Normaali päivä lapsiperheessä?

Meillä about näin: puoli yhdeksältä taapero herää, syö aamupalaa ja leikkii kymmeneen. Sitten ulos puistoon, lounas siellä kahdeltatoista ja takaisin kotiin yhden pintaan. Leikkiä noin kahteen, tunnin unet ja sitten välipala. Taas leikkiä, ulkoilua jne. ja päivällinen kuudelta. Sisällä touhutaan iltakahdeksaan, jonka jälkeen käydään syödään kevyt iltapala, käydään pesulla ja mennään nukkumaan.



Lapsi on tällä hetkellä miehen kanssa kotona ja jossen olisi tiukka siitä että rutiini pysyisi edes suht samana päivittäin, lapsi ei pääsisi ulos usein eikä isä puuhaisi hänen kanssa juurikaan.

viikonloppuna herätään klo 06 ja 08 välillä, aamupala n tunnin päästä heräämisestä, sit muksut kattoo aamulastenohjelmia ja puuhailee omiaan muutaman tunnin. Ulkoilemaan tai uokakauppaan yleensä n 10 aikaan, puolenpäivän pintaan lounas, siitä kolmen tunnin päästä välipala. Iltapäivällä muksut puhailee omiaan, joksus pelataan jotain yhdessä, kyläillään, ulkoillaan. 5-6 aikaan päivällinen ja iltapala kasin aikaan. Muksuista isompi nukahtaa kasin aikaan ja pienempi tuntia myöhemmin. Lauantaisin paistetaan lettuja aamupalaksi, meillä ei muita viikottaisia rutiineja.

Meillä mies tekee paljon töitä ja olen todella paljon muksun kanssa kahdestaan. Ihan noita perusjuttuja tehdään, leikitään ulkoillaan jne. Käydään muksun kanssa tädeillä ja isovanhemmilla kylässä. Kummisetä käy kylässä aina viikonloppuisin, minusta se on tosi ihanaa, pysyy heillä läheiset välit. Muksulla on myös "miestenjuttuja" isin kanssa, ruohonleikkuu ja saunanpesän sytytys on kestosuosikkeja.

Päiviä rytmittää ruoka-ajat, jotka meillä on melko muuttumatottomia. Aamupala klo 8, lounas klo 11.30, välipala klo 14, päivällinen klo 17 ja iltapala klo 20. Siihen väliin ainakin kaksi ulkoilua päivässä, aamupalan ja välipalan jälkeen. Kesäaikana monesti syödäänkin pihalla, ainakin välipala.

Meillä luetaan paljon ja sylitellään samalla, muuten ei vanhemmat juuri leikkeihin osallistu. Askarrellaan inspiraation mukaan...

Rutiineja on sen verran, että torstaisin meillä on hernekeitto + pannari-päivä ja sunnuntai-aamuna keitetään riisipuuroa.

Kyselen siis siksi,koska perheneuvola korostaa normaalin perhe-elämän tärkeyttä.Mutta kun en tiedä mitä se pohjimmiltaan tarkoittaa. Meillä on kaksi lasta (8v ja 6v),joista nuoremmalla on Lasten Linnassa diagnosoitu määrittämätön tarkkaavaisuuden ja uhmakkuuden häiriö ja käyttäytymisen epätasaisuus. (tätä en kyllä osaa suomentaa,että mitä se sitten tarkoittaa normaalissa kielessä,mutta aikalailla ADHD on lähimpänä saatua dg:a).

