Lue keskustelun säännöt.
Miten tarkkaan teillä on "sovittu" lapsimäärä ennakkoon?
22.06.2009 |
Ihmettelen suuresti erästä ystävääni, joka kokee miehensä tehneen nyt perustavanlaatuisen petoksen kun mies ei olekkaan suostuvainen kolmanteen lapseen. Heillä on siis kaksi lasta ja kuulemma "aina" on puhuttu kolmesta ja sovittu tämä määrä jo etukäteen. Syy miksi tämä mies ei tahdo kolmatta on pahasti rakoileva parisuhde ja muut syyt, joista en enempää tiedä.
Itse vierastan ajatusta, että lapsimäärä olisi jonkinlainen etukäteissopimus. Eihän sitä voi millään etukäteen tietää moneenko lapseen voimavarat riittävät ja saako niitä lapsia niin montaa kuin on suunnitellut. Toivoa ja haaveillahan aina voi, mutta ei minusta voi etukäteen päättää, että meille tulee kolme lasta ja jos toinen ei syystä tai toisesta haluakkaan niitä kolmea niin ei häntä voi painostaa ja pakottaa.
Kommentit (22)
no kolmaskin tehtiin ihan yhdessä tuumin ja nyt kun pienin täyttää 2v ollaan mietitty että aletaanpa tehdä"iltatähteä" =)
joten kuka tietää montako näitä vielä saadaan aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on heilunut suuntaan ja toiseenkin. Nyt näyttäis olevan sillä mallilla, että päädymme kuitenkin samaan sovittuun määrään parin vuoden sisällä, jos tuo nykyinen kuopus ei tuosta enää muutu hankalammaksi.
Mutta eihän sitä aivan tarkkaan voi koskaan sopia.
molemmat haluamme kolme lasta.
Jos mies olisi kahden jälkeen sanonut, että ei enää yhtään, olisi kriisi ollut taatusti edessä.
Itse ainakin koin, että kahden lapsen kanssa perhe ei vielä ollut valmis. Jos en olisi kolmatta saanut, en tiedä miten siitä tunteesta olisi päässyt yli.
Jos tilanne on sellainen että "etukäteen päätetty" lapsiluku veisi koko perheen tuhoon sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti, niin tyhmäähän olisi olla miettimättä tilannetta uudelleen ja väenväkisin pitää kiinni alkuperäissuunnitelmasta.
Olen aina halunnut suuren perheen, miehelle sopi. Kahden jälkeen sanoi kuitenkin että eiköhän nyt riitä. Myöhemmin myöntyi kolmanteen, josta sanoi että ei sitten enempää. Ja myöntyi myöhemmin neljänteen. Ja edelleen sanoo että eiköhän tämä ole tässä.
pienin ikäeroin.
Kolmannen jälkeen mun teki vielä vähän mieli neljättä, mutta mies oli sitä mieltä että eiköhän kolme riitä ja sitten itselläkin mukavuussyyt kävivät vauvakuumeen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan outoja kysymyksiä...Niin ja yhden lapsen olen saanut ensimmäinen meni kesken ja ero tuli kuitenkin vaikka olis sovittu 5 lasta.....
2 jo on. Se kolmas tulee joskus kymmenen vuoden päästä, jos Luoja suo. Mulle riitäs kyl nää kaksikin, mutta luulen, että mieli vielä muuttuu, kun niin nuori olen ja aikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minun sairauteni takia lapsiluku jää yhteen.
Molemmat olemme kaksilapsisesta perheestä, emme upporikkaita (ei siis varaa elellä kotirouvana vuosikausia) mutta kannatamme lasten kotihoitoa mahdollisimman pitkään.
Lapsia lähdimme "tekemään" sillä periaatteella että toivottavasti tulee edes yksi ja jos suodaan vielä toinen niin sitten on hyvä. Ja näin olikin/onkin. Nelihenkinen perheemme on siis täydellisessä kokoonpanossaan juuri nyt :)
Jos mies olisi kokonaan kieltäytynyt lastenteosta, olisi ukko mennyt vaihtoon. Jos olisi ekan jälkeen lyönyt jarrut pohjaan niin olisin hyväksynyt elämän vain yhden lapsen äitinä. Mutta jos mies alkaisi kinuta (jostain kumman syystä) vielä kolmatta lasta niin menköön tekemään jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ensimmäisen raskauden pitkähkö yritys sai tajuamaan, miten kiitollinen pitää olla yhdestäkin lapsesta. Muutenkin ollaan puhuttu, että lapsi kerrallaan. Meidän esikoinen on oikein aurinkoinen ja tyytyväinen tapaus (nyt puolivuotias), joten uusi raskaus on jo toiveissa, mutta jos mahdollinen seuraava lapsi olisi esim. erityistarpeinen, niin voihan olla, että lapsiluku jäisikin sitten siihen.
