että selkäsi ei tykkää kovin hyvää noin pitkään istumisesta. Itse kävin kesäteatterissa noilla viikoilla ja kuopus syntyi 40+6 ja oli aika tuskaa olla viimeinen kk selkä kipeänä. Särki vietävästi yöt ja päivät ja esikon kanssa ei ollut herkkua olla :)

Muuten lähtisin kyllä, koska molemmat lapset syntyneet "yliaikaisena" 40+5 ja 40+6. Ulkomaille en kylläkään lähtisi, mutta kotimaahan kyllä. Ja kyllähän se miehesi mukaan ehtii varmaankin kun esikoinen kyseessä.

Sitten kun hän on isompi, voit kertoa hänelle, ettet päässyt synnytyksen lähestymisen vuoksi paikalle, mutta että puhuitte kyllä kastepäivänä puhelimessa!

... joissa yksi kummi oli ulkomailla (asui siellä) ja koko kastetoimituksen oli kommunikaattori päällä ja kummilla toisessa päässä puhelin. Kuulivat koko toimituksen ja juteltiin vielä puolin ja toisin. Hyvin meni!



Tässä siis tapa, jolla voi olla "läsnä".



Mutta varsinaiseen kysymykseen vastaan, etten lähtisi. Rv 37 minulla oli jo 10 päivän ikäinen vauva!

eli oman olotilan mukaan. Itselläni ei autossa istuminen ole koskaan loppuraskaudesta tehnyt pahaa, riippuu niin paljon omasta kunnosta ja autosta millä matkustetaan. Esikoinen harvemmin syntyy pikavauhtia, joten todennäköisesti miehesi ehtisi paikalle vaikka synnytys reissussa käynnistyisikin. Ja jos voit kuvitella jotain sukulaisistasi mukaan sairaalaan kunnes miehesi sinne ehtisi, niin ei synnytys toisella paikkakunnalla välttämättä mikään huono kokemus olisi. Miehellehän suurin osa sairaalassa olosta ennen varsinaista syntymää on aika pitkästyttävää ja kenties ahdistavaakin. Voi olla hankalaa seurata puolisoaan kivuissa. Miehen kannaltahan se merkittävän tapahtuma on itse syntymä, ei niinkään se odottelu. Pääasia, että miehesi ehtisi itse syntymän todistamaan, jos sinulla on joku muu luotettava tukihenkilö paikalla omaa oloasi helpottamaan. Ja nuo tuntemukset voivat enteillä pikaista synnytystä tai sitten eivät... Joten itse vastaavassa tilanteessa varmaan päättäisin vasta mahdollisimman lähellä omien tuntemusten mukaan lähdenkö reissuun vai ei.