Rutiinit ovat perheessä tärkeitä.Meillä vaan ei ole samoja rutiineita kuin normiperheessä.Mä olen osin liikuntarajoitteinen eli en voi "juosta perässä". Meillä ulkoillaan koko perheen voimin aina kun on mahdollista; aina se ei sitä ole mun vointini vuoksi.Lasten kanssa ollaan päivittäin lähes koko ajan ja puuhastellaan paljon yhdessä.mä lähinnä teen paikallaan tehtäviä juttuja:luen,askartelen,pelaan jne. Mies taas leikkiin hippaa,ajaa autoilla, taistelee kuopuksen mielikuvitustaisteluissa. Olemme siis koko ajan läsnä.Koulu ja eskariaikaan meillä on tiukat rajat nukkumiselle, nyt lomalla eletään omaan tahtiin.Olemme kaikki yökukkujia eli aamuvarhain herääminen ei ole meidän juttu.

Täällä palsatalla on joskus ollut puhetta lasten kanssa leikkimisestä ja ainakin silloin varsin moni ilmoitti ettei juurikaan leiki lasten kanssa mitä nyt joskus pelaili.Lapset viettävä tsuurimman osan ajastaan jossain muualla kuin kotona tai kotona ollessaan puuhailivat itsekseen.Siis kyseessä suuremmat lapset.Meilläkin tuo esikoinen käy ulkona kavereidensa kanssa itekseen,mutta kuopusta ei voi jättää vahtimatta lainkaan.En voi ymmärtää mitä teemme "väärin" kun kuitenkin olemme koko ajan lasten käytettävissä ja teemme juttuja yhdessä?

Kuinka paljon lapset katsovat tv:tä tai ovat tietokoneella?Mitä he tekevät muuta?Otatteko osaa lasten puuhiin ja minkä verran?

Mä ymmärtäisin että juuri tuo on normaalia perhe-elämää. Yhdessä tekeminen ja todellinen läsnäolo on tärkeää. Itse ajattelisin että päivärytmin tulisi olla melko samanlainen lomalla ja arkena, noin nukkumisen kannalta, ettei olisi usean tunnin eroja.

näin mekin ollaan tämä asia pähkäilty.Mutta kun noille perheneuvolan ihmiselle mikään mitä me tehdään ei tunnu olevan Se Oikea Tapa :( Kerromme miten päivät sujuvat ja mitä tehdään,mutta he takertuvat aivan mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten "ulkona pitää olla ennen kymmentä". Miksi ihmeessä, miksei sinne voi lähteä hiukan myöhemmin. He ovat myös saaneet minut tuntemaan itseni täysin kelvottomaksi äidiksi kun en liikunrajoitteisuuteni vuoksi juokse lasten kanssa ulkona.Menee päiviä kun en pääse sängystä ulos ja silloin teemme jotain kivaa sisällä.Meillä halitaan paljon ja näytetään,että tykätään.Meillä menee miehen kanssa hienosti, emme riitele- joskus voi olla jotain suukopua, mutta nekin erimielisyydet hoidetaan illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan. Harva se päivä meillä sanotaan "rakastan sinua", minä miehelle ja lapsille ja he minulle.Kaikki on mielestämme ihan mainiosti,mutta perheneuvola ei vain usko.Esikoinenkin on toinen luokkansa priimuksista. Tämä on varsin hämmentävää kun emme oikeasti tiedä mitä teemme muka väärin?

Ja tuosta päivärytmistä olen samaa mieltä.Arkena on tietysti pakko herätä aikaisin,mutta lomalla voi nukkua hiukan pidempään eikä pingottaa jokaisesta asiasta;lomallahan kuluu rentoutua :)

Ap

Jumalauta kun pisti vihaksi tuo mitä kirjoitit. Ikävä kyllä olen törmännyt samanlaiseen asenteeseen muualla; kävimme lapseni kanssa Theraplayssa ja kaksi yli-innokasta ohjaajaa (tms.) jaksoi aina marmattaa siitä kun söimme lounaan vasta yhdeltä emmekä 11.30-12 kuten "kaikki muutkin"!! Siis haloo, tunnista oli kyse- tajusin vasta jälkeenpäin miten sairasta touhua tuo oli mutta siinä vaiheessa olin jo sekaisin itseni kanssa. Eihän siinä mitään uskaltanut enää tehdä kun kaikkeen piti keksiä jotain inhottavaa sanottavaa- jossei muuta keksitty niin kerrottiin kuinka vanhempien tulisi aina olla "yksi askel edellä". Tänäkään päivänä tuo lause ei ole auennut minulle...eikä kukaan muu ole neuvolassa tms. sanonut mitään negatiivista, lapsi on ikäistensä kanssa samalla tasolla kaikessa.