Ei lapsilukua voi mielestäni etukäteen lyödä lukkoon ja sitten loukkaantua, jos toinen ei haluakaan ennalta sovittua määrää lapsia, elämästä lasten kanssa kun ei tiedä, millaista se on, ennen kuin lapset tulevat. Ja aina niitä lapsia ei tule, vaikka kuin toivoisi. Minullakin tosin olisi mennyt mies vaihtoon, jos se ei olisi halunnut lapsia ollenkaan.
kokeillaan ensin saadaanko lasta ollenkaan ja jos saadaan niin katsotaan miten se elämä muuttuu ennen kuin tehdään päätöksiä jatkon suhteen.
Nyt meillä on kaksi lasta ja taitaa olla lapsiluku täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin, että haluan useamman lapsen, ehkä kolme. Mies taas oli sitä mieltä ollut aina, että yhden jos saa, niin se riittää. Ei halunnut jäädä lapsettomaksikaan, mutta vierasti ajatusta enemmästä kuin siitä yhdestä lapsesta.
Päädyimme kompromissiin, meillä on 2 ihanaa poikaa (4v ja 2v ja mies kävi tammikuussa sterilisaatiossa. Minä siihen en mennyt, koska periaatteessa sisälläni on se haave kolmannesta, tosin hyväksynyt olen jo, etten sitä saa.
mut en kyllä koskaan ole miettinyt määrää.. nyt on tilanne se et on viides tulossa, ja nyt ollaan miehen kans jo ihan varmoja et viimeiseksi jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä varsinkaan lupaamaan. Enkä ottaisi vakavasti miehenikään puheita paitsi ensimmäisen lapsen kohdalla.
Oltiin tuolloin 18-vuotiaita. Nyt meillä on ne viisi lasta. Nuorin saatiin, kun oltiin 42-vuotiaita, mutta se oli ihan rehellinen vahinko. Ei ollut tarkoitus enää viidettä tehdä, mutta niin vain kävi ja hyvä että kävi.
Minä olen alusta saakka kertonut miehelleni,että tahtoisin monta lasta. Mieheni taas sanoi, että kaksi lasta olisi hänestä hyvä määrä. Nyt odotamme viidettä lasta!
sopimus, joka neuvotellaan ja jota kumpikin osapuoli sitten rangaistuksen uhalla noudattaa. Elämä muuttuu ja suunnitelmat sitä myötä.
Jos parisuhde rakoilee niin onko järkeä hankkia lisää lapsia? Eikö kannattaisi keskittyä hoitamaan ensin se suhde?
Meillä on aina puhuttu ja oltu yhtä mieltä siitä, että haluamme molemmat vain yhden lapsen. Asiaa ei ole kirjallisesti sovittu tai kirkossa kuulutettu, mutta vielä ei ole kumpaakaan alkanut toinen lapsi kiinnostamaan eli emme edelleenkään yritä toista lasta, vaikka ensimmäinen on 5-vuotias. Olemme vielä nuoria, mutta nyt tuntuu siltä, että perheemme jää kolmilapsiseksi. Tiedän kyllä omalta osaltani, että olisin helpommin ylipuhuttavissa kuin mieheni, joka on järkähtämätön kallio päätöksissään. Vaikka uskon, että toisinkin päin onnistuisi, jos minulle iskisi kamala vauvakuume (mitä kyllä epäilen). Never say never. Painostaminen on perseestä eikä sitä pitäisi mielestäni kummankaan harjoittaa. Asioista voidaan keskustella, mutta aika vaikea toista on lapsenhankintaan pakottaa (eikä se mielestäni ole oikein). Lasta haluava voi sitten kyllä joutua hautaamaan haaveensa, mutta ainahan voi vaihtaa miestä, jos ei ole nykytilaan tyytyväinen :). Mutta en kyllä tiedä ketään, joka olisi etukäteen sopineet lapsimäärän ilman, että siitä olisi voitu avoimin mielin joustaa suuntaan tai toiseen. Mutta on toki miehiä (ja naisia) jotka eivät koskaan halua lasta. Monelle tuleekin sen vuoksi ero, kun toiveet menevät ristiin. Kaverisi mies on siinä mielessä fiksu, että en minäkään tekisi uutta lasta huonoon parisuhteeseen, vaikka olisi mitä "sovittu".
Meillä on ollut puhetta kolmesta lapsesta ja talokin on rakennettu niin isoksi, että mahtuisi. En vaan taida jaksaa, yhdenkin kanssa on ihan tarpeeksi puuhaa. Toista yritetään ja jos tulee kaksoset niin ei haittaa. Menisi yhden raskauden vaivalla :-)
ja oisin kyllä ollu tosi pettyny, jos miehen mielestä sopiva lapsiluku olisikin sitten tosi paikan tullen ollut 1-2. Mutta aina ei ole sopiva aika lapselle. Sen kyllä ymmärrän.