miten saada mies terapiaan kun hän ei omasta mielestään tarvitse sellaista?

Mieheni oireilu alkoi lastemme syntymän jälkeen. Olin aivan kauhuissani, kun kiltti mieheni muuttui silloin tällöin silmieni edessä julmaksi sadistiksi. Nyt nuorinkin lapsemme on viisi vuotta ja olen lopulta löytänyt syyn mieheni käytökselle. Hän on pienenä saanut julmia selkäsaunoja ilman mitään syytä. Vanhemmat, joiden pitäisi rakastaa, ovatkin olleet pahimpia vihollisia. Etsin pitkään netissä diagnoosia ja ylipäätään jotain selitystä hänen käytökselleen. Kun luin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, tunsin kuinka suuri kivi vierähti sydämeltäni.



Kaikki on nyt niin selvää! Väkivaltainen, pelottava lapsuus. Vika on aina toisissa. Ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja - välimuotoa ei ole. Raivokohtaukset syntyvät kuin tyhjästä, täysin mitättömistä syistä. Positiivista on se, että mieheni ymmärtää käyttäytyneensä mielipuolisesti. Silti hän ei koskaan pyydä anteeksi.



Itse en uskalla toimia hänen peilinään, koska raivokohtaukset ovat niin pelottavia. Olen kuin saaliseläin, joka lamaantuu täysin. Tämä siitä huolimatta, että minua ei ole koskaan pahoinpidelty. Sanojen voima on paljon voimakkaampi. Pelkään, miten tämä vaikuttaa lapsiin. Siirtyykö väkivallan perintö heidän mukanaan yhä seuraaviin sukupolviin.



Onko ainoa mahdollisuus erota? Eikö kukaan voi auttaa?

Tilanteisiin tarvitaan joka tapauksessa apua. Avioliitto- tai perheterapiaan voi mennä yksinkin.

Mutta onhan se lapsille todella traumatisoivaa, jos joutuu elämään pelon ilmapiirissä.

"Lieviä persoonallisuushäiriön piirteitä voi olla juuri nuo, että ei tunne itseään, vika on aina muissa, itse käyttäytyy omasta mielestään hyvin jne. Persoonallisuuden häiriöt tai epävakaa persoonallisuus voi johtua esim. lapsuuden traumoista. Siihen tulee aina saada psykiatrista apua."



Perheneuvolasta voi hyvinkin olla apua, koska lapsuuden ja perheiden ongelmat ovat heille erittäin tuttuja. Miehenkin on ehkä helpompi mennä, kun tavallaan koko perhettä hoidetaan, eikä vain häntä. Siellä voivat tosin suositella yksilöterapiaa.

He eivät usein kykene näkeämään omassa käytöksessään mitään vikaa tai korjattavaa. Terapia ei toimi, jos asiakas ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen.

He eivät usein kykene näkeämään omassa käytöksessään mitään vikaa tai korjattavaa. Terapia ei toimi, jos asiakas ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen.

Isälläni on jonkin sortin persoonallisuushäiriö, ja sen ansiosta lapsuuteni oli jokseenkin rikkinäinen. Kesti vuosia ja tunteja terapiaa, että pääsin siitä yli.. Että miettikää lasten kannalta parasta ratkaisua, jos mies oikeasti on tosi epävakaa. Oma äitini ei lähtenyt, mutta sainkin todistaa lukuisia kertoja sitä kun esimerkiksi pienempää sisarustani heiteltiin pitkin lattiaa.. Milloin mistäkin syystä, joskus siitä syystä, että oli leikkinyt naapurin lasten kanssa.



Ikinä ei kuitenkaan saatu isää hoitoon, vaikka yritettiin, kun aikuista ei voi pakottaa. Lisäksi mielenterveysongelmissa hoito toimii yleensä vain, jos henkilö kokee hoitoa tarvitsevansa. ei isäni ainakaan tarvinnut, koska kaikkihan oli aina jonkun muun syy..

tähän mennessä vastanneet ovat juuri niitä, jotka eivät näe itsessään mitään vikaa.



Jätetään siis diagnoosit ammattilaisille.

niin antakaa asian olla. Pieniä ongelmia on jokaisella, mutta niiden kanssa on opittava vaan elämään.

Yksi tuttava "pakotti" miehensä psykodraama-kurssille, kun hänellä oli kuulemma käsittelemättömiä lapsuuden asioita. Mies ei olisi halunnut, mutta meni sitten. Siellä kurssilla mies avautui ja kertoi avioliitostaan, miten vaikeaa on olla naisen kanssa, kun joka käyttäytymiselle hakee syytä miehen lapsuudesta, mikään ei rouvaa miellyttänyt... Erohan heille lopulta tuli.

Aikuista ihmistä ei voi pakottaa hoitoon. Vai olisko teistä "terveistä" kiva, jos joku alkaisi epäilemään teidän mielenterveyttänne ja suosittelisi hoitoon menoa?

Kannattaa tutustua kumppaniin paremmin, ennen lapsien tekoa.

omassa liitossaan ja perheessään onko elämä tarpeeksi hyvää, että sitä kannattaa sellaisenaan jatkaa. Ei kukaan sitä täällä voi arvioida puolesta.

Mutta silti minusta asiaa olisi hyvä pohtia myös lasten näkökulmasta. 8

Vai olisko teistä "terveistä" kiva, jos joku alkaisi epäilemään teidän mielenterveyttänne ja suosittelisi hoitoon menoa? Kannattaa tutustua kumppaniin paremmin, ennen lapsien tekoa.

Kuka tässä on kivasta puhunut. Asiat pitää sanoa niinkuin ne on. Asiat pulpahtelee esiin pitkin matkaa eikä kenestäkään voi antaa takuita "etukäteen" loppuelämäksi ei sinusta eikä minusta.