Ap, kuuntele itseäsi. Voit sanoa että juu, heräsitte yhdeksäksi ulkoilemaan (ja oikeasti nukuittekin puolillepäivin) ;). Jos jotain opin noilta "ohjaajilta", niin sen ettei koskaan pitäisi antaa muiden määrätä kuinka juuri teidän perheessä toimitaan (eri asia jos lapsella on oikeasti rytmi päin peetä, turvaton olo jne.).



T. olinkohan 3

Minä olen tullut nykyisen neuvolan kanssa hyvin toimeen. Tuttavat jotka ovat asuneet täällä kauemmin ovat taas todella tyytymättömiä neuvolaan. Terveydenhoitaja kuulemma oikeen etsimällä etsii jotain olemattomia asioita joista voisi huomauttaa. Siis tyyliin "teidän vauva on liian jäntevä". Eräällä tuttavalla on erityislapsi ja imeväisikäinen, hän oli kertonut että erityisesti yöt ovat raskaita heillä. Terkka oli antanut jotain omasta mielestä hyviä neuvoja ja voivotellut vähän että eiköhän se siitä. Seuraavaa kertaa varten tuttava oli pitänyt tarkkaa unipäiväkirjaa useamman viikon ajalta, terkka oli vain vilkaissut, ei kommentoinut mitenkään. Muutenkin todella moni on sanonut että neuvolakäynnistä jää aina paha mieli. Minulle terkka on ollut ihan mukava, johtuneeko siitä että olen nuori äiti uudella paikkakunnalla vai mistä lie.



Kuitenkin... Kerro perheneuvolassa että teidän perheellä menee oikeasti hyvin ja että olette onnellisia. Tee heille selväksi että jos jotain kaipaat perheneuvolasta niin tukea ja neuvoja, ei mitään "teet kaiken väärin" tyylisiä kommentteja. Toivon teille onnellista perhe-elämää jatkossakin! Yritä muistaa että pääasia on se että perheenne voi hyvin, ei se että olette ulkona tiettyyn aikaan.

Eli kuopus on erityislapsi,joka syntyi 2 kk:tta ennen aikojaan.Jo tuoloin sanottiin,että saattaa tulla jotain neurologisia häiriöitä vanhempana. Ekat neljä vuotta oli todella raskaita.Asuimme kaukana sukulaisista ja olimme vailla tukiverkkoa. Sitten muutimme takaisin kotikonnuille. Molempien vanhemmat ovat suureksi avuksi koko ajan;ottavat pojat hoitoon mielihyvin milloin tahansa. Lapset ovat olleet kotihoidossa vauvasta asti. Vasta muuton jälkeen (3v.sitten)he alkoivat käymään seurakunnan kerhossa kerran viikossa 3h/kerta. Sitten isoveli meni esikouluun ja pikkuveli samaan rakennukseen päiväkotipuolelle. Kaikki meni hienosti,mutta pk:n puolella hoitajat alkoivat ehdottamaan,että ottaisimme yhteyttä perheneuvolaan kun pojalla on selkeästi ADHD:n kaltaisia oireita. Toki sen olimme itsekin huomanneet samoin kuin sukulaiset ja ystävätkin.

