En KESTÄ päällepäsmäri-äitiäni! :(
Äidin mielestä monissa asioissa on vain yksi oikea toimintatapa, joka on luonnollisesti se hänen tapansa. Äiti on myös kova puuttumaan joka asiaan, sähläämään joka paikassa ja esim. kasvattamaan lapsiani minun nenäni edessä.
Tässä kerran äiti oli meillä ja puuttui KOKO AJAN lasten tekemisiin: "älkää tehkö noin, tehkää näin, älkää menkö sinne, tulkaa tänne, älkää laittako sitä tavaraa tuohon, varokaa, katsokaa eteenne, muistakaa, tehkää, älkää tehkö..."
Huomautin (ystävällisesti) äidille asiasta ja pyysin, että saisin itse huolehtia lapsistani. "Yllättäen" hän loukkaantui ja pidätteli itkuaan loppuillan.
Ärsyttävyyden huippu on kuitenkin olla äidin kanssa yhtä aikaa suvun mökillä. Siellä on aivan ehdottomasti vain yksi oikea tapa tehdä asiat. Perunoita ei saa keittää "väärässä" kattilassa, kastiketta ei saa hämmentää "väärällä" kauhalla, vettä ei saa kantaa saunaan "väärällä" ämpärillä, ruokaa ei saa laittaa jääkaapissa "väärälle" hyllylle, valoja ei saa sytyttää "väärään" aikaan jne. Lista on loputon.
Miten te muut päällepäsmärien tyttäret pärjäätte äitienne kanssa? Välejä en missään nimessä halua laittaa poikki, sillä monessa muussa suhteessa äitini on oikein passeli äiti ja mummi.
Kommentit (7)
en voi asialle mitänn
neuvoksi antaisin sinulle, et anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
se on parasta niin ei tule riityaa
kyse on luonteesta ja tavasta jota on sula mahdottomuus korjata vaikka kuinkas yrittää,
eli anna vaan olla ja laske kymmeneen
yks päivä huomaat ettei äitiä enää ole....
miten monta vuotta onkaan haaskannut! Miten lyhyt omakin elämä on, jotta sitä kannattaa täyttää moskalla.
voi muuttaa, mutta se vaatii niin paljon henkistä työtä, ettei nämä huonon itsetunnon omaavat päällepäsmäri-äidit siihen yleensä kykene. Itse suhtaudun omaan äitiini lähinnä säälivästi, mielestäni on surullista, että ihminen ei elämänsä aikana ole oppinut yhtään vuorovaikutustaitoja, suvaitsevaisuutta ym. Olen päättänyt olla henkisesti vahvempi, enkä ota itseeni.
t. eräs, joka ei äitinsä mielestä osaa jauhelihaa paistaa oikein, vaan hänen pitää näyttää miten se tehdään
miten monta vuotta onkaan haaskannut! Miten lyhyt omakin elämä on, jotta sitä kannattaa täyttää moskalla.
Neuvoisin tekemään niin, jos tapaus on toivoton, eikä osoita merkkejäkään kehityksestä. Oma elämä on arvokas, ei sitä tarvitse haaskata kusipäihin.
iän myötä on itselle tullut ymmärrystä hänen toimintatapoihinsa ja luonteeseensa. lisäksi osaan jo kiertää asioita joista tiedän tulevan katastrofeja. joidenkin asioiden annan vain yksinkertaisesti olla.
kun äiti vanhenee, niin kulmat hioutuvat mutta osa jutuista vain pahenee. mutta silti voi huomata jo vanhuuden painavan. ei hän kauaa enää ole päällepäsmäröimässä.