Näin ajauduimme perheneuvolan asiakkaiksi.Tätä on kestänyt kohta pari vuotta. Tarkoitus oli siis saada pojalle oma hoitaja päiväkotiin sitten esikouluun sekä myöhemmin kouluun.Pojan parasta ajatellen olemme käyneet vaaditut keskustelukerrat perheneuvolan sosiaalityöntekijän sekä psykologin kanssa. Psykologi ehdotti tarkempia tutkimuksia Helsingissä Lasten Linnassa.

Menimme sinne.Tutkimus siellä kesti kolme päivää ja poikaa tutki lääkäri, neuropsykologi, toimintaterapeutti, puheterapeutti sekä käytöshäiriöihin erikoistunut sairaanhoitaja (näin se taisi olla).He kaikki olivat todella osaavaa väkeä. Siellä kuunneltiin ja ehdoteltiin eri toimintatapoja. Tuli lämmin ja turvallinen fiilis. Täällä kotona taas syytellään eikä kuunnella, mennään kuin jonkun oppikirjan mukaan.

Pahimman väsymyksen ja rasituksen yli olemme siis jo päässeet. Emme ole hakemassa apua meille vanhemmille vaan tuolle poitsukalle, että hänellä olisi samat mahdollisuudet oppia koulussa kuin "normaalillakin" lapsella (Nyt on jo sovittu esikoulun tuplaamisesta ja siirtyy erityisluokalle koulussa). Kun sitten perheneuvolasta kävivät niin psykologi yhtäkkiä tokaisi "oletteko miettineet sijaisperhettä". Nyt en ymmärrä pohjimmaista tarkoitusta tässä kysymyksessä. Kun olemme tolkuttaneet, että emme tarvitse erityistä apua jaksamisen suhteen,kaikki on niiltä osin hienosti- miksi siis alkaa edes ehdottamaan tälläistä? Olemme aina haluneet hoitaa lapsemme itse, nyt he vaativat pojalle pidempää päivää esikoulussa ja vielä sijaisperhettä?! Kun me nimenomaan haluamme kasvattaa muksut itse. Lapset ovat erittäin sosiaalisia ja iloisia kundeja. Eivät ujostele eivätkä juokse ketään karkuun,ovat avoimia. Ja todellakin esikoinen on harvinaisen osaava ikäisekseen. Että jotain ollaan kuitenkin tehty oikeinkin,kait? Olisi kiva tietää mikä tässä asetelmassa mättää? Ovatko lapset liian onnellisia vai miksi heidän pitää keksiä meille jotain olemattomia ongelmia?

Ikävä kertoa tätä mutta meille yritettiin ajaa läpi ihan samaa. Tiesimme mihin se johtaisi joten kieltäydyimme edes ajattelemasta koko asiaa- valitettavasti käynnit Theraplayssa ym. loppuivat melkeinpä siihen. Vaihtoehdot olivat luokkaa "tee ja tottele jokaista oikkua" tai "tee itse ja pärjää yksin".



3

Lapset (12v, 10v, 9v ja 1v) heräilevät omaan tahtiinsa. Aamupala syödään n. 10 aikoihin, siis näin loma-aikana (kouluaikana herätän koululaiset 7.30 ja aamupala 8 aikaan).



Aamupalan jälkeen laitetaan koti kuntoon porukalla ja sitten koululaiset jakautuvat kuka minnekin; kavereille, tietokoneelle, ulos, mummolaan, kauppaan, harjoituksiin.. Minä käyn kuopuksen ja koirien kanssa lenkin. Taapero jää rattaisiin nukkumaan.



Klo 14 meillä on ruoka ja silloin yleensä kaikki ovat (tai käyvät) kotona.



Sitten kyläillään /käydään kaupassa /löhötään/ pelataan lautapelejä/ leivotaan... mitä keksitäänkään. Kuopus ottaa 17-18 pienet unet.



Klo 18 on seuraava ruoka ja silloin kaikki ovat paikalla. Tämän jälkeen minä laittelen pyykkejä yms kotihommaa, mies touhuaa kuopuksen kans tai lähtee koko lauman kanssa käymään jossain.



Lapsille pieni iltapala klo 21 ja sitten kuopus nukkumaan, koululaiset saavat valvoa 22-23 asti näin lomalla. Monesti pelataan jotain heidän kanssaan sitten,kun pienimmäinen nukahtaa.

Eletään omaan tahtiin silloin kun ei ole kerhopäivä. Herätään aamulla kun herätään, joskus 7-9 aikaan, sitten aamupala (syötiin tänään meillä juuri 15 min sitten.



Lounas 11-13 aikaan, välipala noin 14-15, päivällinen 17, iltapala noin ko 20.

Näiden välissä puuhaillaan mitä milloinkin, ulkoillaan jos huvittaa ja säät sallivat (joskus ei ollekaan jos joskus 3 kertaa päivässä), tavataan kavereita, käydään kaupassa.



Kuolisin tylsyyteen jos pitäisi elää jonkun ulkopuolisen määrittelemien normien mukaan esim. lasten on herättävä joka aamu klo 7, ulkona pitää olla ennen kymmentä, ruoka pitää aina_ja_joka_päivä olla klo 11.30 ja lapset päiväunilla tasan klo 12.

Olet varmasti paras äiti lapsillesi ja perheesi toimintamalli juuri se sopivin teille.



Mukavaa kesää teidän perheelle!

Haiskahtaa kyllä vahvasti sille, että olet joutunut perheneuvolan silmätikuksi liikuntavammasi vuoksi, joka on aivan törkeää! Vanhemmuuden taidoissasi tai perheen arjen pyörittämisessä ei ole varmasti mitään vikaa!

Meilläkin on erityislapsia perheessä (sijoitettuna), eikä meilläkään pilkuntarkkaa rytmiä noudateta, varsinkaan lomalla. Sen tietää kyllä sosiaalityöntekijämmekin ja hänen mielestään se on ihan ok. Tärkeämpää kuin minuutintarkka aikataulu, on mielestäni asioiden ennakointi varsinkin erityislapsien kanssa. Meillä kerrotaan etukäteen (tarvittaessa moneen kertaan) mitä tehdään tai mitä tapahtuu seuraavaksi, se tuo turvallisuutta ja vähentää levottomuutta. Ihan näin oman kokemuksen valossa.



Koita pysyä lujana ap!

mutta perheneuvola on ihan paska paikka. Syytä halutaan etsiä vanhemmista aina.

Adhd lapsille tärkeää struktuuri, palkitseminen ja ennakoiminen.

Vanhemmille sanoisin, että viranomaisten suu täytyy tukkia ja tehdä selväksi, että vanhempien ristikuulustelu saa loppua.

Me lopetimme perheneuvolassa käymisen ja lapsi tutkitaan joskus yksityisellä puolella.

Ei adhd lasta auta se leikitkö lapsen kanssa vai et.

Ehdoton edelletys on, että lapsi harjoittelee sosiaalisia suhteita muiden lasten kanssa ja leikkii heidän kanssa.

Tramppis on hyvä adhd lapsille.

Liike on tärkeää, että adhd lapsi saa hermoimpulssit liikkeelle ja kirjoja suosittelen luettavaksi keskittymiskyvyn takia.

Lisäksi adhd lapsille on hyviä lääkkeitä. Monen elämä muuttunut lääkityksen avulla. Tietenkään lievissä tapauksissa ei kannata lääkitä. Lääkitys voidaan aloittaa 6v. lapsella ja välipäiviä voi pitää lääkityksessä.

Ei voi elää, kuin pellossa, mutta mitään kurinalaista aikataulua ei voi pitää, paitsi illalla olisi hyvä olla tiukka struktuuri, niin nukahtaminen onnistuu paremmin.

Ei menny perheneuvolassa jakeluun se, että meillä ei ole ongelmia pojan kanssa, mutta miten poika pärjää normikoulussa, kun ei pääse jatkotutkimuksiin ja koulukypsyystesteihin.

Meillä on onneksi pojalla vakuutus ja vakuutus korvaa tutkimukset. Lapsella on myös lievää kielellistä ongelmaa ja kyseessä on jotain lievää dysfasiaa, lievää adhd tai add.

Kukaan ei osaa erotella mistä kyse. Lapsi vasta 5v. joten tutkitaan vasta sitten, kun on oikea aika.

Luin nyt viestit ja pistää tosi vihaksi.

Sinun tehtävä ei ole juosta lapsen perässä

Oikea kasvatus on sitä, että lapsi tottelee sanaa.

Mieheni vaati minua juoksemaan lapsen perässä ja minä sanoin, että väärä tapa. Se on juuri huonoa kasvatusta.

Lapsi juoksee edelleen, mutta minä en. Nyt poika pysähtyy jo sanasta.

Adhd lapselle ulkoilu on avainsana.

Meillä poika rakastaa ulkoilua ja rangaistus on aina ulkoilukielto. Johan rupesi tehoamaan poikaan, koska ei se sisällä halua olla.

Adhd lapset on uhmakkaita ja heillä on 10% käytöshäiriöitä.

Älä ole liian rehellinen. Tehän heräätte aamusta aina, vaikka nukkuisittekin. Ei ole tarkoitus tehdä vapaa-ajasta helvettiä.

on tärkeää, että eletään mahdollisimman kaavamaisesti. Eli tarkoittaa sitä, että on säännölliset ruokailuajat, ulkoilut ja muut. Näin he pystyvät ennakoimaan tulevaa ja asennoitumaan siihen, jolloin heidän on helpompi elää.



Yritä ymmärtää, että sitä pidetään tärkeänä juuri lasten kannalta. Onhan se epämiellyttävää vähän laiskemmista vanhemmista, jos pitää raahautua ulos tai tehdä sapuskat ajallaan.



Mutta jos elätte kuin pellossa, vaikkakin leikitte ja olette lasten kanssa joka on todella hyvä juttu, niin niiden lasten päässä pörrää vielä enemmän kaikki sekaisin!



He tarvitsevat sitä ennustettavuutta elämäänsä ja tiukkoja rajoja. Ja nämä ovat ihan neurologisia-juttuja, joille te ette voi mitään vaikka kuinka haluaisitte. Vain siten pystytte auttamaan lapsianne, että päivissänne on tarkat kellonajat kullekin toiminnolle.

eli keväällä saimme hänelle adhd-diagnoosin. Pojalla 7v. on tarkkaavaisuushäiriö sekä ylivilkkautta. Me olemme myös olleet perheneuvolan asiakkaita päiväkodin toivomuksesta. Silloin poika oli 5v ja he halusivat jäädä seurantalinjalle koska lapset vielä tuossa vaiheessa opettelevat keskittymään käsillä olevaan asiaan.

Poika on ollut tutkimuksissa lasten neurologilla sekä toimintaterapeutilla käden taitojen vuoksi.



Diagnoosin saatuamme soitin adhd-liittoon ja kyselin samaa että mitä me voisimme tehdä jotta toiminnallamme auttaisimme poikaa päivittäisissä asioissa. Sieltä sanottiin että rutiinit ovat tärkeitä eli kun lapsella on päivässä tietyt asiat tiettyyn aikaan (tunnin heitolla ei merkitystä) hän tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ruoka-ajat ovat siinä mielessä tärkeitä että veren sokeri pysyy tasaisena ettei siinä tule heilahteluja jotka saattaisivat aiheuttaa levottomuutta. Tietokone, play station ym. vastaavat pelit ovat myös sellaisia mitä pitää rajoittaa eli max. 45min. jonka jälkeen tauko jos on tarkoitus vielä peliä jatkaa. Tv:n katselua ei saisi olla ennen nukkumaan menoa jotta ilta rauhoittuisi.



Nämä olivat ohjeet ja meillä sitten taas toimitaan näin: Pojalla on yksi isompi sisar ja kaksi pienempää joten vauhtia riittää jo ympärilläkin. Aamulla herätään kun herätään näin kesä-aikaan ja aamupalan jälkeen on vapaata toimintaa. Joku lähtee ulos ja toinen jää sisään leikkimään. Ruuan yritän laittaa klo 12 mennessä jonka jälkeen taas oleilua. Välipala klo 14-15 ja iltaruoka kuuteen mennessä. Iltapala sitten ennen kahdeksaa. Sänkyyn mennään puolen yhdeksän maissa.

Jos tiedän että meillä on lähtö johonkin seuraavana päivänä tai on tulossa vieraita kerron siitä pojalle edellisenä päivänä. Se kun rikkoo päivittäisen rutiinin. Kevätjuhlat yms joissa pitää istua paikallaan ja seurata ohjelmaa kerron jo 2-3 päivää aiemmin että tietää mitä häneltä odotetaan. Ne ovat kyllä aina sujuneet hyvin vaikka harjoitustilanteet päiväkodilla ovat menneet penkin alle.

Pleikkaria ja tietokonetta saa pelata 30 min. viikossa. Ajan olen määrännyt minä mutta pelipäivän saavat lapset valita itse. Poika pelaa kaiken heti maanantaina ja sitten kun tytöt pelaavat myöhemmin käydään keskustelua siitä miksi hän ei enää saa pelata. Poika kyseenalaistaa hyvin paljon sääntöjä miksi joku asia on niinkuin se on.

Pelejä pelaamme lasten kanssa varsinkin sadepäivinä. Tytöt keksivät myös omia leikkejä ja pojalle yritän keksiä tehtäviä jotka auttavat häntä sitten koulutaipaleella esim. leikkaamme saksilla kuvioita, harjoittelemme piirtämään erilaisia kuvioita. Tehtävistä joita pitää harjoitella olen tehnyt A4-kokoisen paperin johon olen kirjoittanut tehtävät ja sen jälkeen on tila tarralle joka valitaan työn jälkeen. Poika esittelee aina ylpeänä isovanhemmille ja muille vieraille tarrojansa.

Ruualla on myös merkitys mutta enemmän olen ollut tarkka siitä ettei karkkia tai limua saada joka päivä vaan enemmän vain juhlien yhteydessä.



En tiedä oliko tästä sinulle apua. Silloin kun lapset olivat päiväkodissä minun työ-aikani kyseenalaistettiin monta kertaa. Olen kaupassa myyjänä joten teen vuorotyötä. Monet kerrat sanottiin että vuorohoito on huono vaihtoehto pojalle. Hermostuin lopulta syytöksiin ja sanoin "Olen aina ollut kaupassa töissä jossa asiakas palvellaan alusta loppuun. En halua mihinkään markettiin hyllyjä täyttämään. Jos menen työhön johon en ole tyytyväinen se heijastuu myös perheeseen ja silloin ei kukaan voi hyvin." Siihen loppuivat syytökset.

Nyt koen syyllisyyttä syksyllä alkavasta koulusta. Poika menee norm luokalle integroituna. Olen huolissani siitä kuinka paljon poika tulee häiritsemään (jos ollenkaan) muiden työskentelyä . Koulupsykologi suositteli norm luokkaa jotta poika oppisi normaalin ryhmätyöskentelyn.



Lapsille läheisyys ja mukanaolo ovat tärkeitä. Te elätte niinkuin te elätte teidän perheenä. Te ette tee mitään "väärin". Lapsillanne on turvallinen olo ja koti. Jos joku asiantuntija sanoo muuta ei hän ole teidän elämästä nähnyt kuin pinta raapaisun.



Hyvää kesää teidän perheelle!